Wikipedia

Kurt Wires

suomalainen kilpameloja

Kurt Oskar Wires (alk. Virtanen, 28. huhtikuuta 1919 Helsinki – 22. helmikuuta 1992 Helsinki)[1] oli suomalainen kilpameloja ja kaksinkertainen olympiavoittaja, myöhemmin liikemies.[2]

Mitalit
Wires (vas.) ja Yrjö Hietanen Helsingin olympialaisissa 1952.
Wires (vas.) ja Yrjö Hietanen Helsingin olympialaisissa 1952.
Maa:  Suomi
Miesten melonta
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 kajakkikaksikot
1 000 metriä
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 kajakkikaksikot
10 000 metriä
Hopeaa Hopeaa Lontoo 1948 kajakkiyksiköt
10 000 metriä

Wires kilpaili melonnan kajakkiluokissa. Hän voitti ensimmäiset Suomen-mestaruutensa vuonna 1939. Lontoon olympialaisissa 1948 hän saavutti yksikössä hopeaa. Keskityttyään muutaman vuoden ajan työelämään hän palasi melontakilpailuihin vielä yhdeksi vuodeksi ja voitti kaksikossa Yrjö Hietasen kanssa kaksi olympiakultaa Helsingissä 1952.

Varhainen elämä

muokkaa

Wires, joka vuoteen 1943 saakka oli sukunimeltään Virtanen,[3] muutti vanhempiensa mukana muutaman vuoden ikäisenä Lauttasaareen.[4] Hän kävi kansakoulun jälkeen kuusi vuotta Kulosaaren ruotsalaista yhteiskoulua mutta lopetti koulunkäynnin siihen. Lauttasaaressa hän aloitti melonnan Drumsö Kanotister -seurassa.[4] Hän harrasti myös muita lajeja[4] ja voitti vuonna 1944 suunnistuksessa viestin Suomen-mestaruuden HIFK:n joukkueessa Tor Lindholmin ja Jarl Mattssonin kanssa.[5] Jatkosodassa hän haavoittui Aunuksella.[4]

Melojana olympiahopealle

muokkaa

Wires voitti ensimmäiset Suomen-mestaruutensa vuonna 1939 kajakkiyksiköiden 1 000:lla ja 10 000 metrillä sekä joukkuekilpailuissa.[6][7] Samana vuonna Oslon Pohjoismaiden-mestaruuskilpailuissa hän sijoittui molemmilla yksikkömatkoilla viidenneksi.[6] Vuonna 1945 Wires voitti seuraavat Suomen-mestaruutensa ja saavutti yksikkömestaruuksien ja 4 × 500 metrin viestimestaruuden lisäksi uransa ainoan kaksikoiden mestaruuden, parinaan 1 000 metrillä Nils Björklöf.[6][8] Vuonna 1945 hän saavutti Helsingin soutustadionilla ainoan voittonsa moninkertaiseksi olympiavoittajaksi sittemmin nousseesta ruotsalaisesta Gert Fredrikssonista.[6] Vuonna 1946 Wires voitti Suomen-mestaruuden yksiköiden 10 000 metrillä ja 4 × 500 metrin viestissä.[8] Odensen PM-kilpailuissa samana vuonna hän sijoittui 10 000 metrillä toiseksi ja 1 000 metrillä kolmanneksi.[6] Vuonna 1947 hän voitti Suomen-mestaruuden 10 000 metrillä[8] ja kävi kauempanakin ulkomailla kilpailemassa; hän voitti Brysselin halkisoudun Erik Frondénin parina.[6]

Vuonna 1948 Wires voitti Suomen-mestaruuden kajakkiyksiköiden 1 000 metrillä ja neljännen peräkkäisen sekä kaikkiaan viidennen kerran 10 000 metrillä.[8] Hän kilpaili Suomen olympiakarsinnoissa Yrjö Hietasen parina kaksikoiden 1 000 metrillä, mutta he hävisivät Ture Axelssonille ja Nils Björklöfille. Wires valittiin Lontoon olympialaisiin yksikköjen 10 000 metrille. Paiseet kiusasivat Wirestä ennen olympialaisia, ja niiden puhkaisemisen jälkeen hän joutui lääkekuurille. Olympiakilpailu käytiin kapean radan vuoksi väliaikalähtönä. Wires taisteli seitsemän kilometriä tasapäisesti häntä myöhemmin matkaan lähteneen Gert Fredrikssonin kanssa mutta sijoittui lopulta hopealle 31 sekuntia ruotsalaiselle hävinneenä. Maalissa Wires menetti tajuntansa ja kaatui veteen, josta muut melojat saivat pelastettua hänet ylös. Kilpailun neljä ensimmäistä sijaa menivät pohjoismaalaisille melojille.[9]

