Avaa päävalikko

Carl Magnus Gripenberg (25. joulukuuta 1754 Turku27. tammikuuta 1818 Pietari, Venäjä)[1] oli suomalainen upseeri. Hän toimi Suomen sodan aikana vuonna 1808 Svartholman merilinnoituksen komentajana ja antautui venäläisille lyhyen piirityksen jälkeen.

Gripenbergin vanhemmat olivat Kymin laamanni Magnus Vilhelm Gripenberg ja Johanna Margareta Blume.[1] Hänen serkkunsa oli kenraalimajuri Hans Henrik Gripenberg.[2] Gripenberg tuli ylioppilaaksi Turussa vuonna 1767, mutta siirtyi jo seuraavana vuonna sotilasuralle värväytymällä vapaaehtoiseksi Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmenttiin. Hänestä tuli Suomen kevyen jääkäriosaston korpraali 1771. Hän yleni lipunkantajaksi 1772, vänrikiksi 1774, luutnantiksi 1780, 2. luokan kapteeniksi 1786 ja majuriksi 1796.[1]

Suomen sodan puhjetessa majuri Gripenberg oli Loviisan edustalla sijainneen Svartholman merilinnoituksen komendanttina.[2] Venäläiset alkoivat piirittää rajan läheisyydessä sijainnutta linnoitusta jo sodan ensimmäisenä päivänä 21. helmikuuta 1808. Linnoituksessa oli 700 miehen varuskunta, mutta sitä ei oltu ehditty varustaa pitkäaikaista piiritystä varten, joten muonavarat alkoivat pian ehtyä ja tautiepidemia levisi. Venäläisten tulitettua Svartholmaa muutaman kerran aiheuttamatta mainittavaa vahinkoa Gripenberg aloitti aseleponeuvotelut. Hän antautui ja luovutti linnoituksen venäläisille jo 18. maaliskuuta, mitä pidettiin häpeällisenä.[3] Kyseessä vaikutti olevan Ruotsin sota-artiklojen vastainen linnoituksen luovuttaminen ennen pakkotilaa, ja monet pitivät Gripenbergiä siksi petturina samoin kuin Viaporin linnoituksen myöhemmin luovuttanutta amiraali Carl Olof Cronstedtia. Gripenbergin mainetta ei parantanut se, että hänet otettiin majurina Venäjän armeijaan jo hyvän aikaa ennen sodan päättymistä, 30. elokuuta 1808.[2]

Siirryttyään Venäjän palvelukseen Gripenberg toimi Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetyn kreivi Georg Magnus Sprengtportenin adjutanttina. Hän erosi sotapalveluksesta everstiluutnanttina vuonna 1809 ja osallistui samana vuonna aatelissukunsa edustajana Porvoon valtiopäiville. Hän toimi myöhemmin venäläisessä siviilivirassa ja asui Pietarissa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Kotivuori, Yrjö: Karl Magnus Gripenberg. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  2. a b c Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 36. Helsingin yliopisto 2014.
  3. Seppo Zetterberg & Panu Pulma: ”Autonominen suuriruhtinaskunta”, s. 364 teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY 1987.