Wikipedia

Keskustelu:Pakkoruotsi/Ehdotus uudeksi sivuksi

< Keskustelu:Pakkoruotsi
Lisätietoja tästä sivusta


Pakkoruotsi on käsite, jolla tarkoitetaan pakollista ruotsin kielen opiskelua eri oppiasteilla [1] [2]. Opetusta koskevissa laeissa ja säädöksissä suomen tai ruotsin kieleen viitataan ilmauksella "toinen kotimainen kieli", jos oppilas ei opiskele kyseistä kieltä äidinkielenään [3] [4] [5] [6]. Muun muassa ruotsinkielen opettajat ovat kritisoineet termin käyttöä tiedotusvälineissä [7].

Suomenkielisten koululaisten on opiskeltava ruotsia niin sanottuna B1-kielenä viimeistään peruskoulun seitsemänneltä luokalta alkaen. Opetushallitus katsoo, että ruotsin kielen opetuksella edistetään vuorovaikutusta ja kaksikielisyyden ja pohjoismaisen elämänmuodon arvostusta [8]. Opetushallituksen mukaan myös ruotsin kielen opiskelun pakollisuus on opiskelijoiden edun mukaista, koska muutoin erityisesti poikien ruotsinopiskelun epäillään vähenevän. Tämä puolestaan voi hankaloittaa heidän asettumistaan myöhemmin jatko-opintoihin ja työelämään. Ruotsin kielen katsotaan olevan myös olevan osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. [9]

Työministeriön tapaustutkimuksessa ohjelmistoyrityksille haastatellut mainitsivat ruotsin pakollisen opetuksen eräänä haitallisena kilpailutekijänä verrattuna siihen, että toinen vieras kieli valittaisiin maailmankielistä. [10] Toisaalta, kansainvälisessä prolang-tutkimuksessa ruotsin kieli koettiin teollisuudessa edelleen toiseksi tärkeimmäksi kieleksi englannin jälkeen ja sen merkityksen arveltiin pysyvän samana tai heikkenevän hieman. Tutkimuksen mukaan saksan tarve korostui tekniikan ja liikenteen aloilla, kun taas sosiaali- ja terveysalalla koettiin tarpeellisena hallita ainakin englanti ja ruotsi. [11]

Pakkoruotsi-sanaa on käytetty myös laajemmin viittaamaan kaksikielisissä viranomaisissa vaadittavaan ruotsin kielen taitoon. Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään korkeakoulututkintoa, vaaditaan virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää taitoa. Viranomaisten on järjestettävä palvelut niin, että kielitaitoisia työntekijöitä on tarjolla siellä missä palvelua tarvitaan. Kielitaitovaatimukset koskevat myös yksityisiä yrityksiä ja liikelaitoksia silloin kun ne hoitavat viranomaistehtäviä tai tarjoavat palveluita viranomaisen toimeksiannosta. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. [12] [13]

Suhtautuminen ruotsin kielen opiskeluvaatimukseen

muokkaa

thumb|right|180px|Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista kannattava symboli Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineen emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan kansalliskielten asema on keskusteluissa "kuuma peruna". Hänen mukaansa ruotsin taito on romahtanut, eivätkä ruotsin kielen opiskelun perustelut tehoa lapsiin tai heidän vanhempiinsa. [14]. Sajavaara mainitsee syyksi heikentyneeseen ruotsin taitoon erityisesti lukioiden vähentyneet tuntimäärät. [15] Myös opetushallituksen kehittämishankeessa kiinnitetään huomiota oppilaiden motivoimiseen ruotsinkielen opiskeluun. Opiskelumotivaatio on OPH:n mukaan sekä tutkimustulosten, että arkikokemuksenkin perusteella ruotsin kielen opetuksen suurimpia ongelmia. [16]. Helsingin yliopistossa vuonna 2002 valmistuneesta pro gradusta ilmenee, että oppilaiden asenne ruotsin opiskeluun on opettajien havaintojen mukaan kielteinen. Ruotsinopettajat kritisoivat pakkoruotsi-termin käyttöä tiedotusvälineissä ja katsoivat yhden syyn oppimistulosten laskun olevan vähentyneet opetustuntimäärät [17] Civics-tutkimuksessa vuonna 2000 suomenkielisten koulujen nuorista 67 % kannatti ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista. Tutkimuksessa parhaimmat yhteiskunnalliset tiedot omanneet nuoret olivat kriittisimpiä ruotsalaisuuden suhteen. [18] Svenska Finlands Folktingetin tutkimuksessa vuonna 1997 ruotsin pakolliseen opetukseen suhtautuivat kielteisimmin korkeakoulututkinnon suorittaneet. [19]

