Kuudes joukkosukupuutto
Kuudes joukkosukupuutto on ihmisen toiminnan seurauksena alkanut sukupuuttoaalto, joka on johtanut holoseenikaudella useiden lajien sukupuuttoon sekä luontokatoon eli jäljellä olevien lajien populaatioiden katoamisiin ja yksilömäärän vähenemiseen.
Lajien heikentymisen on aiheuttanut niiden elinalueiden kutistuminen, luonnovarojen liika hyväksikäyttö, ylimetsästys ja ylikalastus, vierasperäiset lajit, saasteet, myrkyt ja ilmaston lämpeneminen.[1][2]
Sukupuuttoaalto on kiihtynyt viime vuosisatoina voimakkaasti, ja vuoden 1900 jälkeen sukupuuttoja on tapahtunut satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna.
Lajiryhmittäin
muokkaaJoukkosukupuutto on koskettanut monia eläinluokkia, kuten sammakkoeläimiä, koralleja, rauskuja, nilviäisiä, hyönteisiä, lintuja ja nisäkkäitä.[3] Alueellisesti suurin kato on käynyt trooppisilla alueilla, joilla eliömassaa on paljon.[2]
Selkärankaiset
muokkaa1900-luvun alun jälkeen on kadonnut ainakin kaksisataa selkärankaista eläinlajia. Lajien katoaminen tänä aikana on ollut 100 kertaa nopeampaa kuin aikaisemman kahden miljoonan vuoden aikana.[1] Vuosien 1970–2014 välillä maailman selkärankaisten eläinpopulaatiot ovat pienentyneet WWF:n arvion mukaan keskimäärin 60 prosenttia.[4] Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa tarkastelluista 27 600 selkärankaisesta lajista, joka kattaa puolet kaikista selkärankaisista, 32 prosentin populaation ja levinneisyysalueen havaittiin merkittävästi pienentyneen 1500-luvun alusta nykypäivään. Kaikkien tutkittujen 177 nisäkäslajin levinneisyysyysalue on pienentynyt vuoden 1900–2015 välillä vähintään 30 prosentilla, ja lähes puolet lajeista menetti jopa 80 prosenttia levinneisyysalueestaan. Lajeista yli 40 prosenttia on kärsinyt myös merkittävästä populaation pienentymisestä.[5]
Suuret nisäkkäät
muokkaaPian viimeisen jääkauden jälkeen katosi pleistoseenin lopun joukkotuhossa suurin osa maailman megafaunasta. Syyksi on esitetty ilmaston muutosta mutta myös ihmisen suorittamaa metsästystä. Megafaunan sukupuutot ovat jatkuneet viime vuosisatoihin asti. Nykyisin sukupuuton partaalla suurista nisäkkäistä ovat esimerkiksi sarvikuonot, norsut ja isot ihmisapinat.[3]
Aarhusin ja Göteborgin yliopistojen tutkijat ovat arvioineet, että suurnisäkkäiden joukkosukupuuton korjaaminen veisi luonnolta 3–5 miljoonaa vuotta. Sinä aikana pienemmät nisäkkäät voisivat evoluution avulla kehittyä korvaamaan kadonneet suurnisäkkäät.[6]
Linnut
muokkaa
Maailman lintulajeista joka kahdeksas on ympäristöjärjestö BirdLifen vuoden 2018 raportin mukaan vaarassa kuolla sukupuuttoon. Lintukadon tärkein syy on tehomaatalous.[7] Suomen linnuista vuonna 2015 uhanalaisiksi luokiteltiin jo 36 prosenttia, mikä on 11 prosenttiyksikköä enemmän kuin viisi vuotta aiemmin.[2] Suomessa kanalintujen vähenemiseen on vaikuttanut myös mustikan väheneminen metsätalouden seurauksena.[2]
Hyönteiset
muokkaaMonien hyönteisten kannat ovat romahtaneet ainakin Euroopassa.[8] Esimerkiksi Saksassa hyönteisten määrä on vuosien 1990–2017 välillä vähentynyt 76 prosentilla.[2] Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan hyönteisiä katoaisi kahdeksan kertaa nopeammin kuin nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita. Hyönteisten kokonaismassa kutistuisi maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa, ja lähivuosikymmeninä noin 40 prosenttia hyönteislajeista olisi kuolemassa sukupuuttoon.[9] Tässä tutkimuksessa tosin tarkasteltiin vain jo väheneviä hyönteispopulaatioita, eikä siinä tutkittu esimerkiksi tropiikin hyönteisiä.[8]
Hyönteisten määrän väheneminen vaikeuttaa muun muassa kasvien pölyttämistä ja hyönteissyöjien, kuten lintujen selviytymistä.[2]
Hyönteisten joukkotuhon tärkeimpiä syitä ovat tutkijoiden mukaan maataloudessa käytetyt myrkyt, kuten neonikotinoidit ja fiproniili, sekä maatalousmaan yksipuolistuminen.[9] Lancet Planetary Health -tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistun artikkelin mukaan on myös jo uskottavaa näyttöä siitä, että hyönteisten määrän jyrkkä väheneminen on yhteydessä ihmisen aiheuttamaan sähkömagneettisen säteilyn lisääntymiseen ja sen aiheuttamiin vaikutuksiin, joita ovat muun muassa DNA-vauriot.[10]
Kasvit
