Cecilia Vaasa

Cecilia Vaasa (6. marraskuuta 154027. tammikuuta 1627) oli Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan tytär.[1] Hänen äitinsä oli Margareeta Leijonhufvud.

Cecilia Vaasa
Ruotsin prinsessa ja Baden-Rodemachernin rajakreivitär
Cecilia Vasa.PNG
Tuntemattoman taiteilijan maalaus noin vuodelta 1620 Uppsalan yliopiston taidekokoelmassa. Kuvan sanotaan esittävän Cecilia Vaasaa.
Syntynyt 6. marraskuuta 1540
Kuollut 27. tammikuuta 1627 (86 vuotta)
Puoliso Kristoffer II (vih. 1564; k. 1575)
Lapset
  • Edvard Fortunatus
  • Gustav Kristoffer
  • Filip
  • Karl
  • Bernhard
  • Johan Karl
  • Charitas
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti Margareeta Leijonhufvud
Cecilia Vaasa kuvattuna medaljongissa.

Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista kaksi kuoli aivan pienenä. Hän oli kolmanneksi vanhin.

Cecilia oli tunnettu kauneudestaan.[1] Eräässä runossaan hovirunoilija Henrik Mollerus kuvasi latinaksi hänen lumivalkoista otsaansa, auringon lailla loistavia silmiään, ruusujakin kauniimpia ihania huuliaan, ja kultaa kirkkaammin kimaltelevia kiharoitaan.[2]

Hän aiheutti skandaalin sisarensa häiden jälkeen Vadstenan linnassa 1559, kun hänet tavattiin makuuhuoneesta lankonsa veljen Ostfrieslandin kreivin Juhanan kanssa.[3] Hän kihlautui 1564 Baden-Rodemachernin rajakreivin Kristofferin kanssa. Myöhemminkin hänen elämänsä oli monivaiheista, ja siihen kuului taloudellista ahdinkoa.[1]

Varhainen elämäMuokkaa

Vastuu Kustaa Vaasan lasten hoidosta oli Margareeta Leijonhufvudin äidillä Ebba Eerikintytär Vaasalla,[2] mutta tytärten kasvatuksesta vastasi kuningatar. Myös kuningattaren serkku Margareeta, taloudenhoitaja Birgitta Lass Andersson ja Kristiina Gyllenstierna auttoivat lastenhoidossa. Kuningatar Margareeta Leijonhufvud kuoli elokuussa 1551 Cecilian ollessa 10-vuotias, minkä jälkeen Kristiina Gyllenstierna huolehti tytöistä muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tyttöjen tädit Birgitta ja Märta Leijonhufvud muuttivat lapsineen kuninkaanlinnaan hoitamaan tyttöjä kunnes heidän isänsä meni naimisiin Katariina Stenbockin kanssa.[4]

Kustaa Vaasa kirjoitti paljon ohjeita ja kirjeitä liittyen siihen, kuinka lapsia tuli hoitaa ja miten he parhaiten pysyisivät terveinä. Kuninkaan mielestä oli tärkeää, että hänen tyttärensä oppisivat enemmänkin kuin tavallisia naisten töitä, kuten ompelua. Sisartensa tavoin myös Cecilia oppikin kelvollisen yleissivistyksen sekä puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia ja saksaa, mikä ei ollut tavallista tuon ajan ylhäissukujen tyttäriltä. Latinaa tyttäret eivät oppineet. Heidän käytöskasvatuksensa seuraili Baldassare Castiglionen kirjassa Hovimies olevaa opastusta, joka antoi tietoa myös siitä, miten hovinaisen tuli käyttäytyä. Useimmat tyttäristä, ehkä myös Cecilia, oppivat laulamaan, soittamaan soittimia ja tanssimaan hovitansseja. Heidän tuli kuitenkin käyttäytyä aina hillitysti ja hieman ujosti niin, etteivät he pyrkisi jättämään muita varjoonsa.[2]

