Avaa päävalikko

SN 185 oli ilmeisesti ensimmäinen supernova, josta on kirjaillinen havainto. Kiinalaiset tekivät havainnon vuonna 185 jaa. SN 185 sijoittuu Alpha Centaurin suuntaan, Harpin ja Kentaurin tähdistöjen väliin. Se oli näkyvissä yötaivaalla kahdeksan kuukautta.[4][5][6]

SN 185
Tässä kuvassa on yhdistetty NASA:n Spitzer -avaruusteleskoopin ja WISE:n infrapunakuvat, sekä Chandra-avaruusteleskoopin ja ESAn XMM-Newton röntgensatelliitin kuvat.
Tässä kuvassa on yhdistetty NASA:n Spitzer -avaruusteleskoopin ja WISE:n infrapunakuvat, sekä Chandra-avaruusteleskoopin ja ESAn XMM-Newton röntgensatelliitin kuvat.
 Epookki
Supernovatyyppi Ia, supernovajäänne
Galaksi Linnunrata
Tähdistö Harpin tähdistö ja Kentaurin tähdistö.
Rektaskensio 14h 43m[1]
Deklinaatio −62° 30′[1]
Galaktiset koordinaatit G315.4-2.3[1]
Löytöpäivä 7. joulukuuta 185 jaa.
Kirkkaus -2[2]
(kirkkaimmillaan -8?)[3]
Etäisyys 8 200 valovuotta,
2,8 Mpc[2]
Fyysiset ominaisuudet
Muuta Ensimmäinen Linnunradan galaksissa havaittu supernova.

HistoriaMuokkaa

Fan Ye mainitsee "vierastähden" Myöhemmän Han-dynastian kirjassa, jonka hän kirjoitti käyttäen lähteinään aiempia historioita ja dokumentteja.[7] Myös roomalaiset mahdollisesti näkivät saman kohteen, joka ilmeisesti oli supernova.[8] Pitkään oli epäselvää, missä SN 185 oli, mutta tutkijat epäilivät, että RCW 86 on siitä syntynyt supernovajäänne. RWC 86:n näennäinen koko eli kulmaläpimitta on 45 kaariminuuttia[3], hieman suurempi kuin täydenkuun,[5] jonka kulmaläpimitta vaihtelee 29 ja 34 kaariminuutin välillä.[9]

Tutkimukset ja tuloksetMuokkaa

Tutkimukset osoittivat, että RCW 86:n oli jäännös Ia-luokan supernovasta, joka oli syntynyt, kun kaksoistähti, jonka toinen komponentti oli valkoinen kääpiö, oli saanut kumppanitähdeltä vetyä pinnalleen. Kun sen massa oli ylittänyt kriittisen rajan, tähti räjähti supernovana. Ennen sitä se oli tehnyt ympärilleen avaruuteen onkalon, joka teki mahdolliseksi räjähdyksen jäänteiden leviämisen kauas.[10][5]

Tutkimukset tehtiin yhdistämällä avaruusteleskoopin antamat tiedot. NASA:n Spitzer -avaruusteleskoopin ja WISE:n infrapunakuvista tulivat keltaiset ja punaiset sävyt. Niihin yhdistettiin Chandra-avaruusteleskoopin ottamat röntgen­alueen kuvat, ja ESAn XMM-Newton -röntgensatelliitin kuviin yhdistettiin kuvassa olevat siniset ja vihreät värit.[4]

Tutkituista röntgen- ja infrapuna­tiedoista tähtitieteilijät pystyivät selvittämään, että räjähdyksen syy oli tyypin Ia supernova, jossa muutoin vakaa valkoinen kääpiö ylitti kriittisen Chandrasekharin rajan (noin 1,4 Auringon massaa), kun sen kumppanitähdestä valui siihen vetyä. Chandran ja XMM-Newtonin röntgentiedoista kävi ilmi, että räjähdyksen jäänteissä on paljon rautaa, mikä myös osoittaa sen olleen tyypin Ia supernova. Lisäksi tiedemiehet ratkaisivat tiedosta toisen arvoituksen, eli miten se tuli niin suureksi niin lyhyessä ajassa.[4]

Kun Auringon massan luokkaa oleva punainen jättiläinen muuttuu epävakaaksi se sinkoaa, ulko-osansa pois planetaariseksi sumuksi ja synnyttää valtavan ontelon ympärilleen. Räjähdys tässä ontelossa pystyi laajentumaan paljon nopeammin kuin muutoin olisi pystynyt. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaisen ontelon on havaittu syntyneen valkoisen kääpiön ympärille ennen räjähdystä. Tutkijat sanovat, että tuloksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia teorioihin valkoisista kääpiöstä ja tyypin Ia supernovista.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c SN 185 SIMBAD. Centre de Données astronomiques de Strasbourg. Viitattu 15.05.2018.
  2. a b Frommert, Hartmut: Supernova 185 spider.seds.org. Viitattu 15.05.2018.
  3. a b Lang, Kenneth R.: The Life and Death of Stars, s. 237–. Cambridge University Press. ISBN 978-1-107-01638-5. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c d Oldest Recorded Supernova NASA. 13.2.2012, päivitetty 7.8.2017. Viitattu 15.05.2018.
  5. a b c Clavin, Whitney: NASA Telescopes Help Solve Ancient Supernova Mystery NASA. 10.24.2011. Viitattu 15.05.2018 (englanniksi) .
  6. RCW 86 - All Eyes on Oldest Recorded Supernova Chandra - Photo Album. 26.10.2011. Viitattu 15.05.2018 (englanniksi) .
  7. Zhao, Fu-Yuan & Strom, R. G. & Jiang, Shi-Yang: The Guest Star of AD185 must have been a Supernova. Chinese Journal of Astronomy and Astrophysics, lokakuu 2006, 6. vsk, nro 5, s. 635–640. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.05.2018.
  8. Stothers, Richard: Is the Supernova of A.D. 185 Recorded in Ancient Roman Literature?. Isis, 1977, 68. vsk, nro 3, s. 443–447. doi:10.1086/351822.
  9. O'Meara, Stephen James: Stephen James O'Meara's Secret Sky: Measure the Moon Astronomy magazine. 25.1.2010. Viitattu 16.05.2018.
  10. Vink, Jacco & Schartel, Norbert & Roy, Steve & Watzke, Megan: New evidence links stellar remains to oldest recorded supernova ESA - Space Science. Viitattu 15.05.2018 (englanniksi) .

Aiheesta muuallaMuokkaa