muokkaaMaailman kasvilajeista on vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa annetun arvion mukaan kuollut sukupuuttoon viimeisten 250 vuoden aikana varmuudella ainakin 571, joskin tarkkaa lukua on mahdoton antaa. Kasvien sukupuuttonopeus on noin 500-kertainen aiemmasta. Kasvien sukupuuttoa aiheuttaa etupäässä niiden elinalueiden tuhoutuminen laajojen metsähakkuiden seurauksena tai kun maata muunnetaan pelloiksi tai karjan laitumiksi. Kasvilajien häviäminen johtaa usein niistä riippuvaisten sieni- ja eläinlajienkin häviämiseen.[11]
Vaikutukset
muokkaaJoukkosukupuutolla on arveltu olevan merkittäviä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.[5] Runsaslukuisten lajien kato vaikuttaa suoraan moniin ekosysteemeihin vähentämällä niiden biodiversiteettiä.[1] Luonnon monimuotoisuuden romahtaminen näkyy ihmisen kannalta tulevaisuudessa esimerkiksi ruoantuotannossa.[2]
Torjunta
muokkaaSuojelulla on onnistuttu pelastamaan joitain lajeja, kuten Suomessa merikotka ja Keski-Aasiassa saiga-antilooppi.[2] Joidenkin lajien, kuten villamammutin sukupuuttoja pyritään peruuttamaan yrittämällä palauttaa niitä henkiin.[1]
Marraskuussa 2017 julkaistussa, 15 000 tieteentekijän allekirjoittamassa ”Maailman tieteilijöiden varoitus ihmiskunnalle: toinen huomautus” -julkilausumassa varoitellaan massasukupuutosta ja luetellaan 13 parannusta, jotka vaaditaan ihmiskuntaakin uhkaavan joukkotuhon välttämiseksi. Tärkeimpiä näistä ovat keinot väestönkasvun hillitsemiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi. Myös luonnonsuojelualueiden lisääminen ja salametsästyksen lopettaminen mainitaan tarpeellisina toimenpiteinä.[12]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d Flinkman, Vilma: Uusi tutkimus: Kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä – Ja olemme tulkinneet lajien joukkotuhon laajuuden aivan väärin Helsingin Sanomat. 14.7.2017. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ a b c d e f g h Mikkonen, Minttu: ”Kuudes sukupuutto” hävittää lajeja paljon pelättyä rajummin – Hyönteisten tilanne on hälyttävä, ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia meille kaikille Helsingin Sanomat. 27.10.2017. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ a b Venesmäki, Elina: Asteroidi hävitti dinosaurukset – kuudennen sukupuuton aiheuttaa ihminen Helsingin Sanomat. 5.2.2016. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Jari Strömberg: WWF säikäytti pahan kerran: Hetken jo luultiin eläinkunnan kuolevan läjäpäin, mutta ei kuitenkaan ihan niin – tiedotteesta vain unohtui yksi sana Yle uutiset. 2.11.2018. Viitattu 2.11.2018.
- ↑ a b Gustavsson, Joonas: Tutkimus vahvistaa: Kuudes joukkosukupuutto on parhaillaan käynnissä – ”Tuhoamme maailmankaikkeuden ainoaa tunnettua elämää” Tekniikan Maailma. 13.7.2017. Viitattu 29.10.2017.
- ↑ Kristiina Kuisma: Ihminen tuhoaa monet nisäkäslajit seuraavien 50 vuoden aikana – Nykytilanteeseen ”palaaminen” veisi luonnolta 3–5 miljoonaa evoluutiotyövuotta Tekniikan Maailma. 17.10.2018. Viitattu 17.10.2018.
- ↑ Jukka Huusko: Maailmanlaajuinen selvitys varoittaa: Sukupuutto uhkaa joka kahdeksatta lintulajia – suurin syy maatalous Helsingin Sanomat. 23.4.2018. Viitattu 23.4.2018.
- ↑ a b Maailman hyönteiset eivät ole katoamassa seuraavan sadan vuoden aikana 12.2.2019. Suomen Luonto. Viitattu 12.2.2019.
- ↑ a b Yrjö Kokkonen: Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla kaikki hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa – "Vaikutukset ihmiseen ovat lievästi ilmaistuna katastrofi", kysy asiantuntijalta Yle uutiset. 11.2.2019. Viitattu 11.2.2019.
- ↑ Bandara P. & Carpenter D. O.: Planetary electromagnetic pollution: it is time to assess its impact. The Lancet Planetary Health, Volume 2, December 2018.
- ↑ Yrjö Kokkonen: Kasvien sukupuuttoaalto kauhistuttaa tutkijoita – nopeutunut 500-kertaiseksi 11.6.2019. Yle uutiset. Viitattu 11.6.2019.
- ↑ Vesa Mäkinen: Hätähuuto ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta, 15 000 tieteentekijää varoittaa joukkotuhosta – ”Pitkään jatkunut nopea väestönkasvu on syy moniin ekologisiin ja jopa yhteiskunnallisiin uhkiin” Helsingin Sanomat. 14.11.2017. Viitattu 14.11.2017.
Kirjallisuutta
muokkaa- Kolbert, Elizabeth: Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia. ((The Sixth Extinction, 2014.) Suomentanut Pirkko Vesterinen) Jyväskylä: Atena, 2016. ISBN 978-952-300-198-5
Aiheesta muualla
muokkaa- Mikko Pelttari: Kerran kadonnut, ikuisesti poissa Yliopisto-lehti (2/2016). 29.2.2016. Helsingin Yliopisto.