Avaa päävalikko
Kenttäpostia lukevia suomalaisia jatkosodassa
Kenttäpostin jakoa Yhdysvalloissa

Kenttäposti (kp) on kriisitilanteisiin suunniteltu Suomen puolustusvoimien postinkuljetus- ja osoitejärjestelmä, jossa postia kuljetetaan rintamalle ja rintamalta. Se oli tärkeä kommunikaatioväline kotiväen sekä rintamalla taistelevien sotilaiden välillä talvi- ja jatkosotien aikana. Ensimmäisen kerran kenttäpostia koekäytettiin kesällä 1939 valmiusasemaan määrätyissä joukko-osastoissa.[1]

Suomessa talvisodan ja jatkosodan aikana kenttäposti oli tarkan valvonnan eli sensuurin alaisena. Kenttäpostilähetyksiin ei kirjoitettu osoitteita, jotta ne eivät paljastaisi yksiköiden sijaintia viholliselle vääriin käsiin joutuessaan. Selväkielisten osoitteiden sijasta käytettiin ns. peitelukua, joka toimi postia edelleen lähetettäessä avaimena yksikön kulloiseenkin sijaintiin. Peitelukutaulukkoja käsittelivät tähän tehtävään erityisesti valitut henkilöt. Vastaavasti kirjeiden alussa oleva paikkamerkintä saattoi olla esimerkiksi ”Kankaalla kannon päässä”, ”Korsussa” tai ”Siellä jossakin”, joka lienee näistä tunnetuimpia.lähde?

Kenttäpostilla oli suuri merkitys sekä rintaman että kotirintaman mielialojen ylläpitäjänä. Vaikka sotilaallisesti täsmällisiä tietoja ei saanut ilmaista, kenttäposti kuljetti tunnelmia ja osoitti välittämistä. Jatkosodan aikana lähetettiin vuosittain 64-126 miljoonaa kenttäpostilähetystä.[2]

Kenttäpostiopas (1941) antoi sotilaille ohjeita kenttäpostin toiminnasta ja kenttäpostikirjeiden sisällöstä. Kiellettyä oli kiellettyä kirjoittaa asioista, joista vihollinen voisi hyötyä; esimerkiksi joukkojen sijainnista, joukkojen siirtämisestä, joukko-osaston vahvuudesta, tai aseistuksesta ei saanut kirjoittaa. Lisäksi oli kiellettyä lisätä kirjeisiin ”sopimattomia kirjoituksia tai piirustuksia”.[2]

Sodan aikana oli käytössä sensuurijärjestelmä. Jokaisessa keskuskenttäpostikonttorissa oli sensuuritoimisto postin tarkastamista varten. Tarkastamisen lisäksi kirjeitä lukemalla seurattiin ihmisten mielialoja.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Lappalainen, Tarja: Kenttäposti – tärkeää niin sotilaille kuin kotiväelle. Ruotuväki, 2019, nro 9, s. 8–9. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c Hannele Lamminpää: "Kirjeet täällä korvessa ovat ainoat, jotka tuovat jonkinlaista merkitystä". Jatkosodan kirjeet sotilaan ja kotiväen selviytymisen välineenä, s. 14. Tampereen Yliopisto : Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö (pro gradu), 2014. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa