Wikipedia

Klas Johan Molander

Klas Johan Molander (1724–1799) toimi kirkkoherrana Kesälahdella ja Ilomantsissa.

Koulutus ja virkakierto muokkaa

Klas Johan Molander syntyi 8.4.1724 Sulkavan pappilassa, missä hänen isänsä Aron oli jo kolmannen polven pappina. Myös isoisä Anders Molander oli Sulkavan kirkkoherra.[1]

Klas Johan laitettiin 1739 Porvoon kouluun, minkä jälkeen hän tuli ylioppilaaksi Turussa 1742. Pappisvihkimyksen Molander sai 1746, FM 1748, jolloin siirtyi isänsä apulaiseksi Tohmajärven vt. kirkkoherraksi. Tällöin Klas Johan ryhtyi puolustamaan maanviljelijä Lauri Antinpoika Nuutisen oikeuksia vesijättömaahan, seurasi talonpoikaa Tukholmaan kuninkaan luo ja vaikutti kuninkaan päätökseen 1756 asiasta.[2] Isänsä kuoltua 1755 Tohmajärven seurakuntalaiset eivät antaneet vaalisijoilla olleille ehdokkaille ääntäkään ja kun uusi vaali järjestettiin, nyt ehdolla ollut Klas Johan sai kaikki äänet, mutta kuitenkin kuningas määräsi papin viran Johan Fabritiukselle.[3] Kiteen sijaisuuden (1759) jälkeen Molander sai vakituisen työpaikan, kun hänet nimitettiin 1761 Kesälahden ja 1776 Ilomantsin kirkkoherraksi. Hän sai lääninrovastin arvon 1774.[4][1]

Kesälahden vuodet muokkaa

Kirkollisten toimitusten ohella Klas Johan Molander kerkesi puuhailla monien asioiden parissa. Kesälahdella riita kalastusvesistä ja oikeudesta verkkojen laskuun oli johtanut siihen, että riita-alueen verkot oli soudettu rikki ja mies peitottu seipäällä verinaarmuille. Hankala asia tuotiin kirkkoherran eteen, joka kirjoitti sopimuksen kalastuksen säännöistä. Sopimuksessa määriteltiin sakon uhalla verkon silmäkoko; kiellettiin haavit sekä muut tiheäsilmäiset kalastusvälineet, joilla oli ”kasvavia pikkukaloja tähän asti taitamattomasti vähennetty”; määriteltiin kalastusalueet ja -ajat sekä rauhoitettiin nieriän kutuaika. Tämä 1772 laadittu sopimus vahvistettiin sitten vielä käräjillä, ja rauha palasi.

Astuessaan virkaansa 1761 Molander ryhtyi pitämään myös rippikoulua. Koulun pituus aluksi vaihteli, mutta vakiintui sitten kahden viikon rupeamaksi kaksi kertaa vuodessa. Kansan opetus soveltui hyvin valistuksen henkeen, menetelmät olivat vanhanaikaiset. Kinkereillä tarkastettiin lukutaito, ja keneltä lukeminen ei sujunut, sai joko häpeärangaistuksia – kyyhöttämistä kinkeripöydän alla tai jalkapuussa kirkon luona – tai vitsaa. Toivottomat tapaukset saatettiin lähettää sotaväkeen. Valistuksen ideologiaan kuului myös peltojen raivaus ja tarkka käyttö. Kun paikkakunnalla ei kirkkoherran mielestä ollut tarpeeksi myllyjä, ilmoitti hän itse sellaisen perustavansa. Toiseksi osakkaaksi ryhtyi Kiteen nimismies Erik Andersin.

Vuonna 1774 Kesälahden kirkkoon hankittiin 1352 kuparitaalerilla suuri kello. Sen toiseen kylkeen on valettu teksti:

Cosca tämän kellon ääni
Cuulu teidän corwihijn,
Pienet, suuret kiiruhtacot
Astumahan templihijn,
Sydämellä puhtahalla
Herran sana Culemaan,
Joca aica oppimaan.

Toisen puolen teksti on yhtä viehättävää suomea:

Kesälahden seuracunda
Tämän kellon oatanut,
Neliä cukin paricunda
Talaria maxanut.
Toimituxen tästä piti
Kirkkoherra pitäjän,
Clas Johan Molander nimeld.
Cunnia olkon Jumalan.
Guten af Gerh: Meyer. Stockholm 1774

Kun kesälahtelaiset eivät kirkkoherransa mielestä tarpeeksi rivakasti osallistuneet pappilan ylläpitoon, muutti hän muitta mutkitta asumaan perustamaansa Mäntyniemen kartanoon[5]. Mäntyniemen kartano oli 150 hehtaarin tila, jolle Molander rakensi kartanon sekä useampihuoneisen väentuvan.[6][7]

Näin pappila jäi asumattomaksi ja kun Molander siirtyi Ilomantsiin, esitti hänen seuraajansa maisteri Calonius käräjillä melkoisen laskun Molanderille.

