Laibach

slovenialainen yhtye
Tämä artikkeli käsittelee yhtyettä. Laibach on myös Slovenian pääkaupungin Ljubljanan saksankielinen nimi.

Laibach on vuonna 1980 perustettu slovenialainen avantgarde-yhtye, joka yhdistetään yleensä industrial-genreen. Yhtye tuli tunnetuksi popmusiikin sekoittamisesta totalitaristiseen ja militaristiseen kuvastoon. Yhtyeen musiikki käsittelee poliittisia aiheita usein provokatiivisella ja vaikeaselkoisella tavalla. Yhtye on vaikuttanut industrial-musiikin kehitykseen. 1990-luvulta lähtien Laibach on siirtynyt musiikillisesti EBM:n ja darkwaven suuntaan.

Laibach
Laibach konsertoi Celjessä Sloveniassa 7.7.2007
Laibach konsertoi Celjessä Sloveniassa 7.7.2007
Tiedot
Toiminnassa 1980–
Tyylilaji industrial
neoklassinen
EBM
darkwave
Kotipaikka Trbovlje, Slovenia
Laulukieli englanti
saksa
sloveeni
Jäsenet

Eber
Saliger
Dachauer
Keller

Levy-yhtiö

Mute Records, 1987–
NSK Recordings, 1999–
Cherry Red, 1985–1989
Walter Ulbricht Schallfolien AG, 1985–1987
R.O.P.O.T., 1985–1987
Š.K.U.C., 1983–1987

Aiheesta muualla
Kotisivut

Laibach on tehnyt soundtrackin suomalaiseen Iron Sky -elokuvaan, joka julkaistiin vuonna 2012.

Historia

muokkaa

Laibach perustettiin Trbovljen kaupungissa Jugoslaviassa 1. kesäkuuta 1980. Yhtyeen nimi on otettu Ljubljanan saksankielisestä nimestä. Vuonna 1984 Laibach perusti kahden muun taiteilijaryhmän IRWINin (kuvataide) ja Gledališce Sester Scipion Nasicen (teatteri, muutti nimensä vuonna 1987 muotoon Gledališce Rdeci Pilot ja vuonna 1990 muotoon Kozmokineticni Kabinet Noordung) kanssa yhteisen taiteilijakollektiivin nimeltä Neue Slowenische Kunst. Sitä ennen Laibach oli poikkitaiteellinen ryhmä, joka keskittyi myös kuvataiteeseen.[1] Laibach Kunst -konseptiin on kuulunut ajoittain myös kaksi sivuryhmää: 300 000 V.K. ja Germania.

Musiikki ja sanoma

muokkaa

Laibachin musiikkityyli on vaihdellut alkuaikojen raskaasta industrialista EBM:ään ja dark waveen. Tunnistettavin elementti yhtyeen musiikissa lienee laulaja Milan Frasin bassoääni, vaikka Laibachin levyillä on esiintynyt vierailevia laulajia ja yhtye on myös julkaissut instrumentaalilevyjä. 2000-luvun kokoonpanossa on mukana pysyvänä jäsenenä naisvokalisti Mina Špiler.

Laibach tunnetaan omintakeisesta, kokeilullisesta tyylistään ja provokatiivisesta flirttailusta totalitarismin kanssa. Yhtyeelle on tyypillistä asettua kulloinkin vallitsevaa poliittista ilmapiiriä vastaan joko suorasanaisesti tai vihjailevasti. Yhtyettä on väitetty välillä äärioikeistolaiseksi ja toisinaan taas äärivasemmistolaiseksi. Muusikko ja toimittaja Richard Wolfson kuvaili vuonna 2003 yhtyeen toimintatapaa: ”Laibachin metodi on erittäin yksinkertainen, tehokas ja kauhistuttavan altis virheellisille tulkinnoille. Aluksi he omaksuvat vihollisen tyylin, ottavat käyttöönsä valtiovallan asut ja symbolit ja liioittelevat sitten tätä kaikkea vieden sen parodian rajoille asti… Seuraavaksi he kääntävät huomionsa hyvin polttaviin aiheisiin – Länsi-Euroopan tuntemaan pelkoon Itä-Euroopasta tulevia maahanmuuttajia kohtaan, Euroopan unionin valtapeleihin, länsimaisen demokratian ja totalitarismin vertailuun.”[2]

Suomalainen Tuomas Tähti kertoo kirjassaan Nationalistin henkinen horisontti (2019) Laibachin Ivan "Jani" Novakin sanoneen Tampereella vuonna 2015, että Laibach on kommunistinen ryhmä, jonka työstä suurin osa liittyy tavalla tai toisella kommunismiin.[3]

Kautta historiansa Laibach on tehnyt oman musiikin lisäksi cover-kappaleita, joissa pop-musiikkia esitetään yhtyeen omalla tyylillä. Laibach-covereille on ominaista, että kappaleiden merkitys näyttäytyy yhtyeen esitystavan vuoksi hyvin eri tavalla kuin originaalissa. Tunnetuimmat näistä ovat ehkä 1987 julkaistulla Opus Dei -levyllä. Ryhmän katalogiin kuuluu kokonaisia cover-levyjä (NATO, Let It Be). 2000-luvulla Laibach on versioinut klassista musiikkia, kansallislauluja ja Sound of Music -musikaalielokuvan kappaleita.

