Korporativismi

yhteiskuntajärjestelmä

Korporativismi tai korporatismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajaliittojen ja ammattiliittojen muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot (kuten metalliala ja tekstiiliala).[1]

Korporativismissa on kyse eturyhmien vallasta.[1] Maanviljelijöiden, käsityöläisten, tehtailijoiden, työläisten, asianajajien, lääkäreiden ja papiston ammattijärjestöt ovat itsehallinnollisia elimiä, jotka toimivat jäsentensä ja maan hallituksen välittäjinä. Ammatti ja ryhmän jäsenyys, eivätkä kansalaisuus ja alueellinen edustavuus parlamentissa, määrittävät poliittiset asemat ja poliittiset oikeudet.[2]

Korporativismi pohjautuu keskiajan sääty- ja kiltajärjestelmään. Saksalaiset romantiikan ajan filosofit pitivät korporativismia 1800-luvulla hyvänä keinona korjata teollistumisen ja luokkakonfliktien aiheuttamaa sosiaalista juurettomuutta. Korporativismista ottivat vaikutteita myös katolisen kirkon sosiaalinen liike sekä monet autoritaariset hallinnot Euroopassa ja Etelä-Amerikassa 1920- ja 1930-luvuilla, kuten Mussolinin Italia, Hitlerin Saksa, Francon Espanja, Salazarin Portugali, Dollfussin Itävalta, Pilsudskin Puola, Vargasin Brasilia, Perónin Argentiina ja Callesin Meksiko.[2] Fasistisessa Italiassa sovellettua järjestelmää kutsuttiin korporaatioiden järjestelmäksi, jossa kukin yhtymä toteutti sille yhteiskunnallisessa työnjaossa asetettua tehtävää; näin korporaatiot korvasivat parlamentaarisen demokratian.[1] Toisaalta totalitaristiset, militaristiset ja fasistiset diktatuurit pyrkivät soluttautumaan ja hallitsemaan yhteiskuntaelämän kaikkia lohkoja, mikä on korporativismin vastaista. Tämän vuoksi tutkijat eivät nykyaikana luekaan totalitaristista fasismia korporativismiksi vaan kokonaan omaksi hallintomuodokseen.[2]

Kroatian parlamentissa oli pitkäaikainen korporativistinen perinne, ja sen toisessa kamarissa oli ammattiliittojen ja muiden järjestöjen edustajia.[2]

Nykyaikana hyvinvointivaltioiden yhteiskunnissa on sikäli korporativistisia piirteitä, että voimakkaat liike-elämän järjestöt ja ammattiliitot verkostoituvat ja neuvottelevat valtion kanssa teollisuuden ja sosiaalipolitiikan aloilla.[2]

Liberaalit torjuvat korporativismin, sillä he katsovat sen korvaavan yksilöllisen edustuksen, kansalaisvapaudet, vapaan kilpailun ja demokratian kollektivistisilla yhtiöorganisaatioilla politiikan ja talouden kulmakivinä. Sosialistien ja kommunistien mukaan korporativismi edustaa kapitalistista luokkasortoa, joka eliminoi poliittisen vasemmiston ja hallitsee työväkeä kepillä ja porkkanalla.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 248. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. a b c d e f Czada, Roland (toim. Badie, Bertrand & Berg-Schlosser, Dirk & Morlino, Leonardo): ”Corporativism”, International Encyclopedia of Political Science, s. 458–463. Sage, 2011. ISBN 978-1-4129-5963-6.