Suomalaisuuden liiton Taloustutkimus Oy:ltä vuosina 1990—2003 tilaamien kyselytutkimusten mukaan 66—72 % suomalaisista vastustaa ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta tai kannattaa sen vapaaehtoistamista. [20] Vuonna 1992 yli 90 % peruskoulun kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden vanhemmista kannatti pakollisten kielten määrän vähentämistä. Valittujen palojen vuonna 2000 teettämän tutkimuksen mukaan 64 % suomalaisista haluaa luopua pakollisesta ruotsin opiskelusta. [21] Suomen Gallupin vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa "pakollista toisen kotimaisen kielen opiskelua peruskoulussa" vastusti 42 % suomalaisista. [22]

Yksikään Suomen eduskunnassa olevista puolueista ei puolueohjelmansa mukaan aja muutoksia ruotsin kielen nykyiseen asemaan ja kielipolitiikasta ollaan lähes yksimielisiä: esimerkiksi uusi kielilaki hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 2003 äänin 179-3. Ruotsin kielen asemasta herännyt keskustelu on lähinnä koskenut ruotsin asemaa ylioppilaskirjoituksissa ja ns. virkamiesruotsia [23]. Vuonna 2003 Vanhasen hallitus ja eduskunta päättivät Suomen lukiolaisten liiton mielenilmauksen saattelemana vakinaistaa vuosia jatkuneen ylioppilaskirjoitusten rakennekokeilun, ja sen myötä myös ruotsi muuttui suomenkielisten ylioppilaskirjoitusten osalta vapaaehtoiseksi. Lukiolaisten liiton protesti tosin koski pitkittyneen rakennekokeilun aiheuttamaa opiskelijoiden eriarvoista asemaa, ei ruotsin pakollisuutta sinänsä. [24] [25] Jotkin kansanedustajat ovat julkisesti kannattaneet ruotsin kielen opiskelun eri asteista vapaaehtoistamista. [26] [27] [28] [29] [30] [31] [32] [33] [34] [35]. Ruotsalainen kansanpuolue työskentelee vahvan ruotsalaisuuden ja kahden tasaveroisen kansalliskielen säilymiseksi Suomessa. [36]

Suomalaisuuden Liitto kannattaa ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta. Pakollinen ruotsin opetus on noussut myös internetin keskustelupalstojen puheenaiheeksi. [37] [38] [39] Valtionvarainministeriön kansalaisten osallistuttamista koskevan selvityksen mukaan kansalaiset haluaisivat tulla kuulluksi koskien ruotsin kielen asemaa. [40]

Virallisten kielten opetus muissa monikielisissä maissa

muokkaa

Vähemmistöasemassa olevien virallisten kielten tai osan virallisista kielistä pakollinen opiskelu on käytäntö joissakin kaksikielisissä maissa. Irlannissa puhuttiin ennen iirin kieltä laajalti, ja iirin taidon elvyttämiseksi iiri on pakollista kaikilla valtion rahoitusta saavissa kouluissa, vaikka sen opettaminen pakollisena oppiaineena poistettiin 1973. Belgiassa on kolme virallista kieltä, joista toinen suurimmista kielistä flaamista ja ranskasta, on pakollinen 11 ikävuodesta eteenpäin. Näitä kieliä puhuu kuitenkin kumpaakin noin puolet väestöstä, eikä kolmas maan virallinen kieli, selvästi vähemmistöasemassa oleva saksa, ole pakollinen. Kanadassa koulujen opintosuunnitelmista päätetään provinssikohtaisesti ja pakollista toinen virallisen kielen, eli ranskan opetusta on vain Ontariossa vuosiluokilla 4 - 8.

