Kateenkorva

imukudoselin

Kateenkorva eli tyymus (lat. thymus) on rintaontelossa välikarsinassa sydämen etuyläpuolella sijaitseva parillinen imukudoselin[1]. Se on selkärankaisten immuunijärjestelmän elin, jossa sikiöaikana T-imusolut kypsyvät.

Kateenkorva

RakenneMuokkaa

Kateenkorva on muodostunut kuorikerroksesta ja ytimestä. Se on jakautunut epätäydellisiksi lohkoiksi eli kortekseiksi, joilla on kuitenkin yhteinen ydin eli medulla. Sitä ympäröi sidekudoksesta muodostunut kotelo.[2]

Medullassa on ikääntyneiden epiteeliretikulaarisolujen keräytymiä, joita kutsutaan Hassallin kappaleiksi.[2]

Vastasyntyneen kateenkorva on ruumiin kokoon nähden suuri (10–20 g). Puberteetin jälkeen se jälleen kehittyy (30–40 g). Aikuisena se on pienimmillään kehonpainoon nähden, ja se surkastuukin aikuisiän aikana.[1]

TehtäväMuokkaa

Histologisesti kateenkorva muistuttaa imusolmuketta. Kateenkorva toimii sikiöllä T-imusolujen kypsymispaikkana.[1] Luuytimestä erilaistumattomat imusolut siirtyvät veren mukana kateenkorvaan. Korteksin alueella ne kypsyvät T-imusoluiksi. Kortekstista ne siirtyvät medullaan ja poistuvat sieltä verenkiertoon, jota pitkin ne kulkevat imusolmukkeisiin, pernaan ja muihin imukudoksiin.[2]

Kateenkorvan tehtävänä on estää autoimmuniteetin syntyminen. Kateenkorvan solut ekspressoivat kaikkia ihmisen solujen pintaproteiineja. Jos kehittyvä T-solun T-solureseptori tarttuu kateenkorvan soluun, seuraa apoptoosi, eli T-solun kuolema.[3] Pintaproteiinien ekspressiota säätelee autoimmuniregulaattori eli AIRE-geeni. Geenivirheestä seuraa APECED-tauti.[3]

Kateenkorvan erittämä hormoni on tymosiini.

LääketiedeMuokkaa

Tymooma on kateenkorvakasvain.

Kateenkorvan poistoa nimitetään tymektomiaksi. Toimenpidettä käytetään myasthenia graviksen hoidossa.[4]

RuoanlaittoMuokkaa

Eläinten kateenkorvaa voidaan käyttää myös ruoanlaitossa. Yleisimmin valmistetaan vasikan kateenkorvaa, mutta myös esimerkiksi karitsan kateenkorvaa voidaan käyttää. Koska kateenkorva surkastuu myös eläimillä, ruoanlaittoon soveltuvat nuorten yksilöiden kateenkorvat. Maultaan kateenkorva on mieto ja koostumukseltaan pehmeä.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. a b c Kateenkorva Solunetti. Viitattu 9.3.2017.
  3. a b Metzger, Todd C.; Anderson, Mark S.: Control of Central and Peripheral Tolerance by Aire. Immunol Rev., toukokuu 2011, 241. vsk, nro 1, s. 89–103. doi:110.1111/j.1600-065X.2011.01008.x. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. Lihastaudit
  5. Mikä kateenkorva? Helsingin Sanomat. Viitattu 14.11.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.