Kaunoruohokaija
Kaunoruohokaija (Neophema pulchella) on kaakkoisaustralialainen värikäs kaijalaji.
| Kaunoruohokaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Ruohokaijat Neophema |
| Laji: | pulchella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neophema pulchella |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kaunoruohokaijan pituus on noin 20 cm ja paino 35–46 grammaa. Sen höyhenpuku on selästä ja päälaelta kirkkaan vihreä, alapuoli keltainen, siiven keskimmäiset ja pienet yläpeitinhöyhenet ja naama siniset. Koiraan siivellä on punaruskea siipijuova, siipisulkien reunat ja siiven alapeitinhöyhenet ovat tummansiniset ja pyrstö vihreä. Naaraan naama on vaaleamman sininen, ja siltä puuttuu siiven punertava juova. Nuori lintu on himmeämmän värinen.
Esiintyminen muokkaa
Kaunoruohokaijat elävät Australian kaakkoisosassa Queenslandin kaakkoiskulmasta Victorian pohjoisosiin. Kannan suuruus on noin 20 000 yksilöä. Laji oli häviämässä 1900-luvun alussa, mutta kanta alkoi elpyä 1920-luvulla. Kaunoruohokaijoja pyydystettiin häkkilinnuiksi ja ammuttiin piirakantäytteiksi. Ne ovat enimmäkseen paikkalintuja. George Shaw kuvaili lajin holotyypin Uudesta Etelä-Walesista.[2]
Elinympäristö muokkaa
Kaunoruohokaijat asuvat harvapuustoisilla heinämailla ja vuorenrinteillä sekä vesireittien varrella.
Lisääntyminen muokkaa
Lajin lisääntymisaika on elokuusta joulukuulle. Pesä on tavallisesti puun- tai kannonkolossa. Naaras munii neljästä viiteen munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Poikaset jättävät pesän neljän viikon ikäisinä, ja ne saavat aikuisen höyhenpuvun noin neljän kuukauden ikäisinä. Pari pesii toisinaan kahdesti kesän aikana.
Ravinto muokkaa
Kaunoruohokaijojen ruokavalio koostuu siemenistä ja kasvien osista, joita se etsii maasta. Siementen osuus lisääntyy kuivan kauden lopulla. Syödessään se on hyvin peloton ja väistää ihmistä tavallisesti kävellen. Kuumimman ajan iltapäivästä linnut lepäävät pensaiden tai puiden siimeksessä. Ne käyvät juomassa vain kerran päivässä.
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
- Birds in Backyards (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Neophema pulchella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)