Ilomantsin kirkkoherra muokkaa

Ilomantsin kirkkoherran Anders Norrgrénin kuoltua 1771[8] kirkkoherran vaalissa Leppävirran Johan Henrik Stenroth sai enemmän ääniä kuin Kesälahden Molander.[9] Stenroth kuitenkin kuoli muutaman vuoden kuluttua 1774 ja uuden vaalin jälkeen Molander valittiin virkaan.[10] Tultuaan valituksi 1776 Molander piti edelleen hallussaan Mäntyniemeä saadakseen varoja lastensa kouluttamiseen.[7]

Koulumestari muokkaa

Koulutus oli Molanderille tärkeää ja heti Ilomantsin kirkkoherraksi tultuaan hän rupesi suunnittelemaan koulun perustamista lukemaan oppiville. Kun pitäjäläiset kuitenkin vastustivat uutta ja outoa ajatusta, ryhtyi kirkkoherra 1780 itse koulumestariksi ilman eri korvausta. Ilmoituksen tästä hän antoi joulupäivänä pidetyssä pitäjänkokouksessa. Opetuksessa suntio sai toimia apulaisena. Kun sitten Molanderin seuraaja ilmoitti lopettavansa ilmaisen koulun pidon, olivat seurakuntalaiset jo tottuneet ajatukseen ja suostuivat kustantamaan koulun.[11]

Rakentaja muokkaa

Molanderin aikana rakennettiin uusi kirkko 1794 tulipalossa tuhoutuneen tilalle.[12] Molander oli yhteyksissä useaan kirkonrakentajaan Hämettä ja Pohjanmaata myöten[12] ja uusi punamullalla maalattu rakennus vihittiin käyttöön juhannuksena 1798.[13]

Myös uusi pappila rakennettiin. Kirkkoherran itsensä suunnittelema talo käsitti kahdeksan asuinhuonetta, kaksi eteistä, keittiön ja tuvan.[14] Pappila oli pitäjän kulttuurikeskus[15]

Saadakseen Enon kirkkoon sopivan kellon Molander otti yhteyttä loviisalaiseen Henrik Borgströmiin. Tälle lähetetyt rahat katosivat kuitenkin Liperin ja Mikkelin välillä. Uuden varainkeruun jälkeen tilattu kello tilattiin Tukholmasta, mutta se upposi Uumajan lähellä Pohjanlahteen. Kello saatiin kuitenkin nostetuksi ja tuoduksi Enoon.[16] Kirkonkellojen hankintaa ja tapulin rakentamista käsiteltiin pitäjänkokouksissa 1777, 1783–86 ja vielä 1797.[17]

Kirkkoherra kunnan johtajana muokkaa

Vuoden 1723 papiston erioikeudet määräsivät, että papiston tuli pitää kaksi pitäjänkokousta vuodessa, tarvittaessa useamminkin. Kirkkoherran merkittävä asema kokouksen puheenjohtajana johti siihen, että kirkkoherrasta tuli pitäjän tosiasiallinen johtaja.[18] Vuosina 1781–1790 käsiteltäviä asioita oli 88, joten kokouksia jouduttiin pitämään säädettyä määrää useammin,yhteensä 29 kertaa, seuraavalla vuosikymmenellä peräti 62 kertaa.[19] Tuona aikana käsiteltäviä asioita olivat erilaiset korjaukset ja rakentamiset, verot ja talous,pitäjän makasiini, köyhät ja sairaat, liikenne ja maanviljelys.[20] Pöytäkirjat kirjoitettiin yleensä ruotsiksi, mutta 1782 suomeksi: silloin erotettiin lukkari Johan Hordianus tämän suurten syntien vuoksi.[21]

Suhteet ortodokseihin muokkaa

Ilomantsissa luterilaisilla ja ortodokseilla oli yhteinen pitäjänkokous, köyhäinhoito ja viljamakasiini.[22] Kirkkoherra Norrgrén oli hyökännyt ortodokseja vastaan ja ehdottanut pakkokäännytystä,[23] mutta Molander suhtautui heihin suvaitsevaisesti eikä edes laittanut perintään kaikkia maksuja eikä verotusta koko laajuudessa.[24] Kirkkoherra vieraili ortodoksien kirkossa[25] ja myös järjesti ortodoksipappi Semenoffin lapsihalvaukseen sairastuneelle pojalle hoidon Pietarissa.[26]

Kustaa III:n sodan aikana rajantakaiset ortodoksit vetosivat Molanderiin kirjeellä: ”Hyvät ystävät ja naapurit. Me tervehdimme Teitä rakkahasti. Me olemme kuulleet, että Te tartutte aseisiin hyökätäksenne meidän päällemme; mitä pahaa me olemme Teille tehneet? Ei ole meidän syymme, että sotaliekki on levinnyt meidän rajoillemme; me emme tahdo siitä Teitäkään syyttää. Me tiedämme hyvin, että Teidän levoton ja uskoton isäntänne siihen kaikkeen on syypää”.[27]

