Avaa päävalikko

Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum)[3] on sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon kuuluva suurikokoinen myrkyllinen kasvi, jonka nesteet aiheuttavat esimerkiksi iho- tai silmäkosketuksessa vakaviakin palovammamaisia kudosvaurioita. Se voi kasvaa jopa kuusi metriä korkeaksi. Laji kasvaa luonnonvaraisena Aasiassa, mutta se on levinnyt vieraslajina Eurooppaan ja Amerikkaan.[4] Suomessa lajin levittäminen pihojen ulkopuolelle on lailla kielletty.[5]

Kaukasianjättiputki
Kaukasianjättiputki Tampereen Lapinniemessä.
Kaukasianjättiputki Tampereen Lapinniemessä.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Ukonputket Heracleum
Laji: mantegazzianum
Kaksiosainen nimi

Heracleum mantegazzianum
Sommier & Levier [2]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kaukasianjättiputki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaukasianjättiputki Commonsissa

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäköMuokkaa

 
Kukintoja.

Kaukasianjättiputki on yleensä noin 1,5–3 metriä korkea ruoho. Kaukasianjättiputken varsi on ontto ja hyvinkin paksu, paksuus voi olla jopa 5–10 senttimetriä. Varressa on myös karheita karvoja ja punaisia laikkuja.[6]

 
Varren karvoja.

Kaukasianjättiputken kukinto on hyvin suurikokoinen, jopa 15–25 senttimetriä leveä kerrannaissarja,[7] jossa pikkusarjoja voi olla jopa 50–100. Kukka on valkoinen ja 1–2,5 senttimetriä leveä. Kukassa on viisi hedettä ja emiö on yhdislehtinen ja kaksiluottinen. Pääsarjojen suojuslehdet varisevat aikaisin, mutta pikkusarjojen suojuslehdet ovat pysyviä. Kukasta kypsyvä hedelmä on noin yhden senttimetrin mittainen, soikea ja kaksilohkoinen. Yksi kasvi voi tuottaa kerralla jopa 50 000 siementä. Kaukasianjättiputken kukkiminen ajoittuu elo–syyskuulle.[6]

Kaukasianjättiputken ruodilliset lehdet ovat suuria: lehtilapa voi olla jopa yhden metrin mittainen. Lehdet ovat päältä kaljuja, mutta niiden alapinnalla voi olla tiheästikin karvoja.[6]

 
Siemeniä.

Kaukasianjättiputki on lyhytikäinen kasvi, sillä sen elinikä on yleensä vain noin kaksi vuotta. Kaukasianjättiputki kukkii vain kerran ja kuolee kukittuaan. Kasvi on kuitenkin hyvin lisääntymiskykyinen, koska yksi yksilö voi tuottaa jopa 50 000 siementä. Siemenet säilyvät hyvin maan alla ja muodostavat erittäin herkästi kasvustoja, jos siemenistä itää edes pieni osa.[6]

ElinympäristöMuokkaa

 
Jättiputkimetsiköksi laajentunut kasvusto.

Jättiputket ovat hyvin kilpailukykyisiä ja niitä esiintyy monenlaisille kasvupaikoilla, kuten metsissä, pelloilla ja rannoilla. Jättiputken parhailla kasvupaikoilla syntyy ns. jättiputkimetsiä, joiden alueelta jättiputket tukahduttavat kaiken muun kasvillisuuden. Etenkin vesistön varrella jättiputkella on hyvät mahdollisuudet levitä eteenpäin, koska vesi kuljettaa jättiputken siemeniä helposti uusille kasvupaikoille.[8]

Kaukasianjättiputkea käyttävät ravinnokseen ainakin seuraavat lajit: koiranputkilattakoi (Agonopterix heracliana), Cavariella theobaldi, Depressaria pastinacella, Euleia heraclei, isokuonokärsäkäs (Liophloeus tessulatus), putkikärsäkäs (Lixus iridis), Melanagromyza heracleana, Nastus fausti, koiranputkilude (Orthops basalis), Phaedon tumidulus ja porkkanakärpänen (Psila rosae).