Kesällä 1556 kuningas kävi samaan aikaan neuvotteluja niin 15-vuotiaan Cecilian kuin hänen siskojensa Katariina Vaasan ja Anna Vaasankin naittamisesta. Cecilian sulhasehdokkaita olivat saksalaiset Simmernin kreivi Ludvig ja Pfalz-Veldenzin kreivi Yrjö Juhana. Sulhasehdokkaille lähetettiin Kustaa Vaasan tyttäristään maalauttamat miniatyyrimuotokuvat ja hovirunoilija Molleruksen heistä kirjoittamat imartelevat kuvaukset. Tytärten myötäjäisiksi kuningas lupasi 100 000 taaleria, mikä oli tuon ajan mittapuulla erittäin anteliasta. Suuret myötäjäiset olivat Kustaa Vaasan tapa antaa tyttärilleen arvoltaan herttuakuntaa vastaava lahja, sillä kaikki hänen poikansa saivat oman herttuakunnan. Ne myös lisäsivät tyttöjen kiinnostavuutta avioliittomarkkinoilla.[5]

Vadstenan skandaaliMuokkaa

Kun Itä-Friisian kreivi Edzard II vieraili vuonna 1558 Ruotsissa avioliittosopimuksen viimeistelläkseen, hän sai valita, ottaisiko kihlatukseen 17-vuotiaan Cecilian vai hänen isosiskonsa Katariinan. Kreivi halusi tavata ehdokkaat, mutta Kustaa Vaasan mukaan se ei ollut ruotsalaisten tapojen mukaista. Lopulta kreivi sai kuitenkin keskustella tunnin ajan yhtä aikaa molempien prinsessojen kanssa. Puolen tunnin kuluttua keskustelusta hän päätyi valitsemaan Katariinan.[6]

Katariinan ja Edzardin häät olivat 1. lokakuuta 1559. Häihin oli kutsuttu myös sulhasen nuorempi veli Johan (1538–1591). Cecilia ja Johan ihastuivat toisiinsa. Marraskuussa Katariina ja Edzard lähtivät Itä-Friisiaan matkaseuranaan Cecilia ja Johan. Matkalla he pysähtyivät Vadstenan linnassa, jossa heidän oli tarkoitus pitää joulujuhlat yhdessä tyttöjen veljien Eerikin ja Magnusin kanssa.[7][8]

Kohu sai alkunsa kun linnan vartijat näkivät Johanin kiipeävän ikkunasta Cecilian huoneeseen "kolmena tai neljänä" yönä.[9] He ilmoittivat siitä Eerikille, sillä hän oli sisaruksista vanhin ja vastuussa linnassa. Hän päätti ottaa rakastavaiset kiinni itse teosta. Parin yön päästä Johan kiipesi jälleen Cecilian huoneeseen, jolloin vartijat ryntäsivät paikalle ja ottivat housuttoman miehen kiinni. Sen jälkeen hänet vangittiin[10] linnan torniin Eerikin kuulusteltavaksi.[9]

JälkipuintiMuokkaa

Muutaman päivän päästä tapahtuneesta Eerik lähetti Johanin Tukholmaan, jossa kuningas lähetti hänet edelleen Örbyhusin linnaan vangittavaksi. Sen jälkeen myös Katariina, Edzard ja Magnus asetettiin kotiarestiin Västeråsin linnaan, kun taas Cecilia päätyi Tukholmaan kuninkaan puhuteltavaksi.[11]

Kuningas Kustaa Vaasa syytti poikaansa Eerikiä siitä, että hän antoi tiedon levitä ja paisua skandaaliksi, sillä hän oli vanhimpana ollut vastuussa linnassa. Hän koki lasten saattaneen hänet ja Ruotsin häpeään ja pelkäsi, että hänen tytärtensä maine oli tapahtuneen jälkeen pilalla eivätkä he pääsisi koskaan naimisiin. Cecilia valitti myöhemmin siitä, kuinka hänen isänsä oli puhuttelun aikana repinyt häntä hiuksista niin, että niitä oli irronnut.[9]

