Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisuus
Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisuus on laillinen suhde yksittäisen henkilön ja Korean demokraattisen kansantasavallan, eli Pohjois-Korean, välillä. Maassa noudatetaan ius sanguinis -periaatetta.
Kansalaisuuden saaminen syntymällä
muokkaaPohjois-Koreassa maan kansalaisuuden saavat syntyessään ne lapset, joiden vanhemmista ainakin toisella on myös Pohjois-Korean kansalaisuus.[1] Molempien vanhempien on lapsen syntymän aikana asuttava Pohjois-Koreassa. Jos toinen vanhemmista on ulkomaan kansalainen eikä asu Pohjois-Koreassa, kansalaisuuslain mukaan lapsen vanhemmat päättävät itse lapsen kansalaisuudesta. Myös Pohjois-Korean alueelta löydetyt lapset, joiden vanhemmat eivät ole tiedossa, saavat maan kansalaisuuden.[2]
Maan kansalaisiksi lasketaan myös kaikki ne korealaiset ja heidän lapsensa, joilla oli Korean kansalaisuus ennen Pohjois-Korean perustamista, eivätkä he olleet luopuneet kansalaisuudestaan ennen vuoden 1963 kansalaisuuslain säätämistä.[2]
Kansalaisuuden saaminen hakemuksella
muokkaaPohjois-Korean kansalaisuus on mahdollista saada hakemuksella, joka jätetään Korkeimman kansanneuvoston puhemiehistölle. Puhemiehistö päättää, myönnetäänkö kansalaisuus. Hakemukselle ei ole erityisiä virallisia vaatimuksia,[2] mutta kansalaisuuden saaminen sen kautta ei ole helppoa. Erään Pohjois-Koreaan erikoistuneen tutkijan arvion mukaan puhemiehistö on halukas myöntämään kansalaisuuden sellaiselle hakijalle, joka hyödyttäisi maata ideologisesti. Helpointa kansalaisuuden saaminen voisi olla esimerkiksi demilitarisoidulla vyöhykkeellä työskentelevälle amerikkalaiselle sotilaalle, joka loikkaa Pohjois-Koreaan ja antautuu. Sellaisessa tapauksessa Pohjois-Korea saattaisi kokea saaneensa ideologisen voiton vihollisvaltiosta. Onkin olemassa vain harvoja yksilöitä, jotka ovat saaneet kansalaisuuden hakemuksella. Historia kuitenkin tuntee useampia tapauksia, joissa kansalaisuus hakemuksella on myönnetty tietyille ihmisryhmille.[3]
Jos Pohjois-Korean kansalaisella ei ole korealaisia sukujuuria, tämän songbuniksi merkitään "ulkomaalaistaustainen". Asemaltaan se on oikein hyvä yhteiskuntaluokka ja järjestyksessä erityisryhmän ja ydinjoukon välissä. Erityisryhmä on korkein yhteiskuntaluokka. Käytännössä viranomaiset eivät välttämättä luota ulkomaalaistaustaiseen asukkaaseen, vaikka tämän songbun olisikin hyvä. Ulkomaalaistaustaisen pohjoiskorealaisen ei myöskään tarvitse osallistua muuten maassa pakollisille ideologisille oppitunneille. Pohjois-Koreassa on ainakin joitain jostain Afrikan maasta kotoisin olevia entisen eliitin jäseniä, jotka joutuivat pakenemaan kotimaastaan vallankumouksen jälkeen. Pohjois-Koreaan he päätyivät, koska heidän kotimaallaan oli ystävälliset suhteet Pohjois-Korean kanssa.[3]
Kaksoiskansalaisuus
muokkaaPohjois-Korea ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta,[1] paitsi jos kansalaisuus on saatu hakemuksella.[3]
Kansalaisuusaseman muutos
muokkaaKansalaisuudesta on teoriassa mahdollista luopua, jos tekee hakemuksen Korkeimman kansanneuvoston puhemiehistölle, ja hakemus hyväksytään. Käytännössä se on kuitenkin hyvin vaikeaa.[3]
Jos alle 14-vuotiaan lapsen molemmat vanhemmat saavat tai menettävät Pohjois-Korean kansalaisuuden, sama muutos tapahtuu myös lapsen kansalaisuudelle. 14–18-vuotiaalta nuorelta on kysyttävä lupaa kansalaisuusaseman muutosta varten. Jos vain toisen vanhemman kansalaisuusasema muuttuu, muutos ei heijastu lapsiin.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Korea, North (Government: Citizenship) www.cia.gov. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kim, Chin: North Korean Nationality Law. International Lawyer, 1972, 6. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rob York: Who takes North Korean citizenship? NK News - North Korea News. 1.5.2015. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)