SukulaislajejaMuokkaa

 
Persianjättiputki.

Kaukasianjättiputkella on myös sukulaislaji persianjättiputki (H. persicum syn. H. laciniatum), joka on noin kaukasianjättiputken mittainen, hieman pienempi, mutta useammin monivuotinen ja myös monivartinen. Persianjättiputken varsi on myös tasaisen punaruskea, kun taas kaukasianjättiputken varsi on laikukkaan punainen.[6]

Suomeen uhkaa levitä myös kolmas jättiputkilaji, armenianjättiputki (H. sosnowskyi).[9] Tätä lajia esiintyy mm. Karjalassa ja Baltian maissa, ja sen leviäminen Suomeen tulisi estää.[7]

Luonnonvaraisena jättiputket kasvavat Länsi-Kaukasuksen vuoristoissa.[6]

MyrkyllisyysMuokkaa

OireetMuokkaa

Kaukasianjättiputki on myrkyllinen ja tuottaa furanokumariineihin kuuluvia yhdisteitä, joista pääasiallinen on angelisiini, ja joita löytyy kaikista kasvin osista, mutta erityisesti lehdistä.[10] Jos kasvin nesteitä joutuu silmiin, voivat ne aiheuttaa jopa sokeuden, ja hengitettynä henkeä uhkaavan hengitysteiden umpeen turpoamisen. Iholla aineet aiheuttavat punertavuutta ja tulehdusta. Vesi ja erityisesti UVA-valo (kuten Auringon valo) voimistavat oireita ja näihin yhdistettyinä laaja altistus voi aiheuttaa vakavia palovammoja muistuttavia haavoja, jotka usein vaativat sairaalahoitoa ja voivat johtaa pysyviin arpiin altistuneilla alueilla.[11] Aineiden valon vaikutuksesta aiheuttamaa ihovauriota kutsutaan fytofotodermatiitiksi.[12]

Välittömät oireet alkavat 15 minuutin kuluttua altistuksesta ja ovat voimakkaimmillaan 30–60 minuutin kuluttua. 1 päivän kuluttua iho alkaa punertaa ja siihen kertyy turvottavia nesteitä.[13] Nämä jälkioireet ovat 2 päivän kuluttua pahimmillaan[11] ja 3–5 päivän jälkeen voi ilmetä altistusalueen ihon tummentumista (hyperpigmentaatiota). Alue pysyy tummana jopa kuukausia tai 6 vuotta.[4] Alue voi olla altistuksen jälkeen vuosienkin ajan yliherkkä UV-valolle[13] ja alueelle voi olla suurentunut riski saada myöhemmin syöpä.[10]

MekanismiMuokkaa

Torjunta ja hävittäminenMuokkaa

Kaukasianjättiputki tuotiin Eurooppaan koristekasvina jo 1800-luvulla, mutta sen torjuminen aloitettiin vasta vähän aikaa sitten. Koska kaukasianjättiputki muodostaa tiheitä kasvustoja, sen hävittäminen Euroopasta ei ole välttämättä enää mahdollista.[14] Kasvi on kaksivuotinen, kerran kukkiva ja sen siemenet voivat säilyä maassa jopa yli 10 vuotta.[15] Siksi sen hävittäminen on hankalaa. Kasvin torjunta on helpointa aloittaa heti nuorista kasvustoista. Suomessa luonnonsuojelulain 43 §:n mukaan jättiputkea ei saa levittää luontoon.[5]

 
Kaukasianjättiputken levinneisyys Euroopassa 2005.