Kuningas, Johanin sukulaiset sekä Brandenburgin vaaliruhtinaan, Hallen piispan, Kleven herttuan ja Lünebergin herttuoiden lähettiläät keskustelivat Ruotsissa kuukausia siitä, miten heidän tulisi menetellä Johanin suhteen. Lopulta he päättivät, että Johanin oli vannottava Kustaa Vaasan edessä polvillaan, ettei linnassa ollut tapahtunut mitään sopimatonta eikä hän kostaisi Ruotsissa kokemaansa kohtelua. Sen jälkeen hän sai palata takaisin Itä-Friisiaan.[11]

Eerikin hovissaMuokkaa

Kustaa Vaasa kuoli 29. syyskuuta 1560. Vastasynnyttänyttä Katariinaa lukuun ottamatta kaikki Kustaa Vaasan tyttäret olivat osana surusaattoa, kun hänen paarinsa ja kuningattarien arkut kuljetettiin 17. joulukuuta 1560 Uppsalaan. Matka kesti kolme päivää ja välillä saattajat yöpyivät Sollentunassa ja Alsikessa. Cecilia oli muiden sisartensa tavoin paikalla myös velipuoli Eerikin kruunajaisissa 29. kesäkuuta 1561, jossa siskokset tekivät kansainvälisen ensiesiintymisensä. Kruunajaistilaisuudessa ja sitä seuranneissa juhlissa kun oli paikalla ulkomaisten hallitsijahuoneiden ruhtinaita ja edustajia, muun muassa puolalainen kreivi Juhana Tenczynski. 21-vuotias kreivi rakastui Ceciliaan ja lähetti italialaisia muusikoita soittamaan hänen ikkunansa alle serenadeja. Linnan päällikkö ajoi muusikot pois, sillä ilta-aikaan tapahtuva soittaminen häiritsi kuningasta. Eerik siitä huolimatta tuki kreivin ja Cecilian suhdetta, sillä hän oli pelännyt, että skandaalin jälkeen Cecilia ei pääsisi naimisiin.[12]

Cecilia asui kruunajaisten jälkeen Tukholman linnassa, jossa Eerik piti häntä ja hänen muita naimattomia sisariaan silmällä. Hän halusi skandaalin jälkeen suojella heidän mainettaan, mutta Cecilia valitti monista hänen päättämistään käytännöistä hovissa. Cecilia oli muun muassa sitä mieltä, ettei hän saanut riittävästi rahaa hankkiakseen "asemaansa sopivia vaatteita". Eerik vastasi huolehtivansa hänelle juhlavaatteita, kun sellainen tilaisuus olisi edessä, mutta että arkivaatteita hänellä oli tarpeeksi. Eerik puolestaan kuuli usealta henkilöltä, kuinka Cecilia vietti aikaa "kunniallisten ja hyödyllisten" henkilöiden sijaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli kyseenalainen maine.[13]

Uudet rajoitukset hovissaMuokkaa

Historiankirjoitusten mukaan vaikuttaa siltä, ettei Eerik täysin luottanut sisariinsa. Vuonna 1563 siskokset pitivät oleskelutiloissaan Eerikin tietämättä juhlia. Kun Eerik sai kuulla niistä, hän keskeytti juhlat ja alkoi riidellä Cecilian kanssa. Riidan jälkeen kuningas rauhoittui, skoolasi sisartensa kanssa ja poistui. Myöhemmin hän kuitenkin nuhteli hovimestaria ja sisarten kaitsijaa, ja paria kuukautta juhlien jälkeen kuningas päätti uusista, prinsessojen elämää rajoittavista käytännöistä hovissa. Niiden mukaan prinsessat eivät saaneet ottaa yöaikaan vieraita vastaan, poistua linnasta ilman saattajaa, yöaikaan tai varhain aamulla. Heidän piti elää säästäväisemmin eivätkä he esimerkiksi saaneet hakea käteistä tai kalliita kankaita ilman hovimestarin tai kaitsijan lupaa. He eivät saaneet myöskään ottaa vastaan tai lähettää viestejä, ottaa vastaan valituskirjeitä tai vetoomuksia kuninkaan puheille pyrkiviltä ihmisiltä ilman kaitsijan lupaa tai muutenkaan puuttua Eerikin vastuualueeseen kuuluviin asioihin:[13][14] aiemmin samana vuonna Eerik oli vanginnut velipuolensa Juhanan, jonka puolelle sisaret olivat asettuneet ja vedonneet Eerikiä vapauttamaan hänet.[15]

