Jalkaväkirykmentti 14 (talvisota)
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Jalkaväkirykmentti 14 oli Varsinais-Suomen reserviläisistä koottu rykmentti talvisodassa. Sen I pataljoonan miehet tulivat Tarvasjoen, Karinaisten, Marttilan, Koski Tl:n ja Paimion kunnista. II pataljoona oli koottu Sauvon, Halikon, Turun ja Kuusjoen kunnista, III pataljoona Salon, Suomusjärven, Kiikalan, Kiskon ja Perttelin kunnista.
| Jalkaväkirykmentti 14 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1939 - 1940 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
eversti Väinö Polttila everstiluutnantti Ruben Lagus majuri Heikki Saure |
Joukot koottiin 9.–14. lokakuuta 1939 Turkuun, josta siirtyminen Kannakselle tapahtui junakuljetuksella 14.–16. lokakuuta 1939. Purkamispaikkana oli Leipäsuon asema.
Keskittäminen muokkaa
Jalkaväkirykmentti 14 keskitettiin 14. lokakuuta 1939 Muolaan alueelle osaksi 5. divisioonan puolustusryhmitystä. Rykmentille määrätty alue oli Kattilanojan lohko, jonka oikea raja oli Peronjoki–Mustanoja ja vasen raja Muolaanjärvi. Rykmentti oli alueen varustelutöissä 18. lokakuuta – 29. marraskuuta 1939. Talvisodan JR 14 oli yksi 5. Divisioonan jalkaväkirykmenteistä JR 13:n ja JR 15 ohella.
Komentajat muokkaa
- eversti Väinö Polttila 13. helmikuuta 1940 asti (haavoittui vakavasti ja myöhemmin kuoli haavoihinsa)
- everstiluutnantti Ruben Lagus 14.–16. helmikuuta 1940 (väliaikaisesti)
- majuri Lahja Oksanen 16. helmikuuta 1940 – 19. helmikuuta 1940 (väliaikaisesti)
- majuri Heikki Saure 19. helmikuuta 1940 –
Taistelut muokkaa
Joulukuun taistelut Mannerheim-linjalla muokkaa
-XXX- Suomalaisten armeijakuntien raja
Rykmentti oli sodan sytyttyä reservissä Muolaan alueella ryhmittyneenä pääasemaan (jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan nimellä Mannerheim-linja) vastuualueena Kattilanojan lohko. Taistelut pääasemasta alkoivat 6. joulukuuta, jolloin Taaperniemessä olleet JR 14:n etuvartioasemat joutuivat taisteluun neuvostojoukkojen kanssa. Jo puolenpäivän aikaan suomalaisjoukkojen oli vetäydyttävä kasvavan paineen edestä varsinaisen pääaseman suojiin. Puna-armeijan yksiköt kohtasivat pääpuolustusaseman ensimmäisen kerran 6. joulukuuta, jolloin rykmentti osallistui torjuntaan.
Puna-armeijan joukot kykenivät 21. joulukuuta enää muutamaan heikohkoon hyökkäykseen, jotka suomalaiset onnistuivat torjumaan. Suomalaiset jatkoivat vastahyökkäyksiään ja saivat karkotettua neuvostojoukot viimeisistäkin niiden hallussa olleista pääaseman tukikohdista. Puna-armeijan hyökkäysvoima oli kulunut loppuun, ja 5. divisioona, johon JR 14:kin kuului, oli saanut torjuntavoiton. Suomalaisasemien etupuolella laskettiin olevan 52 tuhottua neuvostoliittolaista panssarivaunua, joista 10 oli raskaita. JR 14 oli tuhonnut niistä kaistallaan yhteensä 39 panssaria.
Suomalaiset toimeenpanivat vielä ennen joulua suuren vastahyökkäyksen, jonka tavoitteena oli tuhota kaksipuolisella saarrostuksella pääaseman eteen edenneet neuvostojoukot (suomalaisten 1. ja 5. divisioonan lohkoilla). JR 14 osallistui tähän operaatioon. Hyökkäys alkoi ilman tulivalmistelua kello 8.30. Rykmentin lohkon vasemmassa osassa hyökännyt II/JR 14 törmäsi puolustaviin neuvostojoukkoihin lähes heti, mutta pääsi etenemään vajaan kahden kilometrin matkan, jonne hyökkäys sitten pysähtyikin. Oikealla edennyt III/JR 14 pääsi etenemään, aluksi jopa vihollista kohtaamatta, noin viiden kilometrin matkan. Perkjärven koillispuolella pataljoona kuitenkin törmäsi puna-armeijan vahvaan tukikohtaan (jossa todettiin muun muassa kokonainen tykistöpatteristo). Rykmentin komentaja alisti III pataljoonalleen myös osia I pataljoonasta, mutta yhteisvoiminkaan tehty hyökkäys ei johtanut tulokseen. Yhteyttä divisioonan esikuntaan ei ollut ja hieman ennen klo 16:ta rykmentin komentaja päätti keskeyttää hyökkäyksen. Tuntia myöhemmin, joukkojen jo ollessa vetäytymässä, saatiin divisioonan esikunnan käsky hyökkäyksen keskeyttämisestä ja vetäytymisestä takaisin pääasemaan. Puoleen yöhön mennessä rykmentin joukot olivat vetäytyneet määrätylle alueelle.
