Tohtorinhattu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tohtorinhattu on arvonmerkki, jota käyttävät yliopiston promootiossa tohtoriksi promovoidut henkilöt, kunniatohtorit mukaan luettuina.[1] Hattu on malliltaan silinteri eli siinä on kovitettu lieri ja korkea kupu.
Ominaisuudet muokkaa
Hatun väri on:[2]
- teologian tohtoreilla violetti
- lääketieteen ja hammaslääketieteen tohtoreilla tummanvihreä,[3] paitsi Turun yliopistossa musta
- oikeustieteen tohtoreilla tummanpunainen
- taiteen tohtoreilla tummansininen
- musiikin tohtoreilla taivaansininen[4]
- sotatieteen tohtoreilla harmaa[4]
- muilla tohtoreilla musta.[5][6]
Tekniikan tohtorin hattu on musta, mutta poikkeaa muista käännetyn lierinsä ansiosta. Muissa tohtorinhatuissa on suora lieri. Tohtorinhattuun kiinnitetään lyyra, joka on erilainen eri tiedekunnista valmistuneilla tohtoreilla. Hatun päällyskangas on silkkiä, kuvussa laskostettu ja muuten sileä. Sisäpuolelta hattu on tavanomaisen silinterin kaltainen.
Valmistus muokkaa
Tohtorinhattu valmistetaan käsityönä mittojen mukaan ns. formaattorin avulla. Hattua varten mitataan kallon muoto ja koko, niin että hattu asettuu päähän silinterin tapaan oikealle kohdalle, ei silmille mutta ei myöskään ylös otsalle. Lyyra kiinnitetään hatun kuvun etuosaan keskelle. Tohtorinhatun tyypillinen hinta vuonna 2023 oli noin 700 euroa.
Käyttö muokkaa
Tohtorinhattua käytetään tietyissä akateemisissa juhlatilaisuuksissa, joista tärkeimpiä esimerkkejä ovat:[7]
- väitöstilaisuus, jossa tohtorinhattua käyttävät kustos ja vastaväittäjä. Koska tohtorinhattua ei käytetä sisätiloissa, se kuljetetaan väitöstilaisuuteen mentäessä ja sieltä lähtiessä käsivarrella. Väitössalissa kustoksen ja vastaväittäjän hatut ovat heidän edessään pöydällä lyyra yleisöön päin.
- väitöskaronkka, johon väitelleet vieraat voivat tuoda oman tohtorinhattunsa. Hatut asetetaan usein tarkoitukseen varatulle sivupöydälle.
- tohtoripromootio.
- yliopiston avajaiset, joissa hattua käyttävät väitelleet professorit.
- osakuntien vuosijuhlat.
- yliopistoon liittyvät tai yliopiston järjestämät muut akateemiset tilaisuudet, esimerkiksi patsaan paljastukset ja hautajaiset.
Tohtorinhattua voidaan käyttää muuallakin kuin akateemisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi hautajaisissa, jolloin sekä mies- että naistohtorit ottavat hatun pois päästään astuessaan kirkkoon ja ollessaan haudalla.[8] Tohtorinhattua on 1900-luvulla käytetty myös kirkolliskokouksen avajaiskulkueessa[9][10], mutta tästä käytännöstä on sittemmin luovuttu.
Tohtorinhattua koskee pitkälti sama pukeutumisetiketti kuin muitakin silinterihattuja. Perinteisesti miehet käyttävät tohtorinhattua vain frakin kanssa, johon kuuluu päiväsaikaan musta ja illalla valkoinen liivi.[7] Naiset käyttävät puolestaan useimmiten mustaa iltapukua.[7]
Tohtorinhattu on henkilökohtainen eikä sitä yleensä lainata muille henkilöille. Yhdessä mahdollisen tohtorin miekan kanssa se muodostaa väitelleen henkilön omat akateemiset tunnusmerkit - tohtorinhattu on omistajalleen tieteellisen vapauden vertauskuva. Hattua säilytetään sille valmistetussa hattukotelossa, jossa sitä pidetään sivuttain, niin että lierille, jonka reunat ovat kotelon pohjaan ja kanteen päin, on oma tukensa kotelon sisällä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Tervetuloa väitöstilaisuuteen | Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 29.9.2015. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ E.R. Wahlman Oy: Tohtorinhattu perinteisenä suomalaisena käsityönä wahlman.fi. Arkistoitu 22.1.2016. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Hattu ja miekka | Promootio www.oulu.fi. Arkistoitu 1.7.2016. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ a b Galleria / Galleriet / Gallery | Melanders Hattfabrik melandershattfabrik.fi. Arkistoitu 6.4.2016. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Miekka ja hattu - Promootio 2014 www.uta.fi. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Tohtorinhatut — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Arkistoitu 24.9.2016. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ a b c Sirkka Lassila: Uusi käytöksen kultainen kirja, s. 518. Suuri Suomalainen Kirjakerho, Helsinki, 1990.
- ↑ Kämäräinen, Eija: Hyvä käytös, hyvät tavat – Käytöksen kultainen kirja, s. 419. WSOY, 2005.
- ↑ Jaakko Olavi Antila: Kansankirkko ristipaineessa, s. 14-15 (kuva). Finnish Literature Society, 2014-11-13. ISBN 978-952-222-874-1, 978-952-222-544-3, 978-952-222-986-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.9.2021). fi
- ↑ Mikko Juva: Kirkon parlamentti, s. Kuvaliite (Piispojen johtama kulkue akatemiatalolta tuomiokirkkoon vuonna 1973). Otava, 1976.