Lahden vapaaseurakunta

Lahden vapaaseurakunta on Lahdessa toimiva vapaaseurakunta. Vapaakirkollinen toiminta on alkanut Lahdessa vuonna 1888. Seurakunnan johtaja on Erkki Keski-Lusa. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Lahden keskustassa Vesijärvenkadulla. Seurakunta kuuluu Suomen Vapaakirkko -kirkkokuntaan.

Lahden vapaaseurakunta
Suuntautuminen	vapaakirkollisuus
Kirkkokunta	Suomen Vapaakirkko
Perustettu	1912
Johtaja	Erkki Keski-Lusa
Pääkirkko	Vesijärvenkatu 38 15140 Lahti
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Seurakunnan toimintaan kuuluvat jumalanpalvelukset, yhteysryhmät, naistentyö, diakoniatyö sekä kohdennetut työmuodot senioreille, lapsille ja nuorille sekä nuorille aikuisille.

Historia

Vapaakirkollisen toiminnan alkuvaiheet

Vapaakirkollista toimintaa esiintyi Kaakkois- ja Etelä-Hämeen maalaispitäjissä 1880-luvun lopulla. Vuosikymmenen vaihteessa vapaakirkollinen herätys saapui myös Lahteen paikkakunnalle muuttaneiden henkilöiden mukana. Vapaakirkollisen toiminnan keskuspaikka tässä vaiheessa oli maalarimestari Heinosen koti, joka toimi sekä majapaikkana että kokousten pitopaikkana. Monet valtakunnalliset vapaakirkolliset vaikuttajat vierailivat Lahdessa 1890-luvun alkuun mennessä. Lupa Heinosen johdolla pidettyihin vapaakirkollisiin herätyskokouksiin saatiin vuonna 1888 rovasti Snellmanilta. Lahden ympäristössä ylioppilas Rikhard Bonsdorff sai aikaan vapaakirkollista herätystä Padasjoen ja Asikkalan suunnalla.

Myös piispa C. H. Alopaeus suhtautui myötämielisesti vapaakirkolliseen herätykseen, mutta luterilaisen kirkon asenne muuttui kriittiseksi Herman Råberghin aikana. Vapaakirkolliset pitivät kesällä 1896 Bonsdorffin johdolla kokouksia Hollolassa ja Lahden kauppalassa. Vuosisadan vaihteessa Lahden vapaaseurakunta oli suhteellisen pieni, mutta sijaintinsa vuoksi se oli vuorovaikutuksessa liikkeen johtoon ja saarnaajiin. Vapaakirkollisen liikkeen sisäinen kahtiajako Vapaan Lähetyksen ja skuttnabbilaisuuden välillä kosketti myös Lahden seurakuntaa. Akseli Skutnabbin tärkeimmät vaikutusalueet vakiintuivat Pohjanmaalle, mutta vaikutus näkyi myös Hollolassa ja Lahdessa johtaen seurakunnan kahtiajakautumiseen 1900-luvun alussa. Liikettä yhteen kokoava Vapaa evankelinen sisälähetys sai vakiintuneen kannattajaryhmän Lahteen.

Vapaaseurakunnan vakiintuminen (1912–1945)

Vapaakirkollinen liike oli 1900-luvun alussa Lahden suurin vapaakirkollinen ryhmä. 1910-luvun alussa Lahti eli voimakasta kasvuvaihetta, ja myös vapaakirkollinen toiminta aktivoitui. Liikkeellä oli voimakasta kannatusta erityisesti Lahden lähiympäristössä Hollolassa, Lammilla ja Orimattilassa. Nuorisotoimintaan erikoistunut Christian Endeavor-yhdistys perustettiin Lahteen 24. elokuuta 1910, mikä oli ensimmäinen vaihe vapaakirkollisen toiminnan vakiintumisessa. Varsinainen vapaaseurakunta perustettiin 20. lokakuuta 1912. Perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi asemapäällikkö Georg Paul.

