Katariina Vaasa

Katariina Vaasa (6. kesäkuuta 1539 – 21. joulukuuta 1610) oli Ruotsin prinsessa ja Itä-Friisian kreivitär. Hänen vanhempansa olivat kuningas Kustaa Vaasa ja kuningatar Margareeta Leijonhufvud. Katariina oli naimisissa Itä-Friisian kreivi Edzard II:n (24. kesäkuuta 1532 – 1. syyskuuta 1599) kanssa, ja hän oli poliittisesti aktiivinen ollessaan Itä-Friisian kreivitär vuosina 1561–1599. Vuodesta 1599 kuolemaansa asti hän hallitsi Berumin ja Nordenin kaupunkeja.

Katariina Vaasa
Ruotsin prinsessa ja Itä-Friisian kreivitär
Itä-Friisian kreivitär
Valtakausi	1561 – 1599
Syntynyt	6. kesäkuuta 1539 Tukholma, Ruotsi
Kuollut	21. joulukuuta 1610 (71 vuotta) Berum, Itä-Friisia
Hautapaikka	Cirksenan mausoleumi, Aurich, Ala-Saksi
Puoliso	Edzard II ( 1559;  1599)
Lapset	Kreivitär Margareeta Anna, Saksi-Lauenburgin herttuatar Enno III, Itä-Friisian kreivi Johan III von Rietberg Cristoffer Edzard Elisabet Sofia Karl Otto Maria, Brunswick-Dannenbergin herttuatar
Koko nimi	Katarina Gustavsdotter Vasa
Suku	Vaasa
Isä	Kustaa Vaasa
Äiti	Margareeta Leijonhufvud
Uskonto	luterilainen

Elämäkerta

Lapsuus

Katariinan kasvattivat ensisijaisesti kuninkaallisen päiväkodin henkilökunta, jossa vastuussa olivat erityisesti hänen äitinsä luotettu lastenhoitaja Birgitta Lass Andersson, serkku Margareeta ja aatelisleski Ingrid Amundsdotter. Katariinan isoäidillä Ebba Vaasalla oli kuitenkin korkein käskyvalta ainakin kuningasparin poissaollessa. Katariinan ja hänen sisartensa opinnoista ei ole löydetty kirjoitettua tietoa, vaikka heidän veljiensä opinnoista onkin. Muiden renessanssin ajan prinsessojen tavoin heidänkin roolinsa oli kuitenkin mennä jonkin ulkomaalaisen hallitsijan kanssa naimisiin ja tehdä sillä tavoin diplomaattityötä. Sen takia Katariinan ja hänen siskojensa on täytynyt opetella saksaa, taloudenhoitoa, tanssia ja soittoa ja osallistua virallisiin tapahtumiin. Katariinan äidin kuoltua 1551 hänet asetettiin ensin Kristina Gyllenstiernan ja sitten tätiensä Märta ja Brita Leijonhufvudin hoitoon, kunnes hänen isänsä meni uudelleen naimisiin Katariina Stenbockin kanssa.

Kihlaus

Vuonna 1556 Katariina ja hänen sisarensa muotokuvat maalattiin ja hovirunoilija Henricus Mollerus kirjoitti heistä runoja, joissa tuotiin esille kunkin tytön hyveitä. He saivat myös 100 000 riikintaalerin myötäjäiset, jotta heidät voitaisiin esitellä poliittisilla avioliittomarkkinoilla. Jo vuonna 1541 oli suunniteltu, että Katariina naitettaisiin Tanskan kruununperijälle, mutta suunnitelmia ei ollut koskaan pantu toteen.

Kustaa Vaasa lähetti vuonna 1556 Itä-Friisiaan lähetin, jonka mukana oli pyyntö kauppasopimuksesta, naimatarjous ja muotokuva Katariinasta.^lähde? Naimakauppa Itä-Friisian kreivin Edzardin ja Katariinan kanssa kiinnosti Kustaa Vaasaa, sillä se vahvistaisi kauppasopimuksen Itä-Friisian kanssa. Itä-Friisia sijaitsi strategisella paikalla Tanskaa ajatellen, ja sen pääkaupunki Emden oli tärkeänä satamakaupunkina kilpailija Lyypekin satamakaupungille. Ruotsin ja Itä-Friisian välinen kauppasopimus rikkoisi siten Hansaliiton mahdin Ruotsin kaupankäynnissä. Kauppasopimus solmittiin 1557 ja sovittiin, että Edzard matkustaisi vuoden päästä Ruotsiin viimeistelemään avioliittoneuvottelut.

Heinäkuussa 1558 Edzard saapui Tukholmaan, jossa hän sai valita Cecilian ja Katariinan väliltä. Valinta kohdistui Katariinaan, ja parin kihlaus julkaistiin 21. elokuuta 1558. Katariinalle luvattiin kihlasopimuksessa ylläpito, hänen arvonsa mukainen hovi, Berumin ja Nordenin maat ja paikka holhoojahallituksessa jos Edzard kuolisi ennen kuin kruununperijä olisi täysi-ikäinen.