Kihlaus ja matka EnglantiinMuokkaa

Puolalainen kreiviMuokkaa

Kesällä 1562 kreivi Juhana Tenczynski oli kosinut Ceciliaa, mutta heidän suhteensa ei edennyt kihlausta pidemmälle. Syyskuussa 1563 kreivi lähti jälleen matkalle Ruotsiin mukanaan rahat virallista kosintaa ja häitä varten. Tanskalaiset kuitenkin vangitsivat kreivin kesken matkan. Hän sairastui vankilassa Kööpenhaminassa kuumetautiin ja kuoli kolmen kuukauden kuluttua.[14] Samana vuonna Cecilia oli toisaalta aloittanut kirjeenvaihdon Englannin kuningatar Elisabet I:n kanssa ja kirjoittanut hänelle tammikuussa 1563 lähettämässään kirjeessä, että Eerik oli pakottanut hänet hyväksymään kreivin kosiskelun ja pyysi Elisabetia suostuttelemaan Eerikin päästämään hänet matkustamaan Englantiin. Cecilia halusi omien sanojensa mukaan viettää Elisabetin hovissa jonkin aikaa ennen naimisiin menoa,[16] ja hän oli jopa alkanut opettelemaan englantia.[14]

Rajakreivi Kristoffer II ja matka EnglantiinMuokkaa

Kuningas Eerik XIV oli keväällä 1561 lähettänyt diplomaatin Niilo Gyllenstiernan Englantiin alun perin omia kosioaikeitaan varten. Vuonna 1563 Gyllenstierna palasi Ruotsiin ja ilmoitti silloin, että korkeassa asemassa Englannissa oleva Arundelin jaarli halusi kosia Ceciliaa. Jaarli oli Ceciliaa 30 vuotta vanhempi, mutta hän oli varakas ja kuningatar Elisabetin suosiossa. Kosinta vaikuttikin osaltaan Cecilian matkustushaluihin Englantiin.[14]

Cecilian ja Elisabetin yrityksistä huolimatta Eerik ei antanut hänelle lupaa matkustaa Englantiin. 23-vuotias Cecilia katsoi, että hänen ainoa keinonsa päästä matkalle oli naida saksalainen herttua tai kreivi. Hän päätyi lopulta menemään kesäkuussa 1564 naimisiin 27-vuotiaan Baden-Rodemachernin rajakreivin Kristoffer II:n kanssa, joka alkoi värvätä palkkasotureita ulkomailta Eerikin palvelukseen. Marraskuussa 1564[17] Cecilia ja Kristoffer aloittivat matkansa Englantiin, jossa Cecilian oli tarkoitus puhua Elisabetille Eerikin sulhasehdokkuuden puolesta ja yrittää saada englantilaisia merirosvoja lähtemään Itämerelle kaappaamaan saksalaisia ja tanskalaisia laivoja. Matkan aikana Cecilia tuli myös raskaaksi.[14]

Pysähdyspaikalla Preussissa Cecilia teki työtä veljensä Juhanan vapauttamiseksi. Hän keskusteli veljestään myös Katariinan kanssa laivan pysähtyessä Itä-Friisiassa. Kristofferin varat hupenivat matkan aikana nopeasti, joten pysähdyspaikoilla Cecilian oli lisäksi yritettävä lainata rahaa joko sukulaisiltaan tai pankista.[14]