Liikkeen toiminta alkoi Lahdessa aktiivisesti. Vuonna 1913 vanhalla tyttölyseolla pidettiin herätyskokousten sarja, joissa puhujina olivat saarnaajaveljekset Eeli Jokinen ja William Jokinen sekä lahtelainen Heikki Mäkinen. Herätyskokouksiin osallistui suuri joukko nuoria, joita kerrotaan olleen yli 200. Vapaakirkollisen toiminnan kanssa yhtä aikaa Lahdessa nousivat myös helluntaiherätys sekä adventismi.

1920-luvun lopulta lähtien seurakunta sai uutta kannatusta. Vapaakirkollisuudelle muodostui tärkeäksi vuorovaikutus ympäröivän maaseudun kanssa. Vuonna 1932 perustettiin Etelä-Hämeen piirilähetys, jonka myötä vapaakirkollinen liike sai alueelle vakituisen pastorin. Vakiintumisen kannalta keskeistä oli myös toimihenkilöstöön kuuluvien jäsenten tuleminen mukaan seurakunnan vastuunkantajiksi.

Kehitys toisen maailmansodan jälkeen (1945–)

Sotienjälkeinen muuttoliike lisäsi huomattavasti Lahden vapaaseurakunnan jäsenkuntaa. Vuonna 1960 seurakunnan jäsenmäärä oli noussut yhteensä 386 henkilöön. Suurin jäsenmäärä nousu tapahtui 1960-luvun alkuun mennessä. 1970- ja 1980-luvun aikana kasvu oli hieman hitaampaa. Vuonna 1984 vapaaseurakunan. jäsenmäärä oli noin 460.

Jäsenmäärän kasvaessa myös vapaseurakunnan toiminta monipuolistui. Toisen maailmansodan jälkeen seurakunnalla on ollut jatkuvasti päätoiminen pastori, joka on osallistunut myös Heinolan ja Hartolan seurakuntien toimintaan. Lisäksi eri toimintamutooja varten on ollut vapaaehtoisia ja palkkiotoimisia työntekijöitä. Nuoriso- ja pyhäkoulutyö ovat olleet jatkuvasti aktiivisia työmuotoja. Vuonna 1984 seurakunnassa toimi 13 solua. Lisäksi seurakunnan toimintaa on suunnattu ulospäin muun muassa katulähetyksen, laitoskäyntien sekä paikallisten kirkkojen yhteisten aktioiden ja tapahtumien välityksellä. Sosiaalinen raittiustoiminta aktivoitui seurakunnassa voimakkaasti 1980-luvulla, ja sitä on tuettu aktiivisella koulutustoiminnalla.

Toimintakeskukset

Lahden vapaaseurakunta toimi aina sotien jälkeiseen aikaan saakka vuokratuissa ja väliaikaisissa tiloissa. Suuria yleisötilaisuuksia järjestettiin tyttökoululla, kansanopistossa, Loviisankadun teatteritalossa sekä NNKY:n kokoushuoneessa. Seurakunta vuokrasi tiloja myös Seurojen Kotitalossa Vuorikatu 35:ssä sekä C.E.-yhdityksen talossa Vuorikatu 28:ssa. Seurakunnan kasvun myötä esiintyi tarve vakituisen kiinteistön hankkimiselle. Vuonna 1951 seurakunta hankki tontin Vuorikatu 7:ssä yhdessä Suomen Vapaakirkon kanssa ja vuonna 1960 valmistui myös Vapaakirkon toimintarakennus. Seurakunta sai rakennukseen käyttöoikeuden vuokrasopimuksella. Kirkkosalin lisäksi rakennukseen tuli kokoustiloja, kerho- ja toimistohuoneita sekä asunto seurakunnan pastoria varten. Vuonna 1984 seurakunta lunasti kiinteistön omiin nimiinsä.

Katso myös

• Luettelo Suomen vapaaseurakunnista

Lähteet

• Heinonen, Jouko & Siikaniemi, Päivi: Lahden historia 2. Lahden kaupunki, 1992. ISBN 951-849-340-5.