SN 393 on tähtitieteilijöiden nykyisin käyttämä merkintä kiinalaisissa lähteissä mainitulle, vuonna 393 havaitulle kohteelle, joka todennäköisesti oli supernova. Kiinalainen historioitsija Shen Yue mainitsi Sòng Shū -teoksessaan, että keisari Xiaowun hallitsijakauden 18. vuotena Wěin asterismissa tuli vuoden toisena kuukautena näkyviin "vierastähti", joka katosi näkyvistä saman vuoden yhdeksännen kuukauden aikana.[2] Mainitun vuoden toinen kuukausi kiinalaisessa kalenterissa vastasi juliaanisessa kalenterissa aikaa 27. helmikuuta – 28. maaliskuuta 393 ja yhdeksäs kuukausi aikaa 22. lokakuuta – 19. marraskuuta 393. Keilan muotoinen asterismi nimeltä Wěi käsitti nykyisen Skorpionin tähdistön "pyrstön" tähdet ε, μ, ζ, η, θ, ι, κ, λ ja ν.[3] Viesrastähden näennäisen magnitudin on arveltu olleen noin −1[3], ja kun se oli näkyvissä noin kahdeksan kuukauden ajan[3], sen on päätelty olleen supernova.[4]

SN 393
Wěi -asterismi Skorpionin tähdistön alemmalla puoliskolla
Wěi -asterismi Skorpionin tähdistön alemmalla puoliskolla
 Epookki
Supernovatyyppi Ib tai II
Galaksi Linnunrata
Tähdistö Supernova
Rektaskensio 17h 14m[1]
Deklinaatio -39.8°[1]
Löytöpäivä 27. helmikuuta−28. maaliskuuta 393
22. lokakuuta−19. marraskuuta 393
Kirkkaus -1
Etäisyys 10 000 parsekia
31 000 valovuotta
Fyysiset ominaisuudet

Supernovajäänne ja sen tunnistaminenMuokkaa

Aikaisempia ehdokkaitaMuokkaa

Vuoteen 1975 saakka niiden havaintojen, jotka kiinalaiset olivat tehneet helmi- ja maaliskuussa 393, katsottiin viittaavaan kirkkaaseen novaan, jolla oli toissijainen maksimi.[4] Tuolloin sillä alueella, jossa SN 393 oli nähty, tunnettiin vain seitsemän kohdetta, joita voitiin pitää mahdollisina supernovajäänteinä. Koska kohteen magnitudin voitiin arvella olleen –1 ja sijainneen noin 10 000 parsekin eli 31 000 valovuoden päässä, näistäkin kohteista neljästä voitiin päätellä, että mikään niistä ei ainakaan voinut olla vuoden 393 supernovan jäänne. Myöskään G350.0-1.8 ei voinut tulla kysymykseen, sillä sen laajenemisvauhti viittasi siihen, että se oli räjähtänyt supernovana jo 8 000 vuotta sitten. Jäljelle jääneet kaksi kohdetta, G348.5+0.1 ja G348.7+0.3, olivat molemmat vaaditulla noin 10 000 parsekin etäisyydellä ja niiden iäksi voitiin arvioida noin 1 500 vuotta.[3] Vaikutti kuitenkin epätodennäköiseltä, että ne olisivat supernovina näkyneet kahdeksan kuukauden ajan, varsinkin kun ne olivat runsaasti kosmista pölyä sisältävällä galaktisen tason alueella.[2]

Jäänteen löytyminenMuokkaa

Vuonna 1996 ROSATin All Sky Survey-hankkeessa läheltä löydettiin vielä yksi supernovajäänne, RX J1713.7-3946, joka kaksi vuotta myöhemmin voitiin aikaisempia suuremmalla todennäköisyydellä yhdistää vuoden 393 supernovaan.[5] Vuonna 1999 tehdyt havainnot viittasivat siihen, että tämä jäänne liittyisi H II -alueeseen G347.611 +0.204, jonka etäisyys on noin 6000 parsekia (20 000 valovuotta), mutta kun vuonna 2003 tutkittiin laajenevan jäänteen ja läheisen molekyylipilven välistä vuorovaikutusta, etäisyyden voitiin päätellä olleen vain 1000 parsekia (runsaat 3000 valovuotta). Vuonna 2004 tehty mittaukset röntgensäteilystä sekä neutraalin vedyn absorboitumisesta kohteen ja Maan välissä olevaan aineeseen vahvistivat tämän lyhemmän etäisyyden ja osoittivat samalla, että supernovajäänteen halkaisija on noin 20 parsekia (65 valovutta), sillä sen näennäinen kulmaläpimitta on noin 1.2°.

Havainnot supernovajäänteestä RX J1713.7-3946 viittaavat siihen, että SN 393 on ollut joko tyypin II tai tyypin Ib supernova. Räjähtäneen tähden massa oli vähintään 15 kertaa Auringon massan suuruinen, ja sen räjähtäessä vapautui energiaa noin 1,3 · 1044 joulea, samalla kuin kolmen Auringon massan suuruinen määrä ainetta purkautui ympäröivään avaruuteen.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b SN 393 -- SuperNova SIMBAD. Centre de Données astronomiques de Strasbourg. Viitattu 27.4.2018.
  2. a b Zheng-Ry Wang: The Impact of Historical Chinese Astronomy. Astrophysics and Space Science, 2.5.2006, nro 305:3, s. 207–210. doi:10.1007/s10509-006-9187-8. Bibcode:2006Ap&SS.305.207W.
  3. a b c d D. H. Clark, F. R. Stephenson: The Remnamts of the Supernovae of AD 185 and AD 393. The Observatory, Lokakuu 1975, nro 95, s. 193–195. Bibcode:1975Obs....95..190C. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b D. H. Clark, F: R. Stephenson: Which historical new stars were supernovae. Quarterly Journal of the Royal Astronomical Society, Syyskuu 1976, nro 17, s. 290–302. Bibcode:1976QJRAS..17..290C. Artikkelin verkkoversio.
  5. Katsuji Koyama, Sunji Kitamoto, Masayuki Itoh (toim.); Z. R. Wang, Q. Y. Qu, Y. Chen: ”The AD 393 Guest Star; the SNR RX J1713.7-3946”, The Hot Universe. Proceedings of IAU Symposium #188, s. 262. Dordrecht: Kluwer Academic, 1998. Teoksen verkkoversio.
  6. E. G. Berezhko, H. J. Wölk: Astronomy and Astrophysics, Helmikuu 2010, nro 511. doi:10.1051/0004-6361/200913312. Bibcode:2010A&A...511A..34B. Artikkelin verkkoversio.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:SN 393