Matkaseurueen piti yrittää kolme kertaa matkustaa viimeinen etappi Calais'sta Doveriin, sillä ensimmäisellä kahdella kerralla myrskyt ajoivat laivat takaisin Calais'hin. Syyskuussa 1565 he saapuivat viimein Englantiin. Tuolloin Cecilia oli jo viimeisillään raskaana.[14]

EnglannissaMuokkaa

Doverissa seuruetta vastassa oli kuningattaren lähettämä valtuuskunta, joka vei heidät Lontooseen. Matkalaiset lepäsivät pari päivää kunnostetussa ja kuningattaren omilla huonekaluilla kalustetussa Bedford Housessa, jonka jälkeen saapui Lontooseen virallisesti 11. syyskuuta 1565. Niin Cecilia kuin hänen kuusi hovineitoaankin olivat pukeutuneet näyttävästi, ja paikalla ollut Espanjan suurlähettiläs kuvaili näkyä suurin sanoin.[18]

Muutaman päivän Lontoossa oleskelun jälkeen[18] Cecilia ja Kristoffer tapasivat kuningattaren Bedford Housessa, jossa he keskustelivat pitkällisesti. Jo tapaamista seuraavana päivänä Cecilia synnytti esikoispoikansa. Hän sai kuningattaren ehdotuksen mukaan nimen Edvard Fortunatus. Kastetilaisuus oli Westminsterin kappelissa.[14]

Noin kuukauden Lontoossa oleskelun jälkeen Cecilia ja Kristoffer kirjoittivat Eerikille, miten neuvottelut hänen naimakaupoistaan etenivät. Kirjeen sävy oli hyvin positiivinen, koska he halusivat pitää kuninkaan tyytyväisenä. Samoihin aikoihin Cecilia puhui kuningattarelle Juhanan vapauttamisesta ja sai hänet lähettämään vetoavan kirjeen Eerikille.[18]

Eerik oli ennen häitä luvannut Kristofferille maksaa Cecilian myötäjäiset hänelle kolmessa erässä, mutta Kristoffer ei ollut saanut vielä niistä ensimmäistäkään. Hänen oli velkojensa takia lopulta poistuttava jo marraskuussa 1565[18] Englannista hankkimaan rahaa muualta. Cecilia otti lisää lainoja ja panttasi korujaan jäätyään yksin Englantiin, ja hänen taloudellisesta asemastaan juoruttiin myös Englannin hovissa. Maaliskuussa 1566 Kristoffer joutui velkavankeuteen yritettyään ensin valepukuisena salakuljettaa Cecilian ja pojan maasta, mutta Lontoon saksalaiset kauppiaat lunastivat hänet vapaaksi kuningattaren suostuttelemina. Sen jälkeen Cecilia ja Kristoffer joutuivat kärsimään velkojiensa huutelusta ja rahojen vaatimisesta aina poistuessaan asunnostaan. Velkojat myös vahtivat Bedford Housea. Cecilia valitti kuningattarelle siitä, kuinka hänen alamaisensa kohtelivat Ceciliaa ja Kristofferia kuin rahvasta, ja vaati rangaistusta velkojille.[14] Useita velkojia pidätettiinkin.[18]

Cecilian ja Kristofferin velat olivat yhteensä 10 000 puntaa, joiden maksamista varten kuningatar antoi heille 3500 puntaa. Cecilia joutui silti huhtikuussa panttaamaan lisää vaatteitaan ja loputkin koruistaan päästäkseen perheensä kanssa kotimatkalle Baden-Rodemacherniin. Doverissa kaksi englantilaista liikemiestä, joille Cecilia oli velkaa, sai tullin takavarikoimaan hänen laivansa ja kymmenen kirstua arvotavaroita. Cecilia oli raivoissaan, kirjoitti muistiin kaikki takavarikoidut tavarat ja vaati liikemiehille ankaraa rangaistusta. Sen jälkeen he pääsivät poistumaan maasta.[14] Cecilia piti jatkossakin yhteyttä Espanjan suurlähettilääseen, joka oli auttanut Ceciliaa turvaamaan etunsa hänen ollessaan tekemisissä velkojien kanssa. Hän myös lähetti kuningattarelle useamman kirjeen, joissa hän valitti Elisabetin alamaisten käytöksestä häntä kohtaan.[18]

