Kustaa Erik Rautsuo (nimi aik. Gustaf Erik Rosenström; 14. syyskuuta 1893 Helsinki15. huhtikuuta 1969)[1] oli suomalainen eversti, joka toimi 1920-luvulla Suomen yleisesikunnan tiedustelun palveluksessa ja jatkosodan aikana Päämajan valvontaosaston päällikkönä.

UraMuokkaa

Rautsuon vanhemmat olivat työnjohtaja Gustaf Jakob Rosenström ja Sofia Wekblad.[1] Hän toimi ensimmäisen maailmansodan aikana jääkäriliikkeen yhteydessä Saksan tiedustelijana Suomen rannikoilla.[2] Hän osallistui valkoisten mukana Suomen sisällissotaan ja hänet määrättiin pian sen jälkeen Yleisesikunnan III osaston eli tiedusteluosaston käyttöön.[3]

Silloinen kapteeni Rautsuo toimi 1920-luvulla Yleisesikunnan tiedustelutoimiston alaisten Sortavalan ja Viipurin alatoimistojen päällikkönä. Hänen vastuullaan oli Neuvostoliittoon Karjalankannaksen kautta kohdistunut sotilastiedustelu, jossa käytettiin usein apuna venäläisiä emigrantteja ja näiden järjestöjä. Hän auttoi henkilökohtaisesti vuonna 1927 Viktor Larionovin ja Maria Zahartšenko-Schultzin johtamat ROVS:n terroristiryhmät rajan yli Neuvostoliittoon. Hänen nimensä nousi Neuvostoliitossa julkisuuteen seuraavana vuonna Georgi Radkovitšin Moskovassa tekemän pommi-iskun selvittelyjen yhteydessä, joten Suomen Yleisesikunta siirsi hänet pois operatiivisista tiedustelutehtävistä.[4] Rautsuon tilapäisen alennuksen on arveltu toisaalta liittyneen Operaatio Trustin ja kaksoisagentti Toivo Vähän roolin paljastumiseen.[5] Rautsuo oli saattanut myös brittivakooja Sidney Reillyn rajanylityspaikalle tämän viimeisellä epäonnisella vakoilumatkalla vuonna 1925.[2] Rautsuon ja Etsivän keskuspoliisin johtajan Esko Riekin välillä on arveltu olleen epäluuloja ja kilpailua, sillä he halusivat hoitaa Neuvostoliittoon kohdistuneen tiedustelun eri tavoin. Riekki kokosi Rautsuon syrjäyttämiseen johtanutta materiaalia.[6][7]

Majuriksi ylennetty Rautsuo siirrettiin 1931 Yleisesikunnan VI toimiston (”valvontatoimiston”) eli vastavakoilun päälliköksi.[8][2] Rautsuon on väitetty olleen 1930-luvulla ensimmäinen suomalainen virkailija, joka pääsi tutustumaan Saksan keskitysleireihin.[9]

Rautsuo toimi jatkosodan aikana 1941–1943 Päämajan tiedustelujaoston alaisen valvontaosaston päällikkönä. Jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941 Rautsuo teki saksalaisten kanssa salaisen suullisen sopimuksen, jonka perusteella suomalaisten saamat juutalaiset tai poliittisissa tehtävissä NKVD:ssä ym. olleet neuvostoliittolaiset sotavangit luovutettiin Gestapolle. Tällaisia vankeja luovutettiin Pohjois-Suomessa yhteensä 525.[10] Rautsuo siirrettiin sodan aikana pois valvontaosaston johdosta, koska hän ei tullut toimeen esimiehensä, tiedustelujaoston komentajan Aladár Paasosen kanssa.[11] Syksyllä 1944 Alarich Bross pyysi Rautsuota liittymään saksalaismieliseen vastarintaliikkeeseen, mutta hän päätti jatkaa yhteyttä sekä saksalaisiin että Suomen sotilasjohtoon. Vuoden 1944 lopussa Rautsuo pakeni Ruotsiin, jossa hän toimi myöhemmin liikealalla.[12]

LähteetMuokkaa

  • Kosonen, Matti: Raja railona aukeaa: tiedustelua Neuvosto-Karjalassa vuosina 1920-1939. Joensuu: Ilias [Joensuun yliopistopaino], 2001. ISBN 952-5309-18-5 (nidottu).
  • Mainio, Aleksi: Terroristien pesä – Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939. Siltala, Helsinki 2015.
  • Rislakki, Jukka: Erittäin salainen – vakoilu Suomessa. Lovekirjat, Helsinki 1982.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Geni.com : Kustaa Rautsuon tiedot
  2. a b c Rislakki 1982, s. 122.
  3. Mainio 2015, s. 74.
  4. Mainio 2015, s. 74–75, 102, 133–135, 145–146, 156–157.
  5. Kosonen 2001, s. 69.
  6. Rislakki 1982, s. 74.
  7. Mainio 2015, s. 166–169.
  8. Mainio 2015, s. 157.
  9. Rislakki 1982, s. 154, 194.
  10. Elina Sanan Luovutetut-kirja - Suomi ei selvinnyt puhtain paperein holokaustista Kai Hirvasnoron juttuarkisto 14.8.2005. Viitattu 7.3.2017.
  11. Rislakki 1982, s. 244.
  12. Rislakki 1982, s. 292, 294.