Häät

Kihlauksen aikaan Katariinan ja Edzardin häät suunniteltiin pidettävän seuraavan vuoden helluntaina. Toukokuussa 1559 Edzard kuitenkin ilmoitti haluavansa siirtää hääpäivää myöhemmäksi kesään "levottoman poliittisen tilanteen" vuoksi. Todellinen syy häiden viivästymiselle oli perimysjärjestyksen muuttaminen Itä-Friisiassa: Edzardin äiti pelkäsi, että avioliitto johtaisi Ruotsin ylivaltaan Itä-Friisiassa, ja jakoi Kustaa Vaasan harmiksi vallan alueella poikiensa kesken - kuningas oli nimenomaan toivonut, ettei niin kävisi. Edzard palasi Ruotsiin elokuussa 1559 kirjoittamaan avioliittosopimuksen mukanaan 60 hengen seurue. Ennen sopimuksen kirjoittamista hän halusi kuitenkin neuvotella vielä joistain avioliittosopimuksen kohdista. Neuvottelut kestivät 29. syyskuuta saakka, jolloin avioliittosopimus lopulta allekirjoitettiin.

Häät pidettiin Tukholmassa 1. lokakuuta 1559. Edzard antoi Katariinalle kaksi timanteilla ja rubiineilla koristeltua kaulaketjua ja timanttiriipuksen. Hän lahjoitti koruja myös Katariinan muille sisarille. Isältään Katariina sai niin ikään koruja. Häälahjoja antoivat myös merkittävät perheet, piispat sekä kaupunkien ja rahvaan edustajat. Hovirunoilija Mollerus kirjoitti Kustaa Vaasan käskystä häistä kuvauksen, jotta sitä voitaisiin levittää ulkomaillakin. Hän kuvaili häitä näyttäviksi, ja myös monet häävieraat kertoivat niistä myöhemmin Euroopan hoveissa.

Marraskuussa 1559 pari aloitti matkansa Itä-Friisiaan matkaseuranaan Cecilia Vaasa ja Edzardin pikkuveli Johan. Alun perin Kustaa Vaasa ei ollut halunnut päästää seuruetta lähtemään vedoten huonoihin tieoloihin, vahvistamattomaan kauttakulkulupaan Tanskan valtakunnan läpi ja huhuihin sodasta. Hän myöntyi matkaan kun Edzard uhkasi muuten jättää Katariinan ja hänen rahansa Tukholmaan. Joulukuussa seurueen pysähdyspaikalla Vadstenan linnassa tapahtui skandaali, kun Johan löydettiin Cecilian kammarista ilman housuja. Johan vangittiin ja Katariinaa ja Edzardia vartioitiin Västeråsin linnassa. Katariina oli asiassa Cecilian puolella ja esimerkiksi puolusti häntä, kun heidän isänsä tahtoi takavarikoida Cecilian korut. Hän myös vetosi isäänsä, äitipuoleensa ja velipuoleensa Erikiin, jotta hän ja Edzard saisivat lähteä Itä-Friisiaan ja että Johan vapautettaisiin. Kustaa Vaasa kuoli vuonna 1560 ja kaiken lisäksi Katariina oli itse samaan aikaan raskaana. Tapahtumat johtivat siihen, että Katariina pääsi lähtemään Ruotsista vasta vuonna 1561.

Itä-Friisian kreivittärenä

Katariina saapui Itä-Friisiaan huhtikuussa 1561. Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan ja hänellä oli suuri valta miehensä sisäpoliittisissa ristiriitatilanteissa. Katariina otti esimerkiksi kantaa luterilaisuuden ja kalvinismin rooliin Itä-Friisiassa ja käytti uusia suhteitaan sukulaistensa eduksi. Hän muun muassa auttoi veljeään Kaarle IX:ää kaupankäyntiin liittyvissä asioissa ja hankki Ruotsin laivastolle aluksia kun Ruotsi oli sodassa Venäjän kanssa. Vuosina 1564–1565 hän ei kuitenkaan auttanut velipuoltaan Eerik XIV:tä tämän pyytämien palkkasotilaiden suhteen, vaan vaati sen sijaan, että yhä vangittuna ollut Johan vapautettaisiin ja sanoi, että Eerik ansaitsisi joutua oikeuden eteen Friisiassa hänen vangitsemisensa takia. 1574 hän sai tehtävän ottaa selvää sopivista puolisoehdokkaista Kaarle IX:lle ja myöhemmin siskolleen Elisabetille.