Arbogan kreivittärenäMuokkaa

Seuraavat viisi vuotta Cecilia ja Kristoffer viettivät perheineen Baden-Rodemachernissa, jossa he alkoivat remontoida linnaansa. Rahojen loppuminen kuitenkin keskeytti työt. Heidän toinen poikansa Gustav Kristoffer syntyi elokuussa 1566 heidän jo ollessaan tiluksillaan, ja hänen jälkeensä pariskunta sai vielä kolme poikaa, joista Bernhard kuoli pian syntymänsä jälkeen.[19]

Vuonna 1568 Cecilian veli Juhana nousi Ruotsin valtaistuimelle. Vuonna 1569 Cecilia kirjoitti hänelle, kuinka hän pelkäsi perheensä turvallisuuden puolesta Alban herttuan vainoamisen takia, ja halusi palata Ruotsiin. Alban herttuan ja Filip II:n joukot tuhosivat Baden-Rodemachernin kreivikunnan ympäristöä, ja Cecilian häälahjoja oli takavarikoitu. Se vaikutti omalta osaltaan perheen jo ennestään huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Rahapulassaan Cecilia jopa pyysi kuningatar Elisabetilta rahaa sitä vastaan, että Kristoffer kävisi kauppaa englantilaisilla vaatteilla ja pariskunta pyysi Kristofferin isoveljeltä apua tilanteeseen. Kumpikaan ei auttanut heitä. Tanskalaiset sotilaat sieppasivat Cecilian ensimmäisen kirjeen Juhanalle, mutta usean kirjeen jälkeen Juhana antoi perheelle lopulta luvan tulla Ruotsiin.[19]

Pako KalmariinMuokkaa

Vuonna 1571 Cecilia ja Kristoffer pakenivat Kalmariin Filipin ja Karlin kanssa. 6-vuotias Edvard Fortunatus oli joko mukana matkalla tai perheen maatilalla Luxemburgissa. Eri lähteissä on eri tiedot asiasta. Gustaf Kristoffer oli sairas ja syntymästään lähtien osittain halvaantunut, ja hänet Cecilia jätti siskonsa Katariinan hoitoon Itä-Friisiaan. Perhe asui Kalmarin linnassa viisi kuukautta, jonka jälkeen Juhana antoi Cecilialle läänitykseksi Arbogan sekä lisäksi metsäläänityksiä ja myötäjäistensä osasuoritukseksi sotalaivan. Myöhemmin Cecilia vaihtoi saamansa laivan suurempaan ja sai toisenkin laivan. Hän käytti aluksia kaapparitoiminnassa, jossa hänellä oli lupa ryöstää Narvaan liikennöiviä laivoja, sillä Ruotsi oli sodassa Venäjän kanssa ja laivojen kaappaus häiritsi kaupankäyntiä Narvassa. Laivojen kaappaus olikin myös Juhanalle hyödyksi. Aluksista saamansa saaliin Cecilia säilytti omistamassaan Skenäsin linnassa. Lisäksi kaapparitoiminta varmisti Cecilian toimeentulon Ruotsissa, sillä Kristoffer oli joutunut palaamaan Baden-Rodemacherniin eikä Juhanalla ollut vielä varaa maksaa Cecilian myötäjäisiä.[19][20]

Salaliitto Juhanaa vastaanMuokkaa

Cecilian kaapparitoiminta oli menestyksekästä. Samaan aikaan Juhana menetti luottamustaan häneen, sillä Erik oli yhä elossa ja Juhana pelkäsi, että Cecilia oli liittoutunut Erikin kanssa ja juoni Juhanaa vastaan. Hän käski Tukholman linnan päällikköä olemaan päästämättä sisartaan linnaan, ellei Juhana itse ollut siellä.[20] Vuoden 1573 alkupuolella hän ei päästänyt Ceciliaa ja sairastunutta Edvard Fortunatusta Tukholmaan sillä tekosyyllä, että kaupungissa oli liikkeellä kulkutauti ja siellä saattaisi olla ulkomaalaisten takia levottomuuksia. Todellisuudessa Juhana olisi itse halunnut olla sinä ajankohtana kaupungissa.[19]

