Kyrön skanssi
Kyrön skanssi eli Kyrö Skantz oli 1630-luvulla nykyisen Karvian Kantin kylän alueelle perustettu Ruotsin armeijan varustus. Kyrön skanssin paikalla sijaitsi mahdollisesti jo nuijasodan aikana pieni maavarustus, johon kuului ampumahautoja ja tykkipattereita. Yksi tykkipatteri eli redutti on edelleen maastosta tunnistettavissa ja se on luokiteltu historiallisen ajan kiinteäksi muinaisjäännökseksi [1].
| Kyrön skanssi | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Kyrön skanssi |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Karvia |
| Huippukausi | 1600-luku |
Linnakkeen perustaminen muokkaa
Kustaa II Aadolfin hallituksen valtaneuvokset Gabriel Oxenstierna ja Herman Wrangel velvoittivat 30. huhtikuuta 1632 päivätyllä määräyskirjeellä majuri Jöran Svinhufvudin rakentamaan skanssin sopivaan paikkaan Ylä-Satakunnassa[2]. Sopiva skanssin paikka löytyi Kyrönkankaantien varrelta, läheltä Karvianjoen ylittävää siltaa. Satakunnan ja Pohjanmaan välisen rajan tulkittiin tuohon aikaan kulkevan tällä alueella Karvianjokea myöten. Linnake nimettiin Kyrön skanssiksi, koska se sijaitsi silloisen Hämeenkyrön pitäjän alueella. Linnakkeen pääasiallinen tehtävä oli toimia tukikohtana sotilaskarkureitten kiinniottamista varten. Karkuruus oli kolmikymmenvuotisen sodan aikana laajamittaista.[3]
Päällystö muokkaa
Majuri Jöran Svinhufvud nimitettiin Kyrön skanssin päälliköksi 19. maaliskuuta 1635 päivätyllä nimityskirjalla[4]. Svinhufvudin päällikkyys ilmeisesti päättyi noin 1638, jonka jälkeen sotilaallinen toiminta Kyrön skanssissa hiipui vuosikausiksi. Venäjän ja Ruotsin välisen ruptuurisodan alettua sotilastoiminta Kyrön skanssissa vilkastui vuosiksi 1656–1659. Kyrön skanssin komentajana mainitaan majuri Anders Rundeel vuonna 1656[2]. Hänen jälkeensä Kyrön skanssin päällikkönä toimi Arvid Mikonpoika Timi noin 1656–1658[2]. Kyrön skanssin sotilaspappina toimi Thomas Wagnerus 1656–1659. Ilmeisesti sotilaat vedettiin pois Kyrön skanssista vuoden 1659 aikana[2].
Kestikievarin perustaminen muokkaa
Kyrön skanssissa toimi kestikievari jo 1640-luvulta lähtien. Pietari Brahe myönsi 5. kesäkuuta 1640 jämijärveläiselle Yrjö Luukkaanpoika Kontille luvan kestikievarin pitämiseen Kyrön skanssissa [5]. Kyrön skanssin kestikievaritalo sai vapautuksen henkilö- ja karjaveroista vuoteen 1675 saakka. Vuonna 1690 sille määrättiin väliaikainen manttaali ja maakirjavero. [6] Suuren Pohjan sodan aikana marraskuussa 1713 venäläinen sotaväki hävitti Skanssin kestikievarin rakennukset ja Kyrön skanssin varustuksen jäännökset. Venäläinen sotaväki surmasi vuonna 1713 myös Skanssin kestikievarin emännän[7]. Tämän jälkeen Skanssin kestikievaritalo oli noin kymmenen vuotta autiona. Kestikievaritoiminta Kantissa käynnistyi uudelleen isonvihan jälkeen.
Skanssi kansantarinoissa muokkaa
Kansantarinoiden mukaan Kyrön skanssissa oli isot kupariset portit, jotka upotettiin läheiseen Karvianjokeen vähän ennen venäläisen sotaväen saapumista. Kupariportteja ei ole sen jälkeen löydetty. Toinen usein kerrottu kansantarina oli kertomus Skanssin kestikievarin kummituksesta, jonka muuan pastori Hällsten onnistui karkottamaan.[8][9]
Skanssi Suomen sodan aikana muokkaa
Suomen sodan aikana venäläistä sotaväkeä leiriytyi Skanssin kestikievarin alueella. Kantin kylässä sattui heinäkuussa 1808 paikallisten siviilien ja venäläisen kasakkajoukon välillä yhteenotto, joka vaati ainakin kolmen lähiseudun asukkaan hengen. Tapahtuma tunnetaan nimellä Skantsin kahakka tai kapina[10][11].
Skanssin aitat muokkaa
Vanhimmat entisen Kyrön skanssin alueen rakennukset ovat kaksi aittaa. Harmaa aitta on vuodelta 1710 ja punaiseksi maalattu vuodelta 1769. Harmaan aitan lukuisat kuulanreiät ovat tiettävästi Suomen sodan ajalta. Vanhempi aitta lienee säilynyt isonvihan tuhoilta, koska se sijaitsi tuolloin kauempana tilakeskuksesta.
Kulttuurikeskus Skantz muokkaa
Vuonna 2019 valmistuneen Karvian Kulttuurikeskus Skantzin arkkitehtuurissa on nähtävissä vaikutteita Kyrön skanssin sotilaallisesta historiasta. Kyrön skanssi on myös Karvian vaakunan aiheena.
Lähteet muokkaa
- ↑ Vasko, Tiina: Karvia. Karvianjoen etäläosan arkeologinen inventointi 2013. Satakunnan museo, 2013
- ↑ a b c d Virtanen, Rauni: Kyrön skanssi. Kyrönkankaantie, Kirjoituksia luonnosta, tien historiasta ja käyttömahdollisuuksista. Ikaalinen, 1996. s. 103–121.
- ↑ Rauhan kansa suursodan aikana. Kyläkirjaston kuvalehti 1.4.1916.
- ↑ https://www.messon.fi/kyronkankaantie/nimitys.htm
- ↑ https://www.messon.fi/kyronkankaantie/kirje.htm
- ↑ Perttula, Antero: Linnakkeesta menestyväksi kievariksi keskellä ei mitään. Artikkeli on aiemmin julkaistu kirjassa: Turun Seudun Sukututkijat ry:n 45-vuotisjuhlakirja 2020 (vuosikirja № 11): ”Paakarista peruukkimaakariin Käsityöläisiä, kauppiaita ja yrittäjiä aikojen saatossa”, Keuruu 2020; ISBN 978-952-68795-1-2 ISSN 1797-4992.
- ↑ Vappula, Jorma: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II 1641–1721, Vammala 1999
- ↑ Saari, Eino: Entinen Karvia. Vammala, 1977.
- ↑ Virtaranta, Pertti: Vanha kansa muistelee. WSOY, 1947.
- ↑ Virtanen, Rauni: "Ryssäkesä" 1808. Karvian Kotiseutuyhdistys ry, 2008
- ↑ Castrén, K. A.: Muistelmia vuosien 1808-1809 sodasta. J. F. Frenckell ja Poika, Helsinki 1865.
Aiheesta muualla muokkaa
- Skanssin talon kupariportit - missä ne ovat?, Seura, 22.09.1937, nro 38, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot