SN 1604

supernove
(Ohjattu sivulta Keplerin nova)

SN 1604, joka tunnetaan myös nimillä Keplerin supernova, Keplerin nova ja Keplerin tähti, oli Tyypin Ia supernova[2][3], joka esiintyi Linnunradan galaksissa Käärmeenkantajan tähdistössä. Se nähtiin vuonna 1604, ja se on toistaiseksi viimeinen paljain silmin nähty supernova, joka galaksissamme on kiistattomasti havaittu,[4]. Supernovaräjähdys tapahtui noin 6,1 kiloparsekin eli 20 000 valovuoden päässä Maasta.

SN 1604
Keplerin supernova (SN 1604)
Keplerin supernova (SN 1604)
 Epookki J2000
Supernovatyyppi Ia
Galaksi Linnunrata
Tähdistö Käärmeenkantaja
Rektaskensio 17h 30m 42s
Deklinaatio -21° 29′
Galaktiset koordinaatit G4.5+6.8
Löytöpäivä 8.9. lokakuuta 1604
Kirkkaus –2,25–2,5
Etäisyys 20 000 valovuotta[1]
6,1 kiloparsekia
Fyysiset ominaisuudet
Muuta Viimeisin Linnunradan galaksissa havaittu supernova

Havainnot muokkaa

Keplerin tähden ollessa kirkkaimmillaan sen näennäinen magnitudi oli nykyisten arvioiden mukaan -2,5.[1] Tuolloin se oli kirkkaampi kuin mikään muu tähti, ja se näkyi päivälläkin.[5] Mainintoja siitä esiintyy eurooppalaisissa, kiinalaisissa, korealaisissa ja arabialaisissa lähteissä.[6][7]

 
Johannes Keplerin alku­peräinen piirros teoksessa De Stella Nova vuodelta 1606. Piirros esittää Käärmeen­kantajan tähdistöä, ja "uuden tähden" (stella nova) sijainti on merkitty kirjaimella N (ruudukon 8. ruudussa ylhäältä ja 4. ruudussa vasemmalta luettuna)

Supernova oli nähtävissä maaliskuuhun 1606 saakka.[1]

Keplerin tähti oli toinen saman sukupolven elinaikana nähty supernova, sillä Kassiopeian tähdistössä oli vuonna 1572 nähty Tyko Brahen supernova. Uusia supernovia ei näiden jälkeen tiedetä Linnunradan galaksissa nähdyn, joskin muissa galakseissa niitä on nähty useitakin siitä lähtien, kun S Andromedae tuli näkyviin vuonna 1885. SN 1987A Suuressa Magellanin pilvessä näkyi helposti paljain silmin.

Todisteet viittaavat siihen, että myöhemmistä supernovista lähtenyt signaali on saapunut Maahan noin vuosina 1680 ja 1870; näistä edellinen tunnetaan nimellä Cassiopeia A, jälkimmäinen tunnisteella G1.9+0.3. Historialliset lähteet eivät kuitenkaan osoita, että kumpikaan olisi havaittu, mikä toden­näköisesti johtuu siitä, että tähtien­välinen pöly himmensi niiden valon.[8]

Keplerin supernovan supernovajäännettä pidetään yhtenä lajinsa proto­tyyppisistä edustajista, ja se on edelleen laajan tähti­tieteellisen tutkimuksen kohteena.

Väittelyt Euroopassa muokkaa

Muiden aikansa tähtitieteilijöiden tavoin Johannes Kepler yritti tuolloin tehdäselvennä Marsin ja Jupiterin konjunktiosta, jota he pitivät hyvänä enteenä ja jonka he mielessään yhdistivät Betlehemin tähteen. Pilvisen sään vuoksi hän ei kuitenkaan voinut tehdä mitään tähti­tieteellisiä havaintoja. Sen sijaan Wilhelm Fabry, Michelin Maestlin ja Heisaeus Röslin onnistuivat 9. lokakuuta havainnoimaan tähtitaivasta, mutta supernovaa he eivät muistiin­panoissaan maininneet.[9] Ensimmäisen sitä koskevan muistiin merkityn havainnon Euroopassa teki Lodovico delle Colombe Pohjois-Euroopassa 9. lokakuuta 1604.[10] Sään vuoksi Kepler pystyi tekemään tästä kirkkaasta kohteesta havaintoja vasta lokakuun 17. päivästä lähtien toimiessaan Prahassa keisari Rudolf II:n hovissa.[11] Sille annettiin myöhemmin hänen nimensä, vaikka hän ei nähnytkään sitä ensimmäisenä, sillä hän tarkkaili supernovaa kokonaisen vuoden ajan ja kirjoitti siitä kirjankin nimellä De Stella nova in pede Serpentarii ("Uudesta tähdestä Käärmeen tähdistön jalassa"). Se ilmestyi Prahassa vuonna 1606.