Melontatauon jälkeen olympiavoittajaksi

muokkaa

Wires lopetti Lontoon olympialaisten jälkeen melomisen ja keskittyi työhönsä.[9] Hän oli työnsä puolesta joutumassa tekemisiin Helsingin olympialaisten tulospalvelun kanssa, ja Suomen Kanoottiliitto ilmoitti hänet olympiamelontojen käännetuomariksi. Wires halusi kuitenkin vielä tavoitella olympiavoittoa ja aloitti talvella 1952 kovan harjoittelun muun muassa hiihtämällä paljon. Toukokuussa hän teki Yrjö Hietasen kanssa päätöksen kilpailla samassa kajakkikaksikossa ja miehet aloittivat yhteisharjoittelun.[10]

Helsingin olympialaisissa 1952 Wires ja Hietanen edustivat Suomea molemmilla kajakkikaksikkomatkoilla. Ensin kilpailtiin 10 000 metriä, jolla suomalaiset Wireksen kertoman mukaan säästelivät voimiaan seuraavan päivän lyhyemmälle ja tiukemmaksi odotetulle matkalle. He voittivat kultaa muutaman kymmenen senttimetrin erolla ruotsalaispariin Gunnar Åkerlund – Hans Wetterström. Ajassa eroa oli 0,4 sekuntia, ja suomalaisten voittoaika oli 44.21,3. Tuhannella metrillä vastassa oli levännyt ruotsalaispari Lars Glassér – Ingemar Hedberg. Molemmat venekunnat saivat saman ajan 3.51,1, mutta Wires ja Hietanen voittivat toisen kultamitalinsa noin kymmenen senttimetrin erolla. Wires päätti melontauransa lopullisesti olympiavuoteen.[11]

Kilparatojen ulkopuolella

muokkaa

Wires oli ennen Helsingin olympialaisia jonkin aikaa seuransa Drumsö Kanotisterin puheenjohtaja. Olympiakisojen jälkeen hän liittyi Merimelojien jäseneksi ja toimi seurassa muun muassa varapuheenjohtajana. Hän oli myös Suomen Kanoottiliiton hallituksen jäsen. Wirekselle myönnettiin vuonna 1948 ensimmäisenä Sport-Pressenin mitali menestyneenä suomenruotsalaisena urheilijana.[12] Hän sai Suomen Kanoottiliiton suurmestarin arvon numero 3.[3]

Wires alkoi jo ennen sotia työskennellä Ellams Duplicator -konttorikoneyhtiössä.[13] Joulukuusta 1945 alkaen hän työskenteli Oy Konttorityössä, myyntipäällikkönä vuoteen 1960 ja sen jälkeen johtokunnassa.[12][13] Wireksellä on lapsia kahdesta avioliitosta.[12]

Kurt Wireksen veli Ture Wires voitti Suomen-mestaruuksia pyöräilyssä.[3][4]

Saavutuksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Autio, Veli-Matti: Wires, Kurt (1919–1992) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Facta 2001, WSOY 1986, 18. osa, palsta 314
  3. ↑ a b c Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 374. Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7
  4. ↑ a b c d e Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 463. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  5. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 352. Otava, 1970.
  6. ↑ a b c d e f Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 464. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  7. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 232, 624. Otava, 1970.
  8. ↑ a b c d Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 232. Otava, 1970.
  9. ↑ a b Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 465. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  10. ↑ Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 467. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  11. ↑ Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 467–469. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  12. ↑ a b c Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 469. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  13. ↑ a b Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 466. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  14. ↑ a b Kurt Wires Olympedia. Viitattu 31.5.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kurt_Wires&oldid=21323095”