Avaa päävalikko
Ruotsalainen teekkarilakki jossa on kullanvärinen kokardi.
Kadetti paraatiasussa.

Kokardi on päähineeseen keskelle eteen kiinnitettävä lakkimerkki. Kokardiksi kutsutaan suomeksi myös samankaltaista, sotilasilma-aluksissa käytettävää pyöreää kansallisuustunnusta; vastaava ranskankielinen termi on "cocarde" ja englanninkielinen termi puolestaan "roundel".

Kokardeja käytetään osana univormua etenkin sotilaspuvuissa ja akateemisessa maailmassa: ylioppilaslakki ja tohtorinhattu samoin kuin erilaisten korkeakoulujen erityiset opiskelijalakit kuten teekkarilakki ja kylterilakki koristetaan alaan liittyvällä kokardilla.

Kokardin lisääminen tai vaihto on edullinen tapa luoda univormu: niinpä suomalainen vuoden 1939 univormu, niin sanottu "Malli Cajander", koostui vain taistelijan omista vaatteista, kokardista ja vyöstä. Samalla tavalla pienemmät opiskelijajärjestöt luovat omat lakkinsa vaihtamalla ylioppilaslakin kokardin.

Kokardi tekee univormusta sotilasvirkapuvun, samoin arvomerkit. Tämän vuoksi esimerkiksi vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä silloin, kun kyseessä ei ole puolustusvoimien vapaaehtoinen kertausharjoitus, ei käytetä arvomerkkejä. Sotilasvirkapukua voi kuitenkin pitää olematta viranomainen esimerkiksi juhlatilaisuuksissa rajatusti.

Kokardi Suomen puolustusvoimissaMuokkaa

Jääkärien kouluttautuessa Saksassa Jääkäripataljoona 27:ssä he luonnollisesti kantoivat tšako-päähineessään kotkakokardia [1] Jääkärien Suomeen tuoman harmaanvihreän univormun lakissa käytettiin kahta kokardia. Vuonna 1919 vakiintunut kahden kokardin perinne säilyi vuoden 1936 sotilaspuku-uudistukseen saakka.[2]

Talvisodan pelkistetyssä "malli Cajander"-pukukokonaisuudessa puolustusvoimien omaisuutta edustivat vain vyö, lakki ja kokardi.[3]

Varsinaisia kokardeja on Suomen puolustusvoimissa nykyään käytössä kahdenlaisia: sinivalkoinen kokardi varusmiehille (miehistö ja aliupseerit) ja reserviläismiehistölle sekä punapohjainen leijonakorkardi puolustusvoimien vakinaisessa palveluksessa ja reservissä olevalle päällystölle. Upseerin koppalakissa ja vanhemmassa karvalakissa on puolustushaarakohtainen lakkimerkki, jonka keskellä on edellä mainittu leijonakokardi. Sotilas- ja virkapukuohjesääntö 2000 määrittelee kokardien, vöiden ja arvomerkkien käytön.

Reserviläismiehistö käyttää sinivalkoista kokardia, kun taas reservin aliupseerit ja upseerit käyttävät leijonakokardia. Kertausharjoituksissa kuitenkin usein myös ryhmänjohtajina toimiville alikersanteille jaetaan sinivalkoisen kokardin kuvan sisältävä maastolakki, kun taas mahdollisesti joukkueen varajohtajina tai joukkueen johtajina toimiville aliupseereille kersantista alkaen jaetaan leijonakokardin kuvan sisältävä maastolakki. Lisäksi maakuntajoukoissa voi olla komppaniakohtaisia määräyksiä kokardin käytöstä.

Laajamittaisen baretteihin siirtymisen myötä kokardit ovat paljolti korvautuneet brittiläismallisella, suurella barettiin liitettävällä lakkimerkillä, joita on muun muassa hopeisen ja kultaisen värisinä. Maavoimissa heraldisesti arvokkaampaa hopeaa muistuttavaa merkkiä käyttävät varusmiehet (pl. FRDF-koulutettavat), reserviläiset ja pääosa palkattuun henkilöstöön kuuluvista. Kullanväristä käyttävät EU- tai Nato-johtoisissa kansainvälisissä tehtävissä toimivat, niihin koulutettavat tai toimintavalmiussitoumuksen solmineet sotilaat.

Muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa baretin väri on osoittanut aselajia, ja lakkimerkki taas rykmentin, johon sotilas kuuluu. Norjassa lakkimerkissä on kulloisenkin valtionpäähenkilön nimikirjaimet.

LähteetMuokkaa

  • Harju, Pentti: Poliisin kokardit : hatussa järjestyksen kuva. Keräilyn maailma, 1998, nro 7-8, s. 42-43. Helsinki: LAK-Kustannus. ISSN 1238-8092.
  • Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
  • Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9.
  • Palokangas, Marko: Perinnetietoutta - tiesitkö tätä? : Tornileijona ja kokarditunnukset. Kylkirauta, 2014, nro 2, s. 51. Helsinki: Kadettikunta. Artikkelin verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. Lauerma 1966, 302
  2. Palokangas 2014, 51
  3. Leskinen & Juutilainen (toim.) 1999, 99
Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.