Kerttu Wanne

Kerttu Wanne (26. heinäkuuta 1905 Turku – 16. huhtikuuta 1963 Raisio) oli suomalainen, kansainvälisesti menestynyt viulutaiteilija. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan.

Kerttu Wanne vuonna 1945. Kuva: Pauli Huovila.

Wanne opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1921–1923, mm. Leo Funtekin oppilaana, sekä ulkomailla Berliinissä vuosina 1923–1926 ja Pariisissa vuosina 1928–1932. Vasta 22-vuotiaana hän sai konserttimestarin paikan juuri perustetusta Turun kaupunginorkesterista. Wanne oli ensimmäinen konserttimestarina toiminut nainen Suomessa.

Opintojensa vuoksi Kerttu Wanne asettui asumaan Pariisiin elämänkumppaninsa, pianisti Astrid Joutsenon kanssa. Hän solmi sopimuksen suuren konserttitoimiston kanssa ja teki ensimmäisen Euroopan-kiertueensa 1930. Hän esiintyi eri puolilla Eurooppaa sinfoniaorkesterien solistina sekä viulu-pianoduossa Joutsenon kanssa. Wanne esiintyi usein myös eri maiden radioissa. Huhtikuussa 1939 Suomen valtio lähetti hänet esiintymään New Yorkin maailmannäyttelyyn Suomen-paviljongin avajaisiin. Samalla hän teki ensimmäisen kiertueensa ja levytyksensä Yhdysvalloissa. Kaikkiaan Wanne teki 1940-luvulla kolme pitkää, noin puolisen vuotta kestänyttä kiertuetta Yhdysvalloissa, erityisesti amerikansuomalaisten asuttamilla seuduilla. Amerikansuomalaisia esittelevässä dokumenttielokuvassa Sydämeni laulu (1948) nähdään lopuksi juuri Wanne ja Joutseno esittämässä Sibeliuksen Sydämeni laulun. Wanne teki USA:ssa neljä äänilevyä.

Wanne soitti sodan aikana Suomessa viitisenkymmentä Punaisen Ristin hyväntekeväisyyskonserttia, joilla kerättiin varoja sotaorvoille, invalideille ja muille hädänalaisille. Hyväntekeväisyyskonsertit jatkuivat myös sotien jälkeen. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1946. Wanne ja Joutseno tekivät kiertueita maailmalla, mutta viettivät säännöllisesti kesänsä Suomessa, ensin Rymättylässä ja 1950-luvun alussa Raisioon rakennuttamallaan huvilalla. Flyygelin muotoa muistuttavassa huvilassa oli myös 200 hengen konserttisali. Astrid Joutseno menehtyi vaikeaan sairauteen 1962, ja seuraavana keväänä Kerttu Wanne teki Raision huvilallaan itsemurhan.

Wanne toimi viulistin työnsä ohella myös kirjailijana julkaisten aforismeja, runoja ja esseitä. Vuonna 1959 hän oli Turun Kirjailijayhdistyksen perustajajäseniä. Hän testamenttasi Suomen Kulttuurirahastolle huomattavan omaisuuden, ja hänen nimikkorahastostaan jaetaan edelleenkin apurahoja musiikin edistämiseen.

Teokset

• Ilman naamiota: Aforismeja. Gummerus 1943
• Riitaa sovussa: Aforismeja. Gummerus 1947
• Pienellä rakkaudella on suuri ääni: Aforismeja. 1953. (Nimellä Kerttu Vanne.)
• Liekki ja varjo: Runoja. Aura, Turku 1946.
• Taiteilija noidankehässä: Esseitä. Omakustanne 1959.

Aiheesta muualla

• Kerttu Vanne Parisissa. Suomen Kuvalehti 3.5.1930, nro 18, s. 30. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
• Kerttu Wanteen rahasto. Suomen Kulttuurirahasto.