Kirkkokurista muokkaa

Molanderilla oli paimentamista kyllin omassa laumassaan. Vuonna 1795 Ilomantsissa valitettiin, että monet poistuivat kirkosta kesken jumalanpalveluksen, menivät lähitaloihin, ostivat viinaa ja joivat kirkonmenojen aikaan itsensä humalaan. Rovasti Molander kirjoitti:”…useita kertoja on tapahtunut, että osa pitäjän miehistä on tullut väkijuomilla lastattuina pitäjänkokoukseen ja ovat silloin pitäneet kunnianaan järjettömällä tavalla vastustaa kaikkea, myös hyödyllisiä asioita.”[28]

Maatalouden edistäjä muokkaa

Molander oli hyödyn aikakauden mies ja niin hän kiinnitti huomiota maatalouteen.[29] Ruotsalaiselle tutkijalle Stephan Bennetille Molander vakuutti, että Pohjois-Karjala oli viljantuottajana kukoistava maakunta ja että ”Ilomantsi oli viljarikas ja voi vuosittain myydä melkoisen määrän”.[30] Pappilan mailla tehtiin koeviljelyitä,[31] mikä ennakoi 1773 kaskenpolton kieltoa maakunnassa.[32]

Molanderin seuraaja muokkaa

Molander tarvitsi sairaalloisuutensa vuoksi apupappeja, ja muutaman teologin kieltäydyttyä tehtävästä virkaan määrättiin Tohmajärven varakirkkoherra Gabriel Tuderus.[33] Molanderin tytär nai tulokkaan,[34] mutta kun hänet 1798 oli valittu Leppävirran kirkkoherraksi, ei hänestä tullut toivottua Molanderin seuraajaa Ilomantsissa.[35] Seuraajaksi valittiin Molanderin kuoltua hänen poikansa Johan.

Perhesuhteet muokkaa

Klas Johan Molanderin puoliso Maria Vadsten (1730–1810) oli Ali-Satakunnan kihlakunnan kruununnimismies, lääninkamreeri Johan Vadstenin ja Anna Magdalena Wargentinin tytär. Anna Magdalena Wargentinin isä oli vuokraaja Joachim Wilhelminpoika Wargentin. Lapsia pariskunnalla oli kaksitoista, joista aikuisikään elivät[1]:

  • Anna Kristina (1749–1787), puoliso Uukuniemen kirkkoherra Johan Schroeder (k.1786)
  • Aron (1753–1821), Mikkelin kirkkoherra, lääninrovasti, FM, TT
  • Maria (1758–1794), puoliso Leppävirran kirkkoherra, rovasti Gabriel Tuderus (k. 1805) Puolisot olivat serkuksia äitiensä kautta, jotka olivat lääninkamreeri Johan Vadstenin tyttäriä.
  • Gabriel (1760–1828), majuri
  • Johan (1762–1837), Porvoon piispa, FM, TT
  • Adolf (1765–1824), majuri
  • Magdalena (1769–1810), puoliso sisarensa Maria Molanderin leski Gabriel Tuderus (k. 1805)
  • Abraham Joakim (1771–1847), Mikkelin läänin maaherra, majuri, aateloitu 1833 nimellä Nordenheim[36]

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bergholm, A.: Sukukirja. näköispainos 1984. Helsinki: , 1901.
  • Björn, I.: Suur-Ilomantsin Historia. Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran historia vuoteen 1860. Pieksämäki: Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran paikallishistoriatoimikunta, 1991. ISBN 952-90-2104-6.
  • Pelkonen, E.: Runon maisemia. Kulttuurikuvia Ilomantsista I. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1967.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Bergholm, s. 892
  2. ↑ Pelkonen, s.283
  3. ↑ Pelkonen, s.282
  4. ↑ Kotivuori, Yrjö: Claes Johan Molander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  5. ↑ http://www.evl.fi/srk/kesalahti/kirkot.html (Arkistoitu – Internet Archive).
  6. ↑ Pelkonen, s.284
  7. ↑ a b Pelkonen, s. 284
  8. ↑ Pelkonen, s.129
  9. ↑ Pelkonen, s.130
  10. ↑ Björn 416
  11. ↑ Pelkonen, s.143
  12. ↑ a b Björn, s.401
  13. ↑ Björn, s.403
  14. ↑ Björn, s.410
  15. ↑ Björn, s.412
  16. ↑ Björn, s. 429
  17. ↑ Björn, s.742
  18. ↑ Björn, s.495
  19. ↑ Björn, s.496
  20. ↑ Björn, s.498–499
  21. ↑ Björn, s.426
  22. ↑ Björn, s.456
  23. ↑ Björn, s.450
  24. ↑ Björn, s.452
  25. ↑ Pelkonen, s.131
  26. ↑ Pelkonen, 169–170, 287
  27. ↑ Pelkonen, s.164 ja 286
  28. ↑ Björn, s. 574
  29. ↑ Pelkonen, s.145
  30. ↑ Pelkonen, s.285
  31. ↑ Pelkonen, s.146
  32. ↑ Pelkonen, s.147
  33. ↑ Björn, s.420
  34. ↑ Pelkonen, s.159
  35. ↑ Pelkonen, s.165 ja 172
  36. ↑ Kotivuori, Yrjö: Claes Gabriel Nordenheim. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 10.9.2009.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klas_Johan_Molander&oldid=21817872”