Korealaiset kielet
Korealaiset kielet on pieni kielikunta joka koostuu korean ja jejun kielistä.[1] Jeju mielletään usein korean murteeksi, mutta on tarpeeksi eriävä, että se voitaisiin lukea omaksi kielekseen. Jotkut kielitieteilijät ehdottavat, että Koillis-Korean Yukjinin murretta tulisi eritellä samalla tavalla. Korean kieltä on dokumentoitu runsaasti 1400-luvulla kehitetyn Hangul-aakkoston ansiosta. Sitä aiempaa kiinan kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettua koreaa on merkittävästi vaikeampi tulkita.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9d/Koreanic.svg/250px-Koreanic.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cb/Korean_dialect_zones.svg/250px-Korean_dialect_zones.svg.png)
Korean kaikki modernit muodot polveutuvat Sillan muinaiskoreasta. Se vähä mitä Korean niemimaalla ennen 600-luvun lopulla tapahtunutta Sillan yhdistymistä puhutuista kielistä tiedetään tulee lähinnä paikannimistä. Joidenkin näistä kielistä uskotaan olleen korealaisia, mutta jotkin todisteet viittaavat myös japanilaisiin kieliin, joita puhuttiin niemimaan keski- ja eteläosissa. Korealaisia kieliä on usein pyritty yhdistämään muihin kielikuntiin, yleensä tunguusilaisiin tai japanilaisiin kieliin, mutta sukulaisuutta ei ole pystytty todistettavasti osoittamaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ Glottolog 4.6 - Koreanic glottolog.org. Viitattu 9.7.2022.