Kooikerhondje
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kooikerhondje (holl. Nederlandse kooikerhondje) on vanha hollantilainen spanielirotu, jota käytettiin alun perin apuna sorsien pyydystyksessä. Koiran tehtävänä oli houkutella liikehdinnällään sorsia puisiin häkkiansoihin sillä aikaa kun koiran ohjaaja pysytteli piilossa. Tästä tulee kooikerhondjen hollanninkielinen nimi, ”häkkiansastajan pieni koira”. Kooiker on ansastaja ja hondje pieni koira. Koska koira muistutti kettua, sorsat alkoivat seurata koiraa peremmälle pyydykseen, jossa ne otettiin kiinni. Lintujen houkuttelemisen lisäksi koira toimi porvariston seurakoirana ja tuhoeläinten pyydystäjänä.
| Kooikerhondje | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 267[1] |
| Alkuperäinen käyttö |
sorsien pyydystys - houkutuskoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 10–14[2] |
| Muita nimityksiä | Nederlandse Kooikerhondje, Holländischer Entenlockhund, hollandi väike veelinnukoer, koikkeri, kooikerkoira |
| FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #314 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 8–15 kg |
| Säkäkorkeus | 35–44 cm |
| Väritys | Ruskeavalkoinen |
Ulkonäkö muokkaa
Kooikerhondje on pienehkö koira, sen rotumääritelmän sallima säkäkorkeus on 35–40 cm[3]. Suurin osa koirista on kuitenkin suurempia. Uroksien keskikorkeus on 40–43 cm, narttujen 38–40 cm. Alankomaissa on jopa lähes 50 cm säkäkorkeudella olevia uroksia. Toisaalta myös kääpiökokoisuutta esiintyy. Koikkeri on väritykseltään soopelinkirjava eli punaruskea ja valkoinen. Punaisen värin tulee olla vallitseva, ei kuitenkaan täysi mantteli. Kolmivärisyys ja mustavalkoisuus eivät ole sallittuja. Mustat korvathapsut eli ”korvakorut” ovat toivottavat.
Luonne muokkaa
Kooikerhondje on vilkas koirarotu ja yleensä uskollinen isännälleen. Pennut lähtevät yleensä tutkimaan ympäristöään jo ennen kuin niiden silmät ovat auenneet. Koikkeri on aktiivinen koira, joten se soveltuu monenlaisiin harrastuksiin, kuten agilityyn ja tokoon, mutta herkkänä rotuna vaatii johdonmukaisen omistajan.
Kooikerhondjelle sallitaan pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se ei saa olla arka eikä aggressiivinen. Suhtautuminen toisiin koiriin on yksilökohtaista. Koska koikkereita on lintujen houkuttelun lisäksi käytetty tuhoeläinten tappamiseen, toisin sanoen rottakoirina, koira voi olla kiinnostunut riistasta. Nykyäänkin joillakin koikkereilla on vahva metsästys- ja riistavietti.
Historia muokkaa
Kooikerhondjet kuolivat melkein sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Nykyinen populaatio on lähtenyt liikkeelle vain muutamasta yksilöstä ja geenipooli on pieni. Vuonna 1966 kennelliitto Hollannissa hyväksyi rodun. Ensimmäinen kooikerhondje-yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. 1971 rotu virallistettiin Hollannissa. Kansainvälinen kennelliitto FCI hyväksyi sen vasta 1990-luvun alussa.[2]
Suomessa perustettiin oma rotuyhdistys vuonna 1999. Ensimmäinen koikkeri tuotiin Suomeen vuonna 1991. Vuonna 2004 ylitettiin Suomessa 250 yksilön raja. Tähän mennessä kooikerhondjeja on Suomessa rekisteröity 1576 (Kennelliiton jalostustietokanta KoiraNet 2.9.2019).
Lähteet muokkaa
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ a b Kooikerhondje Suomen Kooikerhondje ry. Viitattu 11.10.2015.
- ↑ Kooikerhondje - rotumääritelmä Kennelliitto. Viitattu 11.10.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Rotuyhdistys
- Rotutietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)