Kemppien tupa on Lemussa, Lemun kirkon vieressä sijaitseva kotiseutumuseo Se toimii vuonna 1858 rakennetussa entisessä pitäjänmakasiinissa, jonne alun perin talletettiin hyvinä satovuosina viljaa käytettäväksi myöhemmin katovuosien sattuessa syönti- ja siemenviljana. Hirsistä kiviperustukselle tehty rakennus on kaksikerroksinen ja vuorattu punamullatulla pystylaudoituksella.[1] Rakennukseen johtavat massiiviset, vuonna 1873 valmistuneet kiviraput. Alun perin rakennuksessa oli myös kaksinkertaiset hirsiseinät ja niiden välillä tyhjä tila viljavarkauksien estämiseksi.[2]

Kotiseutumuseo Kemppien tupa.

Makasiinista lainattiin viljaa vielä 1930-luvulla, mutta lainajyvästöjen merkityksen vähetessä hiljalleen maatalouden kehittyessä myös Lemun makasiinin käyttö hiipui. Viimeiset varastossa olleet viljat huutokaupattiin 40- ja 50-lukujen vaihteessa.[2] Lemun manttaalikunta antoi tyhjilleen jääneen makasiinin kotiseutuyhdistys Lemun Kempit ry:n käyttöön yhdistyksen perustamisvuonna 1951. Makasiinia muokattiin lahjoitusvarojen turvin museokäyttöä varten vuonna 1952 tehdyssä remontissa, joka toteutettiin taiteilija Ilmari Wirkkalan suunnitelmien perusteella.[1][3] Remontin yhteydessä seinien sisempi hirsikerta ja viljasalvot purettiin.[2] Vuonna 1976 makasiini lahjoitettiin yhdistyksen omaisuudeksi.[1] Museon kokoelmia uudistettiin perustamisen jälkeen laajemmin vuonna 1981, kun esineistön järjestystä museossa parannettiin ja kokoelmia luetteloitiin museoviraston avustuksella. Sähköt museoon saatiin kuitenkin vasta vuonna 1983.[3]

Lähteet

muokkaa
  • Pursimo, Elina (toim.): Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Lemun kotiseutuyhdistys, Lemun kunta, Varsinais-Suomen liitto ja Turun maakuntamuseo, 2000. ISBN 951-9054-42-1.
  • Salonen, Pentti: Muinaisjäänne. Toimittanut Tuomas Pelto. Kotiseutuyhdistys Lemun Kempit ry, 2005. ISBN 952-91-9071-9.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Pursimo: Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 139–140.
  2. a b c Salonen: Muinaisjäänne, s. 153–155.
  3. a b Salonen, Pentti: Lemun kotiseutuyhdistys Kempit ry, s. 162–166. Teoksessa: Pursimo: Lemun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta.

Aiheesta muualla

muokkaa