Katariina myös tuki Edzardia pitkäaikaisessa kiistassa, joka koski Itä-Friisian hallitsemista. Tehtävä oli jaettu puoliksi Edzardin ja Johanin välillä, mutta Edzard halusi kaiken vallan itselleen. Poikien äiti Anna Oldenburgilainen oli Johanin puolella. Kiistassa oli myös uskonnollisia ulottuvuuksia, koska Edzard ja Katariina olivat luterilaisia kun taas Johan ja Anna olivat kalvinisteja. Katariina käytti veljiään hyväksi auttaakseen Edzardia - Eerik XIV:ltä ei herunut apua, mutta Juhana III alkoi käydä kauppaa Espanjan kanssa, jotta sodanaikaiset vihamielisyydet Alankomaissa vähenisivät ja Edzardin paikka yksinvaltiaana varmistuisi. Katariina pyrki uudistamaan perimysjärjestelmää siten, että samalla alueella sai olla tulevaisuudessa vain yksi hallitsija ja että vain vanhin poika voisi periä vallan. Kaarle IX vieraili vuonna 1577 Itä-Friisiassa ja sovitteli käyntinsä aikana Katariinan ja Edzardin sekä Johanin ja Emdenin neuvoston välejä. Hän myös osallistui Aurichin valtiopäiville 1578. Samana vuonna yritettiin sopia kiistaa, kun Johanille luvattiin oikeus hallita kolmea lääniä elämänsä aikana, jonka jälkeen hallintaoikeus siirtyisi Katariinan pojalle. Sovintoa ei siitäkään huolimatta kuitenkaan syntynyt.

Vuonna 1591 Edzardista tuli yksinvaltias, mutta hän joutui luterilaisena pian konfliktiin kalvinistisen Emdenin kaupungin kanssa. Vuonna 1594 Emdenissä puhkesi kapina. Katariina pyysi Kaarle IX:ää tukahduttamaan kapinan sovittelemalla Emdenin ja keisarin kanssa, mutta hän tyytyi vain neuvomaan siskoaan olemaan suvaitsevainen uskonnon suhteen. Hän osoitti myös hämmästyksensä siitä, että Katariina vaikutti aina hoitavan neuvotteluja eikä Edzard.

Lääninhaltijana

Katariinan hauta Aurichissa.

Edzardin kuoleman jälkeen 1599 Katariina muutti asumaan Berumin linnaan ja otti johtoonsa Nordenin, Pewsumin, Woquard Loquardin, Campenin ja Neeuwardenin. Ne oli tarkoitettu hänelle lesken osuudeksi, mutta Katariina tulkitsi avioliittosopimusta niin, että hänestä tulisi lääninhaltija jolla oli itsenäinen tuomiovalta. Hän otti itselleen vasallin ja alkoi hallita alueita itsenäisenä hallitsijana eikä suostunut tunnustamaan poikansa Enno III:n oikeutta kerätä veroja ja käyttää valtaa alueella.

Tapahtumat johtivat kiistaan, joka pysyi selvittämättömänä aina Katariinan kuolemaan asti. Enno III:n neuvoston mielestä Katariina ylitti oikeutensa äitinä vaatiessaan pojaltaan tottelevaisuutta ja moitti Ennoa siitä, että hän salli äitinsä käyttäytyä niin. Enno III vastasi vuonna 1609 sanomalla: "Koska hän on nainen, koska hän on leski, jo seitsemänkymmentä, koska hän on kuninkaan tytär ja koska hän on äiti, mikä on suurin syy osoittaa hänelle kunnioitusta ja arvostusta."

Katariina kävi lesken vuosinaan Wittenbergissä opintojen takia ja voidakseen keskustella teologien kanssa. Hän kävi kaupungissa myös juristien puheilla ja kirjoitti keisarille selvittääkseen oikeutensa lääninhaltijana. Katariina tunnettiin teologisesta tuntemuksestaan ja hän kirjoitti siskonsa Elisabetin tapaan selostuksia raamatullisista tapahtumista ja kirjoitti Edzardista oodin hänen kuolemansa aikoihin. Kaikista Kustaa Vaasan lapsista juuri Katariinan on sanottu muistuttaneen eniten isäänsä.

Lapset

Katariina ja Edzard saivat kymmenen lasta, joista kahdeksan selvisi aikuisikään asti:

1. Margareeta (22. marraskuuta 1560 – 8. syyskuuta 1588)
2. Anna (26. kesäkuuta 1562 – 21. huhtikuuta 1621)
3. Enno III (30. syyskuuta 1563 – 19. elokuuta 1625)¨
4. Johan III von Rietberg (1566 – 29. syyskuuta 1625)
5. Kristoffer (1569 – 1636)
6. Edzard (1571 – 1572)
7. Elisabet (1572 – 1573)
8. Sofia (5. kesäkuuta 1574 – 20. maaliskuuta 1630)
9. Karl Otto (1577 – 28. helmikuuta 1603)
10. Maria (1. toukokuuta 1582 – 9. heinäkuuta 1616)