Syksyllä 1573 Eerik XIV:n uskottu valtaneuvos Charles de Mornay tosiaan johti salaliittoa Juhanaa vastaan. Salaliittolaiset suunnittelivat, että Juhana murhattaisiin eräässä skotlantilaisille palkkasotureille järjestetyssä läksiäisjuhlassa, minkä jälkeen Eerik vapautettaisiin, kruunu siirtyisi joko hänelle tai Kaarlelle ja Charles de Mornay paljastaisi, mihin Eerik oli piilottanut kulta-aarteen. On epäselvää, kenelle kruunu olisi siirtynyt. Suunnitelma epäonnistui, koska de Mornay unohti antaa palkkasotureille merkin toimia. Nykyään tutkijat pitävät mahdollisena, että muun muassa Cecilia olisi kuulunut Charles de Mornayn salaliittoon.[19][20]

Charles de Mornay teloitettiin syyskuussa 1574, minkä jälkeen Juhana kiristi turvatoimia Ceciliaa vastaan kieltämällä häneltä pääsyn myös Vadstenan ja Stegeborgin linnoihin. Lisäksi kuningas määräsi Itä-Götanmaan käskynhaltijan pitämään sisartaan silmällä.[20]

Kaapparitoiminnan jatkoMuokkaa

Cecilian suhde Juhanaan ei muutenkaan ollut tuohon aikaan hyvä, ja he riitelivät paljon.[19] Esimerkiksi vuonna 1574 Cecilia sai erityisen arvokkaan saaliin kolmesta saksalaislaivasta, joita hänellä ei ollut lupaa kaapata. Kuningas käytti tapahtunutta ja Cecilian kaappariluvan voimassaoloajan umpeutumista syynä pidättää hänet. Cecilia vietiin Tukholmaan ja Juhana takavarikoi hänen saaliinsa. Cecilia oli aiemminkin samana vuonna rikkonut sopimusta kaappaamalla ruotsalaisia laivoja, mutta oli tuolloin joutunut vain palauttamaan saaliin oikeille omistajilleen. Tukholmassa sisarukset riitelivät: Cecilian mielestä hän ei Baden-Rodemachernin rajakreivittärenä edes ollut Juhanan alamainen, mistä hyvästä Juhana poisti läänityksen Cecilian omistuksesta. Cecilia valitti asiasta valtaneuvostolle ja huomautti, ettei hänen myötäjäisiään ollut vieläkään maksettu kokonaan. Hän lupasi pysyä Arbogasta poissa, jos hän saisi loput myötäjäisistään ja ne 16 000 taaleria, jotka Kristoffer oli käyttänyt sotilaiden palkkaamiseen Juhanalle.[19][20] Muut sisarukset asettuivat Cecilian puolelle ja vetosivat hänen ja hänen lastensa puolesta. Lopulta Juhana palautti läänityksen Cecilian omistukseen, joskaan ei mielellään: kuninkaan mielestä Cecilia oli antanut paljon syytä läänityksen takavarikointiin.[19][20]

Viimeiset vuodetMuokkaa

Kristoffer II kuoli 2. elokuuta 1575[21] maatilallaan Saarenmaalla ollessaan 38-vuotias. Sen jälkeen hänen sukulaisensa piilottivat tiluksilla olleet asiakirjat, jotka todistivat Edvard Fortunatuksen oikeudet perillisenä ja Cecilian lesken oikeudet saada osa maatiloista hallintaansa.[20]

Cecilia jatkoi kaapparitoimintaansa ainakin vuoteen 1577 asti, jolloin hän otti haltuunsa erään tanskalaisaluksen.[19]

