Elisabet Vaasa

Ruotsin prinsessa Elisabet Vaasa (4. huhtikuuta 1549[2]19. marraskuuta 1597) oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ja kuningatar Margareetan tytär. Heidän kaikista kymmenestä lapsestaan Elisabet oli yhdeksäs. Hänen veljensä Juhana III ja Kaarle IX toimivat vuoroillaan Ruotsin kuninkaina, kuten myös hänen velipuolensa Eerik XIV.

Elisabet Vaasa
Ruotsin prinsessa ja Mecklenburgin herttuatar
Elizabeth of Mecklenburg (1581) c 1581.jpg
Elisabet Vaasaa esittävä maalaus vuodelta n. vuodelta 1580. Teksti, joka väittää taulun esittävän Kaarina Maununtytärtä, on luultavasti lisätty myöhemmin.
Syntynyt 4. huhtikuuta 1549
Kungsör[1]
Kuollut 19. marraskuuta 1597 (48 vuotta)
Hautapaikka Uppsalan tuomiokirkko
Puoliso Kristofer, Mecklenburgin herttua (vih. 1581; k. 1592)
Lapset Margareta Elisabet
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti Margareeta Leijonhufvud

ElämäMuokkaa

Prinsessa sai hyvän kasvatuksen ja oli erittäin musikaalinen. Päinvastoin kuin vanhempaa sisartaan Sofia Vaasaa, Elisabetia on kuvailtu tasaiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Häntä pidettiin eräänä Euroopan "täydellisimmistä" prinsessoista, ja hän sai useita avioliittotarjouksia, muun muassa Toscanan suurherttualta Francesco I:ltä. Jo vuonna 1562 Elisabet kihlattiin Mecklenburgin herttuan Kristoferin kanssa, mutta tämän jouduttua pitkäksi aikaa puolalaisten vangiksi Elisabetin veli Juhana III purki kihlauksen.

Syksyllä 1573 Eerik XIV:n uskottu valtaneuvos Charles de Mornay johti salaliittoa Juhanaa vastaan. Myös Elisabet oli mukana salaliitossa, ja muut liittoon kuuluvat kokoontuivat usein hänen luonaan. He suunnittelivat, että Juhana murhattaisiin eräässä skotlantilaisille palkkasotureille järjestetyssä läksiäisjuhlassa, minkä jälkeen Eerik vapautettaisiin, kruunu siirtyisi joko hänelle tai Kaarlelle ja Charles de Mornay paljastaisi, mihin Eerik oli piilottanut kulta-aarteen. On epäselvää, kenelle kruunu olisi siirtynyt. Suunnitelma epäonnistui, koska de Mornay unohti antaa palkkasotureille merkin toimia.[3][4]

Elisabet sai vuonna 1574 avioliittotarjouksen Ranskan Henrik III:lta, mutta suunnitelma kariutui Henrikin päädyttyäkin toiseen morsianehdokkaaseen.[2]

Elisabet piti omaa hoviaan Tukholmassa, eikä masentunut epäonnistuneesta avioliittosuunnitelmasta. Hän vastasi veljiensä aviottomien lasten kasvatuksesta. Vuonna 1577 Mecklenburgin herttua vapautui vankeudestaan ja esitti Elisabetille uuden kosinnan. Ilmenneiden ongelmien johdosta häitä vietettiin vasta 7. toukokuuta 1581, jolloin Elisabet oli 32-vuotias. Pariskunta asettui asumaan Mecklenburgiin, missä oleilunsa aikana Elisabet perusti kirjaston, toimi välittäjänä sisarustensa kiistoissa ja synnytti pariskunnan ainoan lapsen, Margareta Elisabetin. Kristofer kuoli maaliskuussa 1592 ja Elisabet palasi tyttärensä kanssa Ruotsiin kysyäkseen veljiltään apua uuden avioliiton järjestämiseksi[2]. Myös taloudelliset ongelmat vaikuttivat Elisabetin päätökseensä palata Ruotsiin; hänen myötäjäisiään ei ollut koskaan maksettu.[3] Vuonna 1594 hän sai asuttavakseen Norrköpingshusin kartanon veljeltään Kaarle IX:ltä.

Elisabet kuoli yllättäen vuonna 1597 kesken avioliittoneuvottelujen. Hänet on haudattu Uppsalan tuomiokirkkoon.[2]

LapsetMuokkaa

Elisabet sai yhden tyttären Mecklenburgin herttuan Kristoferin kanssa.

  1. Margareta Elisabet (s. kesäkuussa 1584;[5] k. 30-vuotiaana[2])

LähteetMuokkaa

  • Lindqvist, Herman: Historien om Sverige. Gustav Vasa och hans söner och döttrar. Norstedts Förlag AB, 1993. ISBN 91-1-912652-2. (ruotsiksi)
  • Lindqvist, Herman: Villit Vaasat. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-42708-8.
  • Otfried Czaika, Elisabet Vasa - En kvinna på 1500-talet och hennes böcker, Föreningen BIBLIS/Kungl. biblioteket 2009 (= Acta Bibliothecae Regiae Stockholmiensis 78)
  • Tegenborg Falkdalen, Karin: Vasadöttrarna. Historiska Media, 2010. ISBN 978-91-7545-744-4. (ruotsiksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Lindqvist 1993, 204
  2. a b c d e Lindqvist 1993, 472–475.
  3. a b Lindqvist 2016, "Cecilia - Arbogan merirosvokuningatar".
  4. Tegenborg Falkdalen 2010, "Cecilia återvänder till Sverige".
  5. Tegenborg Falkdalen 2010, "Fyra systrar i Tyskland och en i Sverige".