Kognitio
Kognitio (< lat. cognosco, 'havaita, tunnistaa' < kreik. γνώσις ’tieto’) on kognitiiviseen psykologiaan ja kognitiotieteeseen kuuluva käsite, jolla tarkoitetaan niitä mielen ilmiöitä joita voi kuvata tai selittää erilaisen tiedon ja tietojen käsittelynä. Väljemmin ymmärrettynä kognitio tarkoittaa tietokykyyn liittyvää ajattelua tai korkeampia henkisiä toimintoja, ilman informaatio-konnotaatioita ja sulkematta pois emootioita tai havaintokykyä.
Kognitiotiede on monitieteinen ala, joka on kiinnostunut kognitiosta paitsi ihmismielen yhtenä piirteenä, myös sen ilmentymismuodoista eri organismeissa ja keinotekoisissa systeemeissä. Teorioissaan ja menetelmissään kognitiotiede yhdistelee kokeellista psykologiaa, aivotutkimusta, matemaattista mallintamista ja filosofista käsitteenmuodostusta.
Kognitiivinen psykologia on psykologian haara tai osa-alue, jonka mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti ihmisen kognitiiviset, eli tiedolliset toiminnot, ja tutkimusmenetelmänä usein, mutta ei aina perinteiset kokeellisen psykologian menetelmät.
Kognitiivinen neurotiede on monitieteinen tutkimusalue, joka selvittää erilaisten aivotutkimusmenetelmien avulla aivojen tiedonkäsittelyä ja kognitiivisten toimintojen hermostollista perustaa.
Kognitiivisia toimintoja ovat mm. erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät prosessit. Havaitseminen ja tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä ja muotoja, esineitä tai kasvoja) erilaiset kielelliset toiminnot (kuten kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä), ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen sisältyvät kognition käsitteen alaan ja siten kognitiotieteen ja kognitiivisen psykologian tutkimuskohteisiin.
Ihmisten välisiin eroihin kognitiivisessa suoriutumisessa on yhteydessä esimerkiksi koulutustausta, älykkyys, vireystila, ja alasidonnainen asiantuntijuus.
Kognitiivisia toimintoja voidaan harjoittaa. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat erittäin monimutkaisia ja useasta osatekijästä koostuvia kognitiivisia kykyjä (Tosin molempiin tarvitaan myös motorisia kykyjä, kuten silmien liikuttaminen ja käsien käyttö). Kyky tuottaa koherentteja hengentuotteita, kuten puhetta tai tekstiä, voi toimia ulkopuoliselle tarkkailijalle merkkinä kognitiivisesta kyvykkyydestä. Kognitiivisia toimintoja voidaan myös väliaikaisesti tehostaa tietyillä kemiallisilla yhdisteillä. Ns. nootropiineilla väitetään olevan tällaisia vaikutuksia.
Kognition ja emootioiden suhteesta ja niiden eroavaisuuksista on olemassa monia mielipiteitä. Yksi mahdollisuus on ymmärtää emootiot osana kognitiota, eri asioiden tai mahdollisuuksien arvotuksina. (Tämä kuvaustapa jättää huomiotta emootioiden kokemiseen liittyvän subjektiivisen kokemussisällön). Jos kognitio halutaan käsitteenä erottaa emootioista, on syytä muistaa että ainakin ihmismielessä kognition ja emootioiden on todettu olevan tiiviissä keskinäisessä vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa. Kognitio ja emootio ovat erottamattomassa yhteistyössä ja muodostavat ihmisen psyyken.
Kognitiivinen kehitys sisältyy myös tutkimusalueelle. Aikuisen ajattelun kehityksestä kts. Kallio, 2016.
Katso myös muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Kallio, Eeva: Ajattelun kehitys aikuisuudessa: kohti moninäkökulmaisuutta. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, julkaisuja 71, 2016. ISBN 978-952-5401-73-8.
- Paavilainen, Petri: Toimivat aivot: Kognitiivisen neurotieteen perusteita. Helsinki: Edita, 2016. ISBN 978-951-37-6860-7.
- Wilson, Robert A. & Foglia, Lucia: Embodied Cognition The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)