Avaa päävalikko

Kauko Karvonen (14. kesäkuuta 1895 Lappohja23. lokakuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen urheiluvaikuttaja, joka toimi 1920–1930-luvuilla Suomen Palloliitossa ja 1920–1940-luvuilla Suomen Jääkiekkoliitossa. Hän oli Palloliiton varapuheenjohtajana, kun hän alkoi viedä eteenpäin myös jääkiekkoa. Karvosen aloitteesta Jääkiekkoliitto perustettiin 1929, ja hän toimi liiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Suomen Jääkiekkomuseo aateloi hänet ensimmäisenä Suomen Jääkiekkoleijonaksi.

Kauko Karvonen
Henkilötiedot
Syntynyt 14. kesäkuuta 1895
Lappohja
Kuollut 23. lokakuuta 1948 (53 vuotta)
Helsinki
Muut tiedot
Järjestö Suomen Palloliitto (varapuheenjohtaja 1927–1938)
Suomen Jääkiekkoliitto (puheenjohtaja 1929–1942)
Suomen Olympiakomitea (hallituksen jäsen 1934–1938)

ElämäMuokkaa

Kauko Karvonen syntyi Lappohjassa vuonna 1895. Hän opiskeli diplomi-insinööriksi.[1] Karvonen aloitti jo nuorena uransa urheilujärjestöissä. Vuonna 1923 hänet valittiin Suomen palloliiton liittohallitukseen ja vuonna 1927 liiton varapuheenjohtajaksi. Palloliitossa hän toimi vuoteen 1938 asti. Berliinissä 1936 Karvonen oli jalkapallomaajoukkueen joukkueenjohtajana.[2] Seuratasolla Karvonen oli Helsingin Palloseuran puheenjohtaja.[3]

Karvonen alkoi jo Palloliiton alaisuudessa kehittää myös suomalaista jääkiekkoa.[3] Hän olikin merkittävä vaikuttaja Suomen jääkiekkoliiton perustamisessa. Hän oli kutsunut kokoon perustamiskokouksen, joka järjestettiin 20. tammikuuta 1929. Kokoukseen osallistui edustajia 17:stä jääkiekkojoukkueesta, jotka olivat sitten perustamassa Suomen jäähockeyliittoa. Seuraavassa kokouksessa nimi kuitenkin muutettiin jo Jääkiekkoliitoksi.[1]

Karvonen valittiin Jääkiekkoliiton perustamiskokouksessa myös sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1942. Tuona aikana vasta luotiin perusteita suomalaiselle jääkiekolle. Lajia levitettiin hiljalleen koko Suomeen.[1] Karvosen aikana maajoukkueen toiminta ehti vakiintua, ja se otti vuonna 1937 ensimmäisen voittonsa, kun Viro kaatui 2–1.[3] Suomi ei kuitenkaan vielä tavoitellut kansainvälistä menestystä, eikä Karvonen ollut lähettämässä maajoukkuetta kuin kerran arvokisoihin. Suomi hävisi Baselissa pidetyissä vuoden 1939 MM-kilpailuissa kaikki ottelunsa.[1] Karvosen aikana Jääkiekkoliittyi vuonna 1937 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoo.[3]

Karvonen istui vuosina 1929–1931 myös Jääkiekkoliiton liittohallituksessa, ja hän edusti 1934–1938 Jääkiekkoliittoa Suomen Olympiakomitean hallituksessa.[1][3]

Merkitys ja tunnustuksetMuokkaa

Karvonen teki uraauurtavaa työtä Suomen jääkiekon parissa ja rakensi Jääkiekkoliitolle sellaisen kivijalan, jonka pohjalle organisaatiota pystyi myöhemmin laajentamaan.[1] Saavutustensa ansiosta Karvonen valittiin numerolla yksi sekä Jääkiekkoleijonaksi vuonna 1985 että Jääkiekkoliiton kunniajäseneksi.[3]

LähteetMuokkaa

  • Lahti, Janne & Paavola, Juha: Suomen jääkiekkoleijonat. Gummerus Kustannus, Ajatus Kirjat, 2004. ISBN 951-20-6683-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Lahti & Paavola, s. 13.
  2. Suomen Palloliiton toimintakertomukset 1936–1945 (pdf) Urheilumuseo. Viitattu 10.7.2017.
  3. a b c d e f Kauko Karvonen Suomen jääkiekkomuseo. Viitattu 10.7.2017.