Cecilia poistui Ruotsista lopullisesti vuonna 1579 jouduttuaan skandaaliin sen jälkeen, kun hän oli aloittanut suhteen espanjalaisen lähetin Francisco de Erason kanssa ja tullut raskaaksi. Cecilia sai miehensä ja poikiensa tilukset takaisin perheensä hallintaan vanhalla iällään saatuaan apua silmäätekeviltä ihmisiltä, ja vietti loppuelämänsä rauhaiseloa. Hän kuoli Brysselissä vuonna 1627 ollessaan 87-vuotias.[20]

LapsetMuokkaa

Cecilia ja Kristoffer saivat kuusi poikalasta, joista yksi kuoli vauvana.[21] Lisäksi Cecilia sai yhden tyttären espanjalaisen lähetin Francisco de Erason kanssa Kristofferin jo kuoltua. Isä oli viettänyt Cecilian kanssa aikaa Arbogassa vuosien 1578–1579 välillä ollessaan Ruotsissa edustamassa Espanjan kuningasta. Myöhemmin hän asui Cecilian kanssa Baden-Rodemachernin linnassa. Tyttärestä tunnetaan vain hänen luostarinimensä, sillä Cecilian sukulaiset lähettivät hänet jo lapsena luostariin.[22] Cecilian ja miehen suhde oli skandaali, sillä Cecilia oli uudelleen avioitumaton leski.[20]

  1. Edvard Fortunatus (16. syyskuuta 1565 – 18. kesäkuuta 1600)[21]
  2. Gustav Kristoffer (13. elokuuta 1566 – 1609)[21]
  3. Filip (15. elokuuta 1567 – 5. marraskuuta 1620)[21]
  4. Karl (7. maaliskuuta 1569 – 1590)[21]
  5. Bernhard (1570 – 1571)[22]
  6. Johan Karl (1572 – 1599)[21]
  7. Charitas (joulukuussa 1579 – 1629)[22]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 1 p.
  2. a b c Lindqvist 2016, s.124–135.
  3. Cecilia Vasa (Gustavsdotter) historiska-personer.nu. Arkistoitu 3.4.2019. Viitattu 10.9.2020.
  4. Tegenborg Falkdalen 2010, "En prinsessa blir till".
  5. Lindqvist 2016, s. 165–167
  6. Lindqvist 2016, s. 171.
  7. Vadstenabullret Statens fastighetsverk. Arkistoitu 5.8.2017. Viitattu 25.6.2019.
  8. Lars-Olaf Larsson: Arvet efter Gustav Vasa : en berättelse om fyra kungar och ett rike, s. 36. Tukholma: Prisma, 2005. 69734760. ISBN 9151842033, 9789151842035. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2019).
  9. a b c Tegenborg Falkdalen 2010, s. 75–86.
  10. Kastrering misstänkt straff för nattliga prinsessbesök Aftonbladet. Viitattu 25.6.2019. (ruotsiksi)
  11. a b Lindqvist 2016, "Viimeinkin häät - ja metakka Vadstenassa".
  12. Lindqvist 2016, s. 185–196.
  13. a b Tegenborg Falkdalen 2010, s. 100–104.
  14. a b c d e f g h i j Lindqvist 2016, s. 216–226.
  15. Lindqvist 2016, s. 211–212.
  16. Tegenborg Falkdalen 2010, s. 108.
  17. Tegenborg Falkdalen 2010, s. 119
  18. a b c d e f Tegenborg Falkdalen 2010, "Cecilia i England".
  19. a b c d e f g h i Tegenborg Falkdalen 2010, "Cecilia återvänder till Sverige".
  20. a b c d e f g h i Lindqvist 2016, "Cecilia - Arbogan merirosvokuningatar".
  21. a b c d e f g Cecilia - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 2.1.2021.
  22. a b c Cecilia Vasa - Historiesajten historiesajten.se. Viitattu 2.1.2021.