Vaikutus

muokkaa

Laibachin taiteeseen ja toimintatapoihin liittyen on tehty akateemista tutkimusta, jopa tohtorinväitöskirja.[4]

Laibach on vaikuttanut industrial-musiikin kehitykseen, etenkin martial industrial -genreen. Lisäksi Rammsteinin tiedetään ottaneen Laibachilta vaikutteita.[5]

Jäseniä

muokkaa

Klassisten studio- ja kiertuekokoonpanojen jäseniä

muokkaa
  • Dejan Knez (yksi perustajista, jättäytyi ryhmästä vuonna 2006)
  • Andrej Lupinc (yksi perustajista, basistina ryhmän alkuaikoina)
  • Tomaž Hostnik (liittyi ryhmään laulajaksi vuonna 1981, kuoli 1982)
  • Miran Mohar (siirtyi vuonna 1983 Laibachista kuvataideryhmä IRWINiin)
  • Milan Fras (laulajana vuodesta 1983)
  • Ivan "Jani" Novak (vuodesta 1983)
  • Ervin Markošek (oli tauolla 1989–1991, ei ryhmässä vuoden 2003 jälkeen)
  • Roman Dečman (kiertuerumpali vuosina 1986–2006)
  • Nikola Sekulović (pitkäaikainen basisti)

Nykyinen kiertuekokoonpano

muokkaa
  • Milan Fras: laulu
  • Marina Mårtensson: laulu, akustinen kitara
  • Luka Jamnik: syntetisaattori
  • Rok Lopatič: syntetisaattori
  • Vitja Balžalorsky: kitara
  • Bojan Krhlanko: rummut
  • Ivan "Jani" Novak: valot ja haastattelut

Laibach Suomessa

muokkaa

Laibachin konsertit Suomessa:

  • 10. elokuuta 1989 Helsingissä
  • 21. toukokuuta 1992 Helsingissä
  • 29. elokuuta 2003 Helsingissä (Amorph!03-biennaalin yhteydessä)
  • 26. elokuuta 2005 Helsingissä
  • 1. joulukuuta 2006 Helsingissä
  • 2. joulukuuta 2006 Tampereella
  • 16. helmikuuta 2009 Helsingissä Tavastialla
  • 9. maaliskuuta 2011 Helsingissä Nosturissa
  • 26. maaliskuuta 2012 Tampereella (Iron Sky -tapahtumassa)
  • 27. maaliskuuta 2012 Helsingissä Nosturissa
  • 16. maaliskuuta 2015 Helsingissä Tavastialla
  • 18. maaliskuuta 2015 Tampereella Klubilla
  • 13. marraskuuta 2017 Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamossa (heti Liberation Day -dokumentin Suomen-ensinäytöksen jälkeen)
  • 12. maaliskuuta 2019 Tampereella Pakkahuoneella
  • 13. maaliskuuta 2019 Helsingissä The Circuksessa
  • 28. tammikuuta 2023 Helsingissä Savoy-teatterissa
  • 21. toukokuuta 2024 Helsingissä Savoy-teatterissa

Diskografia

muokkaa

Singlet ja ep:t

muokkaa
 
Laibach Celjessä 7.7.2007.
  • Boji / Sila / Brat moj (1984)
  • Die Liebe (12") (1985)
  • Geburt Einer Nation (12") (1987)
  • Life Is Life (7" ja 12") (1987)
  • Sympathy for the Devil (7", 12" ja CDS) (1988)
  • Sympathy for the Devil 2 (+ 300 000 V.K. & Germania) (12") (1988)
  • Sympathy for the Devil (+ 300 000 V.K. & Germania) (12" picture disc) (1988)
  • Across the Universe (1988)
  • Die Liebe/Panorama (1989)
  • 3. Oktober (1990)
  • Wirtschaft Ist Tot (1992)
  • Final countdown (1994)
  • In the Army Now / War (1995)
  • Jesus Christ Superstar / God is God (1996)
  • Tanz Mit Laibach (2003)
  • Das Spiel ist Aus (2004)
  • Anglia (2006)
  • S (2013)
  • The New Cultural Revolution (2014)
  • 1 VIII 1944. Warszawa (2014)
  • Love Is Still Alive (2023)

Studioalbumit

muokkaa

Livealbumit

muokkaa

Kokoelmat

muokkaa
Sisältää yhtyeen musiikkivideot vuosilta 1986-2004 sekä dokumentin A Film about WAT (2003).
Sisältää dokumentin A Film from Slovenia (1993) sekä live-nauhan The Occupied Europe NATO Tour 1994-1995 (1996)
Sisältää dokumentin Divided States of America (2006) sekä live-nauhan 13. joulukuuta 2004 Pariisista, Ranskasta.
Sisältää Laibachin konsertinnauhan Trbovljesta yhtyeen Volk-kiertueelta sekä muuta Volk-levyyn liittyvää materiaalia.

Muita julkaisuja

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. MGLC: Gesamtkunst Laibach – Fundamentals 1980–1990 The Unofficial Laibach Site. 2010. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 9.1.2011. (englanniksi)
  2. Wolfson, Richard: Warriors of weirdness The Daily Telegraph. 4.9.2003. Viitattu 3.8.2009. (englanniksi)
  3. Tähti, Tuomas: Nationalistin henkinen horisontti, s. 145. Espoo: Tuomas Tähti, 2019. ISBN 978-952-94-1815-2
  4. Tähti, Tuomas: Simon Bell Speaks! tuomastahti.wordpress.com. 23.1.2014. Viitattu 22.1.2015. (englanniksi)
  5. Rammstein - The Laibach Influence The Unofficial Laibach Site. Arkistoitu 19.2.2009. Viitattu 3.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.