Hävittäminen kannattaa tehdä käyttäen vähintään silmä- ja hengityssuojia[6] sekä hanskoja, ja mieluiten pilvisenä päivänä jolloin maanpinnalle saapuva Auringon valo on heikompi.[15] Kaikkein herkimmät ihmiset saattavat saada oireita jopa jättiputken voimakkaasta hajusta.[6] Lehdet ja varret voi kompostoida. Juurakot ja kukinnot tulee polttaa tai toimittaa jätesäkeissä sekajätekeräykseen poltettavaksi. Niitä ei pidä laittaa kompostiin, puutarhajätteen keräykseen tai jättää luontoon leviämisriskin takia.[16]

Niittäminen ei tapa jättiputkea, mutta toistuva niitto vähentää sen kasvua eikä kasvi pääse tuottamaan siemeniä. Kasvi voidaan myös kitkeä katkaisemalla sen pääjuuri maanpinnan alapuolelta. Leviämistä voi estää katkaisemalla kukinnon ennen siementen valmistumista ja huolehtimalla siitä etteivät kukinto ja siemenet pääse maahan. Torjuntaa voi tehdä myös torjunta-aineella kasvin vihreille lehdille. Tuloksekkainta torjunta-aineen käyttö on matalaan kasvustoon. Tarvittaessa kasvuston voi ensin niittää ja sitten käyttää torjunta-ainetta. Parhaimman tehon torjunta-aineella saa kun se ruiskutetaan kasvin lehdille.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Mikheev, A. & Gagnidze, R.: Heracleum mantegazzianum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.8.2016. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Heracleum mantegazzianum (TSN 502954) itis.gov. Viitattu 6.7.2011. (englanniksi)
  3. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  4. a b Heracleum mantegazzianum (herb) www.issg.org. Arkistoitu 28.8.2016. Viitattu 1.8.2010.
  5. a b c Jättiputki - biologia ja torjunta Ympäristökeskus
  6. a b c d e f g h Kaukasianjättiputki Luontoportti. Arkistoitu 26.1.2012. Viitattu 29.1.2011.
  7. a b Jättiputken tunnistaminen ymparisto.fi. Viitattu 30.1.2011.
  8. Jättiputket - ympäristö.fi ymparisto.fi. Viitattu 30.1.2011.
  9. Venäjällä leviävä jättiputkilaji uhkaa Suomen luontoa yle.fi. Viitattu 30.1.2011.
  10. a b Jane C. Quinn, Allan Kessell, Leslie A. Weston: Secondary Plant Products Causing Photosensitization in Grazing Herbivores: Their Structure, Activity and Regulation. International Journal of Molecular Sciences, 21.1.2014, 15. vsk, nro 1, s. 1441–1465. PubMed:24451131. doi:10.3390/ijms15011441. ISSN 1422-0067. Artikkelin verkkoversio.
  11. a b Klaus Pfurtscheller, Marija Trop: Phototoxic plant burns: report of a case and review of topical wound treatment in children. Pediatric Dermatology, 2014-11, 31. vsk, nro 6, s. e156–159. PubMed:25424227. doi:10.1111/pde.12396. ISSN 1525-1470. Artikkelin verkkoversio.
  12. Matti Hannuksela: Fytofotodermatiitti (auringon ja kasvien kemikaalien aiheuttama ihottuma) Duodecim. 29.10.2012. Arkistoitu 15.7.2018. Viitattu 14.7.2018.
  13. a b Heracleum mantegazzianum, Heracleum sosnowskyi and Heracleum persicum. EPPO Bulletin, joulukuu 2009, nro 3, s. 489–499. doi:10.1111/j.1365-2338.2009.02313.x. ISSN 0250-8052. Artikkelin verkkoversio.
  14. Tappajaetanat ja muut vieraslajit - Euroopan biologinen monimuotoisuus on häviämässä huolestuttavan nopeasti eea.europa.eu. 3.4.2009. Viitattu 30.1.2011.
  15. a b Heracleum mantegazzianum (giant hogweed) www.cabi.org. Arkistoitu 26.7.2017. Viitattu 15.7.2018.
  16. Jättiputken tunnistaminen ja torjunta (pdf) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Arkistoitu 15.7.2018. Viitattu 15.7.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa