Kemihaara
Kemihaara on Kemijoen ylin lähdehaara Savukoskella Lapin maakunnassa. 2000-luvun peruskartoissa nimeä Kemihaara käytetään Kemijoen ylimmästä latvahaarasta, joka yhdessä kahden muun Kemijoen latvahaaran, Keskihaaran ja Naltiohaaran, kanssa yhtyy Kemijoeksi.[1] Savukoskella Kemihaaran ympärillä on Kemihaaran erämaa-alue, ja kulmakunta Kemihaaran ja Kemijoen kahden päähaaran yhtymäkohdassa on nimeltään Kemihaara.[2][3]
Nimen muu käyttö
muokkaaEri aikoina nimitys Kemihaara on voinut tarkoittaa Kemijoen pääuomaa erotuksena sen sivuhaaroista laajemminkin. Nimitys Kemihaara on tallennettu jokihaaran nimeksi ainakin vuonna 1973 myös Pelkosenniemellä Kemijoen päähaaran ja sen sivujoen Kitisen yhtymäkohdassa[4] ja vuonna 1951 Rovaniemellä Kemijoen päähaaran ja sen sivujoen Ounasjoen yhtymäkohdassa[5].
Rovaniemellä Kemihaara esiintyy virallisena kylännimenä Ounasjoen ja Kemijoen päähaaran yhtymäkohdassa sijaitsevasta Rovaniemen keskustaajamasta ylävirtaan.[6][7][8][9] Kemihaaran kylä muodostettiin omaksi maakirjakyläkseen vuonna 1624, ja vuonna 1630 siitä erotettiin Kemijärven kylä.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ Kemihaara Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 9.2.2020.
- ↑ Kemihaaran erämaa-alue: Kartat ja kulkuyhteydet Metsähallitus. Viitattu 9.2.2020.
- ↑ Kemihaara (Savukoski) Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 9.2.2020.
- ↑ Lappalainen, Hannu-Pekka: Kemihaara (Kotus, 1973) Nimiarkisto. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.2.2020.
- ↑ Saraste, Kauko: Kemihaara (Kotus, 1951) Nimiarkisto. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.2.2020.
- ↑ Kemihaara Asutusnimihakemisto. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.2.2020.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3613 06 Tennilä. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1970. Kartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 9.2.2020)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3613 09 Vanttauskoski. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1970. Kartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 9.2.2020)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3613 12 Pekkala. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1970. Kartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 9.2.2020)
- ↑ Elo, Tiina & Sirkka-Liisa Seppälä: Vesistöjä ja vaaramaisemia. Kemijärven kulttuuriympäristöohjelma, s. 39. (Suomen ympäristö 22/2011) Helsinki: Ympäristöministeriö, Edita, 2011. ISBN 978-952-11-3924-6 Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.2.2020).
