Kustaa Cavén
Kustaa Cavén, ven. Куста Каве, (3. huhtikuuta 1747 Pertteli – 30. elokuuta 1829 Lammi) oli suomalainen rusthollari, lautamies ja suomen lähetyskunnan talonpoikaisedustaja silloisesta Turun ja Porin läänistä[1][2][3]
| Kustaa Cavén | |
|---|---|
 Suomen lähetyskunnan edustaja |
|
|
talonpoikaissäädyn edustaja Suomen pietarin lähetyskunnassa 10/22. syyskuuta 1808 – 7. tammikuuta 1809.
|
|
Valtiopäivämies  |
|
|
talopoikaissäädyn edustaja Norrköpingissä 15. maaliskuuta – 15. kesäkuuta 1800.
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. huhtikuuta 1747 Pertteli, Ruotsin valtakunta |
| Kuollut | 30. elokuuta 1829 (82 vuotta) Lammi, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kansalaisuus | Ruotsi 1747– , Suomi 1809– |
| Ammatti | ratsutilallinen, maanviljelijä, lautamies |
| Vanhemmat | Isä; Matti Kaarlenpoika ja äiti; Stiina Matintytär |
| Puoliso | Anna Heikintytär Perttu |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Kunniamerkit | lähetyskunnan mitali |
Henkilöhistoria muokkaa
Perhe ja työhistoria muokkaa
Cavénin vanhemmat olivat rusthollin isäntä Matti Kaarlenpoika ja äiti Stiina Matintytär.[1] Isänsä kuoleman jälkeen Kustaasta tuli Mikkolassa sijainneen rusthollin isäntä. Kustaa avioitui Uskelan Lopen kylä Pertun rusthollarin tyttären Annan kanssa (s. 1746). 1800-luvun vaihteessa Kustaa otti nimekseen Caven.
Vuonna 1808 kreivi von Buxhoevden antoi käskyn valita edustajat kaikista säädyistä Pietariin lähetettävää valtuuskuntaa varten. Caven, talonpoika ja lautamies Uskelan pitäjässä, sai kutsun tulevasta luottamustoimestaan silloiselta Turun ja Porin läänin maaherralta Knut von Troililta 1. elokuuta 1808. Kustaa edusti suomen lähetyskunnassa Piikkiön ja Halikon kihlakuntia, hän matkusti pietariin 25. lokakuuta 1808[4], ja palasi takaisin 7. tammikuuta 1809. [3], joita hän oli edustanut jo vuonna 1800 Norrköpingin valtiopäivillä.[1] Matkastaan lähetyskunnassa hän sai tunnustuksena keisarilta kultaisen mitalin ja tukun ruplia.
Perttelissä hän piti Mikkolan rusthollia ja toimi vuosikausia lautamiesten esimiehenä. Hän kuoli kotonaan elokuussa 1829. Hänen vaimonsa vuodesta 1773 Anna Henrikantytär oli edesmennyt kolme vuotta aikaisemmin.[1] Suuresta jälkeläiskatraasta oli jäljellä vain yksi tytär, jonka perilliset omistivat Mikkolan 1900-luvun alkupuolelle saakka.
Kunnianosoitukset muokkaa
-
Keisari Aleksanteri I:n lähetyskunnan muistomitali, jul. 17. marraskuuta 1808.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, I osa: A–E, s. 397–398. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1927.
- ↑ 1539-1540 (Tietosanakirja / 1. A-Confort) Cavén, Kustaa Matinpoika Tietosanakirja osa 1. runeberg.org. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ a b 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ 1911 Historiallinen Aikakauskirja no 1, s. 14 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.2.2024.
- ↑ Lähetyskunnan mitali acrobat.adobe.com. Viitattu 26.1.2023.
- ↑ Kuvamateriaalia Suomen lähetyskunnan mitalista acrobat.adobe.com. Viitattu 26.1.2023.