Lahja Oksanen

suomalainen jääkärieverstiluutnantti

Lahja August Oksanen (12. maaliskuuta 1897 Messukylä5. joulukuuta 1968 Turku) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kauppias August Oksanen ja Islina Josefina Ammeenmäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Kaino Kyllikki Kantolan kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Hän kävi kuusi luokkaa Turun suomalaista lyseota ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan samassa koulussa vuonna 1925. Oksanen suoritti Sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 ja kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa vuonna 1926 sekä komppanianpäällikkökurssin Taistelukoulussa vuonna 1929. Konekivääri- ja kranaalinheitinkurssin hän suoritti Taistelukoulussa vuonna 1935.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennyspataljoonaan 15. lokakuuta 1916. Hän osallistui Berliinissä järjestetyille räjäytyskursseille vuosina 1916 ja 1917, jotka käytyään hänet komennettiin Saksan Meriesikunnan käyttöön, joka komensi hänet erikoistehtäviin Ruotsiin sekä Suomeen.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Oksanen toimi ennen sisällissodan alkamista suojeluskuntatyössä Varsinais-Suomessa. Sisällissodan alettua hän toimi aluksi komppanianpäällikkönä Hämeen ryhmän 4, komppaniassa ja myöhemmin 13. komppaniassa sekä 22. maaliskuuta 1918 lähtien III Seppälän pataljoonan 3. komppaniassa. Hänet määrättiin 8. huhtikuuta 1918 Vaasaan rykmentin II pataljoonan 7. komppanian päälliköksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Vilppulassa, Mannisella ja Messukylässä sekä Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Oksanen siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyssä Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een, josta myöhemmin muodostettiin Porin rykmentti. Porin rykmentistä hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1918 Kaartin jääkäripataljoonaan ja 11. tammikuuta 1919 alkaen Pohjolan jääkäripataljoonaan, josta myöhemmin muodostettiin Kajaanin sissipataljoona. Kajaanin sissipataljoonassa hänet määrättiin 14. helmikuuta 1919 alkaen 3. komppanian päälliköksi. Kajaanin sissipataljoonasta hänet siirrettiin 6. joulukuuta 1920 alkaen Uudenmaan rykmenttiin 1. komppanian päälliköksi ja 29. kesäkuuta 1928 alkaen I pataljoonan komentajaksi. Uudenmaan rykmentistä Oksanen siirrettiin 1. joulukuuta 1931 Porin rykmentin I pataljoonan komentajaksi ja 30. toukokuuta 1938 alkaen Turun eteläisen sotilaspiirin päälliköksi. Myöhemmin hän toimi Santahaminan komendanttina vuosina 1927–1931 ja Turun kaupungin komendanttina vuosina 1932–1938.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Oksanen osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 14:ssä ja osallistui taisteluihin Muolaalla, Summassa, Viipurissa, ja Viipurinlahdella. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin päälliköksi Lahden suojeluskuntapiirin I alueelle.[2]

Jatkosodan puhjettua Oksanen komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 22:een, josta hänet siirrettiin myöhemmin komentajan viransijaiseksi Jalkaväkirykmentti 44:ään. Edellä mainitusta rykmentistä hänet nimitettiin vuonna 1941 Jalkaväkirykmentti 22:n komentajaksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet komentajan viransijaiseksi Rajajääkäripataljoonan 3:een. Myöhemmin hänet siirrettiin IV Armeijakunnan esikuntaan, missä hän toimi maastosuunnittelu-upseerina ja kenttävarustustoimiston päällikkönä aina vuoteen 1944 saakka. Armeijakunnan esikunnasta hän oli komennettuna Jääkäripataljoona 2:n komentajan viransijaiseksi eri aikoina vuosina 1942–1943. Armeijakunnasta hänet siirrettiin vuonna 1944 pataljoonan komentajaksi Jalkaväen aliupseerikouluun, josta hänet siirrettiin edelleen sodan lopussa Jalkaväen koulutuskeskus 27:n päällikön apulaiseksi. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin edelleen Panssarintorjuntakoulutuskeskuksen päälliköksi. Oksanen osallistui jatkosodan taisteluihin Korpiselässä, Salmissa, Kaukjärvellä, Säntämässä, Tuuloksessa, Nurmoilassa ja Syvärillä.[2]

Sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Sotien jälkeen Oksanen jatkoi edelleen samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 3:n Aliupseerikoulun väliaikaiseksi johtajaksi. Pataljoonan väliaikaisena komentajana hän toimi vuonna 1945, kunnes hänet nimitettiin kyseiseen virkaan. Pataljoona komentajan hän toimi vuosina 1945–1946. Lahden sotilaspiirin komentajaksi hänet nimitettiin vuonna 1946 ja oli tehtävässä vuoteen 1952 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja työskenteli sen jälkeen toimitusjohtajana omistamassaan Turun Sulkemis- ja Vartioimis Oy:ssä kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Turkuun.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Oksanen toimi Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1925 ja 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1925–1926 ja jäsenenä vuonna 1933. Hän toimi myös Helsingin pitäjän kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1930–1931 ja 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1945 sekä Etelä-Hämeen sotilasläänin varsinaisena jäsenenä vuonna 1947.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975