Delle Colomben ja Galilein väittely muokkaa

Vuonna 1606 Delle Colombe julkaisi tutkielman, jossa hän väitti, että lokakuussa 1604 taivaalle ilmestynyt tähti ei ollut komeetta eikä myöskään uusi tähti. Siinä hän puolusti Aristoteleen teoksessaan Taivaasta esittämiä näkemyksiä maailman­kaikkeudesta, joille Galileo Galilei samoihin aikoihin esitti ankaran haasteen.

Keplerin ja Röslinin väittely muokkaa

Supernovaa käsittelevässä teoksessaan De Stella Nova vuodelta 1606 Kepler arvosteli Röslinia. Hän väitti, että astrologisissa ennustuksissaan Röslin oli ottanut huomioon vain kaksi komeettaa, vuoden 1556 suuren komeetan sekä vuoden 1580 komeetan. Röslin vastasi vuonna 1609, että juuri niin hän olikin tehnyt. Kun Kepler myöhemmin samana vuonna vastasi Röslinille, hän huomautti vain, että ottamalla huomioon suuremman määrän aineistoa Röslin olisi voinut laatia paremman ennustuksen.[12]

Lähteet muokkaa

  1. a b c SN 1604, Kepler's Supernova spider.seds.org. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 27.3.2018.
  2. Kepler's Supernova Remnant: A Star's Death Comes to Life 9.1.2007. Chandra X-ray Observatory. Viitattu 27.3.2018.
  3. S. P. Reynolds, K. J. Borkowski, U. Hwang, J. P. Hughes, C. Badenes, J. M. Laming, J, M. Blondin: A Deep Chandra Observation of Kepler's Supernova Remnant: A Type Ia Event with Circumstellar Interaction. The Astrophysical Journal, 20.10.2007, nro 668, s. L135-L138. doi:10.1086/522830. Artikkelin verkkoversio.
  4. Kepler's Supernova: Recently Observed universeforfacts.com. Arkistoitu 4.1.2019. Viitattu 27.3.2018.
  5. How a 1604 Supernova Presented a Challenge to Astronomers Smithsonian.com. 9.10.2017. Viitattu 27.3.2018.
  6. F. Richard Stephensn, David A. Green: Historical Supernovae and their Remnants, s. 60–71. Oxford, Vuosi = 2002: Clarendon Press.
  7. Arabic Reports about Supernovae 1604 and 1572 in Raw? al-Ru? by cIsa b. Lu?f Allah from Yemen. Journal for the History of Astronomy, 2016, 47. vsk, nro 4, s. 359–374. doi:10.1177/0021828616669894. Artikkelin verkkoversio.
  8. Discovery of Most Recent Supernova in Our Galaxy 14.5.2008. Chandra X-ray Observatory. Viitattu 27.3.2018.
  9. W. Burke-Gaffney: Kepler and the Star of Bethlehem. Journal of the Royal Astronomical Society of Canada, 1937, nro 31, s. 417–425. Bibcode:1937JRASC..31..417B. Artikkelin verkkoversio.
  10. L. Delle Colombe: Discorso di Lodovico Delle Colombe nel quale si dimostra che la nuova Stella apparita l’Ottobre passato 1604 nel Sagittario non è Cometa, ne stella generata, ò creata di nuovo, ne apparente: ma una di quelle che furono da principio nel cielo; e ciò esser conforme alla vera Filosofia, Teologia, e Astronomiche dimostrazioni. Firenze: Giunti, 1606.
  11. Bill Blair's Kepler's Supernova Remnant Page fuse.pha.jhu.edu. Arkistoitu 16.3.2016. Viitattu 27.3.2017.
  12. Dialogical Structures in 17th Century Controversies festschrift-gerd-fritz.de. Viitattu 27.3.2018.
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kepler's Supernova