Kultti-ilmiö

Kultti-ilmiöstä puhutaan populaarikulttuurissa useimmiten sellaisten teoksien, tuotteiden tai artistien yhteydessä, joita suuri yleisö ei tunne tai arvosta, mutta joilla on oma pieni ja innokas ihailijakuntansa. Kultti-ilmiöitä voivat olla esimerkiksi valtavirtaisesta mausta poikkeavat elokuvat, sarjakuvat ja rocklevyt.

Näyttelijä Bruce Campbell signeeraamassa kulttiklassikkona pidetyn Evil Dead -elokuvan VHS-kasettia.

Kultti-ilmiöön kohdistuva innostus voi olla parodista, ironista ja camp-henkistä: esimerkiksi lipunmyynnissä flopanneet elokuvat ovat kulttielokuvia nimenomaan siksi, että niitä pidetään poikkeuksellisen kummallisina, mauttomina tai huonoina. Usein kultti-ilmiöön kohdistuu kuitenkin aitoa ihailua ja kunnioitusta. Esimerkiksi rockhistoriasta löytyy paljon levyjä, joita niiden ihailijat pitävät unohdettuina mestariteoksina.

Toisinaan kultti-ilmiö on alun perin ollut suuren yleisön suosikki, joka ajan kuluessa on jäänyt elämään vain pienen ihailijakunnan harrastuksen kohteena. Esimerkiksi televisiosarjat kokevat usein tällaisen kohtalon. Joskus voi käydä päinvastoin: kultti-ilmiö nousee vähitellen yleiseen tietoisuuteen ja saavuttaa massasuosion.

Toisinaan kultti-ilmiöt ovat peräisin maista, joissa tuotettu populaarikulttuuri ei yleensä nouse laajan kansainvälisen huomion kohteeksi. Tällaiset ilmiöt voivat olla kotimaassaan hyvinkin suosittuja, mutta muissa maissa tai maanosissa ne saavuttavat vain kulttistatuksen. Syynä tähän ovat usein kieli- ja kulttuurierot sekä markkinointivaikeudet. Esimerkiksi latinalaisamerikkalainen ja aasialainen populaarikulttuuri esiintyy Yhdysvalloissa ja Euroopassa usein kultti-ilmiöinä.

Eräistä kultti-ilmiöistä kuten populaarikulttuurin henkilöpalvonnasta käytetään myös nimitystä kultti.

Katso myös

• Kultti

Kirjallisuutta

• Kovala, Urpo & Saresma, Tuija (toim.): Kulttikirja: Tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2003. ISBN 951-746-500-9.