Norjassa maan molempien virallisten kielten, bokmålin ja nynorskin opiskelu on pakollista ungdomsskolen (suomalaisittain yläasteen) kahdeksannelta luokalta lähtien. Nynorskia käyttää ensisijaisena kielenään noin 10–12% norjalaisista. Bokmål ja nynorsk muistuttavat kuitenkin kovasti toisiaan, kuten suomen murteet ja kirjakieli. Sveitsi, jossa on kolme virallista ja lisäksi yksi kansallinen kieli, joka on alueellisesti virallinen, edellyttää käytännössä kouluissa oppilailta äidinkielensä lisäksi vähintään yhden kansalliskielen opiskelua, vaikka opetuksesta päätetäänkin kantoni kohtaisesti. Saksan ja ranskankielisillä alueilla opiskelu aloitetaan 9 vuotiaana. Retoromaniankielisillä alueilla ja Ticinossa opiskellaan oppivelvollisuuden ajan sekä saksaa, että ranskaa. Ticinossa on nykyisin myös englannin opiskelu pakollista, mutta vastaavasti siellä ranskanopiskelun voi lopettaa 8:lla luokalla [41]. Islannissa oppilaiden on luettava jotain muuta skandinaavista kieltä, joka on yleensä käytännössä entisen emämaan kieli tanska. Muut skandinaaviset kielet eivät kuitenkaan ole virallisia kieliä [42]. Suomen naapurimaissa (Norjaa lukuunottamatta) ei minkään vähemmistökielen opiskelu ole pakollista. Ruotsissa suomen kieli ei ole virallinen, eikä sen opiskelu ole pakollista.

Aiheesta muualla

muokkaa

Internetin keskustelufoorumeilla aiheesta on keskusteltu. Keskustelua on käyty mm. seuraavissa paikoissa:

Lähteet

muokkaa
  1. MOT Suomi 1.0, Kielikone Oy, perustuen: Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus, 1998
  2. MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: pakkoruotsi
  3. Perusopetuslaki
  4. Lukiolaki
  5. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista
  6. Yliopistolaki
  7. Ruotsinopettajan näkemyksiä oppilaiden ruotsikielteisyyden syistä
  8. Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
  9. Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja
  10. Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 424/2003
  11. Selvitys ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kokeen soveltuvuudesta valtionhallinnon kielitutkinnon korvaavaksi kielikokeeksi
  12. Sanomalehti Keski-Uusimaa 18.1.2006, s. 11
  13. TOOLin kieltenopettajien päivät, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 17.-18.5.2004
  14. Opetushallituksen Kimmoke-projekti, ss. 38—39
  15. HY, Mia Repo, Pro gradu, 2002
  16. IEA/Civic Education Study. Nuorten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta.
  17. Vårt land, vårt språk - Kahden kielen kansa, Finlandsvenska rapport 35 - Folktinget 1997
  18. Työministeriö, tapaustutkimus tulevaisuudennäkymistä
  19. PROLANG, Components for the Development of a European System of Recognition and/or Validation of Language Acquisitions in Work Contexts. Academie de Strasbourg. 2000.
  20. Suomalaisuuden liitto: Pakkoruotsi
  21. Valittujen palojen tutkimus 2000
  22. Suomen Gallupin tutkimus 2003
  23. Haku eduskunnan pöytäkirjoista: pakkoruotsi#
  24. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lukiolain 18 §:n muuttamisesta
  25. TOISEN KOTIMAISEN KIELEN KIRJOITTAMINEN VAPAAEHTOISEKSI YLIOPPILASKIRJOITUKSISSA
  26. YLE Vaalit 2006: Timo Soini
  27. Eduskunnassa Timo Soini /ps 1.6.2004
  28. Eduskunnassa Mikko Elo /sd 1.6.2004
  29. Eduskunnassa Mikko Elo /sd 20.4.2004
  30. Eduskunnassa Tony Halme /ps 1.6.2004
  31. Eduskunnassa Paula Kokkonen /kok 4.2.2003
  32. Eduskunnassa Paula Kokkonen /kok 4.2.2003
  33. Eduskunnassa Raija Vahasalo /kok 20.4.2004
  34. Eduskunnassa Matti Tiuri /kok 4.2.2003
  35. Eduskunnassa Risto Kuisma /sd 1.6.2004
  36. RKP:n puolueohjelma
  37. Jippiin kielipolitiikka-keskustelualue
  38. Helsingin Sanomien keskustelualueen kestoaiheet
  39. Suomi24.fi: Kielipolitiikka
  40. Valtionvarainministeriö: Kuuleminen ja osallistuminen tietoverkoissa
  41. swissworld.org
  42. Kielilainsäädäntö: Kansainvälisoikeudelliset velvoitteet ja kansainvälinen vertailu

da:Pakkoruotsi de:Pakkoruotsi en:Mandatory Swedish fr:Pakkoruotsi sv:Tvångssvenska

Lisää aihe
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keskustelu:Pakkoruotsi/Ehdotus_uudeksi_sivuksi&oldid=12037466”
Palaa sivulle ”Pakkoruotsi/Ehdotus uudeksi sivuksi”.