Reserviin ja maaliskuun taistelut Summassa muokkaa
5. divisioonan kolmas rykmentti, JR 14, jäi edelleen alistetuksi 1. divisioonalle. Vasta 24. tammikuuta rykmentti irrotettiin etulinjasta, ja se pääsi muun divisioonan yhteyteen väliasemaan. Varsinaista taistelutoimintaa ei 5. divisioonalla ollut etulinjasta irrottamisen jälkeen tammikuun aikana. JR 14 vastasi Kattilaojan lohkosta aina 24. tammikuuta 1940, jonka jälkeen vastuun otti 2. Prikaati. JR 14 oli tämän jälkeen reservissä Kämärän seudulla 12. helmikuuta 1940 asti.
Puna-armeijan suurhyökkäys alkoi 1. helmikuuta 1940, jolloin jalkaväkijoukot hyökkäsivät lukuisten panssarivaunujen tukemina. Kymmenen päivän ajan suomalaisten onnistui torjua iskut, mutta lopulta puolustajien voimat alkoivat ehtyä. 13. helmikuuta 5. divisioonan rykmentit mukaan lukien JR 14 osallistuivat Summan-Lähteen alueen taisteluihin, jotka käytiin tukilinjalla. Tällöin asemasota-alueella olevat JR 14:n joukot siirrettiin pääaseman taakse Huumolan Aution maastoon. Rykmentin komentaja, eversti Väinö Polttila haavoittui vakavasti 13. helmikuuta. Tällöin everstiluutnantti Ruben Lagus siirrettiin JR 14:n komentajaksi.
Kuikkalammelle koottu I/JR 14 pataljoona sai käskyn siirtyä 16.–17.2. yön aikana Säiniölle. Rykmentin komentajana vain kaksi vuorokautta toiminut everstiluutnantti Ruben Lagus siirrettiin muihin tehtäviin. Hän luovutti komentajan tehtävät väliaikaisesti majuri Lahja Oksaselle. JR 14:n uudeksi komentajaksi oli määrätty 19.2. suojeluskuntapataljoona 7:n komentajana toiminut majuri Heikki Saure. Väliaseman taisteluissa tapahtui ratkaiseva käänne 19. helmikuuta, kun puna-armeija kohdisti voimakkaan, noin 30 panssarivaunun tukeman hyökkäyksen Suomen puolustuslinjoja vastaan Mustalammen alueella. JR 14 sai käskyn kokoontua Säiniön tasalle, missä sen tuli miehittää vastaanottoasemat. JR 14 sai myös tehtäväkseen asettaa sissiosasto toimintaan Viipurin itäpuoliseen maastoon. 2. maaliskuuta valmistauduttiin vastahyökkäykseen, mutta vihollisjoukkojen pääseminen osittain JR 14:n joukkojen selustaan, peruttiin vastahyökkäys ja pataljoonille annettiin käsky siirtyä taka-asemiin. Pataljoonat saivat nyt ansaitsemansa levon.
Vetäytyminen Viipurinlahdelle muokkaa
Lepoon päästyään rykmentti ryhtyi huoltamaan itseään. Kapteeni Airilan I/JR 14-II- ja majuri Oksasen II/JR 14-pataljoonien todettiin olevan loppuun kuluneita, eikä vähäinen miesmäärä mahdollistanut enää niiden hyökkäyksellistä käyttöä. Kuirin III/JR 14 -pataljoonan todettiin olevan jossain määrin hyökkäyskykyinen. Pataljoonan vahvuuden piti olla 850–1 000 taistelijaa. Määrät olivat: Pataljoona 343 (842), II Pataljoona 300 (858) ja III Pataljoona 486 (839), jossa suluissa olevat luvut ovat pataljoonien perustamislukuja. JR 14 sai 8. maaliskuuta käskyn siirtyä Rasalahden alueelle, jonne se saapui seuraavana yönä. Majuri Oksasen komentama II Pataljoona sai käskyn ryhmittyä puolustukseen ja sulkea sekä Säkkijärveltä Viipurin johtava maantie että siitä pohjoiseen lähtevät tiet. Kapteeni Kuirin III pataljoona oli ollut Haankylän alueella, josta se siirrettiin reserviin. Näin JR 14 oli ryhmittynyt Viipurinlahden länsirannalle.
Talvisodan rauhan jälkeen JR 14 vetäytyi uuden rajan taakse 14.-19. maaliskuuta 1940. Rykmentti majoittui Vainikkalan ja Lappeenrannan väliseen maastoon Rikkilän alueelle. Seuraavana päivänä 20. maaliskuuta rykmentti siirtyi Luumäen-Miehikkälän alueelle linnoitustöihin.
Pataljoonat muokkaa
- Ensimmäinen pataljoona (I/JR 14) komentajanaan majuri Allan Ahlas 13. helmikuuta 1940 asti (kaatui), luutnantti Haavisto 13.helmikuuta 1940 (väliaikaisesti, haavoittui), luutnantti Laaksonen 13. helmikuuta 1940 (väliaikaisesti, haavoittui), majuri Ludvig Mäntylä 13. - 16. helmikuuta (väliaikaisesti), 16. helmikuuta kapteeni Lauri Airila alkaen
- Toinen pataljoona (II/JR 14) komentajanaan majuri Lahja Oksanen
- Kolmas pataljoona (III/JR 14) komentajanaan kapteeni Matti Kuiri
Lähteet muokkaa
- Simonen, Reino: Talvisota - Sataviisi taistelujen päivää (toim. Esa Anttala), s. 69-122. Summa. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1976. ISBN 951-23-0938-6.
- Jalkaväkirykmentti 14 Sotapolku.fi. Viitattu 2.11.2020.
- Voitto Laine: ON AIKA MUISTAA - JR 14 ja II/KTR 5 sekä Salon seudun miesten sotatie talvisodassa 30.11.1939 - 13.3.1940 Salon seudun sotaveteraanit. 12.3.2020. Viitattu 2.11.2020.