Wikipedia

Karjankutsunta

Karjankutsunta eli kyylaus[1] (ruots. kulning) on laitumella olevan lypsykarjan huomion herättämistä huhuillen ja laulaen sen siirtämiseksi laitumilta navettaan lypsylle, juomapaikalle tai uudelle laitumelle. Tapa on ollut käytössä etenkin Ruotsin, Norjan ja Suomen alueiden karjanhoidossa aikana, jolloin ei käytetty aidattuja laitumia vaan avoimia metsälaitumia. Samankaltaista viestintää kauas kiirivän äänenkäytön avulla on syntynyt monissa muissakin kulttuureissa, esimerkkeinä alppimaiden jodlaus ja erilaiset vihellyskielet.[2][3]

Karjankutsuntaa Ruotsissa 1954.

Karjankutsujat ovat yleensä naisia, joiden tehtäviin lypsykarjanhoito on Pohjoismaissa perinteisesti kuulunut. Korkeat naisäänet kantavat metsäisessä maastossa hyvin, ja karjankutsuntaan on kehittynyt tavanomaisesta falsettilaulusta poikkeava äänenkäyttötapa, joka tutkimusten mukaan kiirii sitäkin kauemmas.[4][3]

Karjankutsunta on yhdenlaista työlaulua, jonka kohteena eivät ole muut työntekijät vaan hoidettavat eläimet. Karjankutsu voi koostua vain yhdestä sanasta ja sävelestä, joita toistetaan. Apuna voidaan käyttää yksinkertaisia soittimia, kuten sarvesta tai tuohesta tehtyjä paimentorvia. Jos paimenia on useampia, erilaisilla kutsuhuudoilla he voivat viestiä myös toisilleen karjan siirtymisestä. Myös lehmien kaulassa olevat kellot kertovat paimenille karjan liikkeistä.[2]

Suomen eri seuduilla on syntynyt erilaisia karjankutsuperinteitä, ja melodisimmillaan karjankutsut voivat koostua muutamasta sävelestä muodostuvasta pitkästäkin sävelkaaresta monisanaisine virkkeineen. Länsisuomalaiset karjankutsut ovat lyhyitä, niissä eläimiä kutsutaan nimeltä ja käyttämällä sanaa ”see” tai ”tsee”. Mannersuomalaisissa karjankutsuissa sävelkulku on yleensä laskeva, mutta Ahvenanmaalla usein nouseva. Itäsuomalaisissa karjankutsuissa tyypillisiä ovat toistuvat oktaavi-intervallit, ja kutsut ovat länsisuomalaisia pidempiä ja monisanaisempia.[2] Ruotsissa karjankutsunta (ruots. kulning) on ollut yleistä erityisesti Taalainmaalla, ja ruotsalaiset karjankutsut ovat yleensä sanattomia[4].

Pohjois-Savon Lapinlahdella on vuodesta 1997 järjestetty karjankutsun SM-kilpailuja osana Lapinlahden lehmisavut -tapahtumaa[5][6].

Karjankutsunta musiikissa muokkaa

Säveltäjä Kaija Saariaho käyttää oopperassaan Innocence (2021) eräänä innoituksena lapsena Itä-Suomessa kuulemiaan karjankutsuhuutoja. Tärkeään Marketan rooliin löytyi suomalainen kansanmuusikko, laulaja ja säveltäjä Vilma Jää, joka oli jo ennestään perehtynyt karjankutsunnan laulutapaan ja on kehittänyt sille nuottikirjoitusta.[7]

Vilma Jään lisäksi karjankutsuntalauluun on perehtynyt norjalais-ruotsalainen laulaja ja säveltäjä Christine Hals, joka on käyttänyt tätä laulutapaa elokuvien Frozen – huurteinen seikkailu (2013) ja Ant-Man and the Wasp (2018) musiikissa[8].

Karjankutsuja ovat musiikissaan käyttäneet myös ainakin norjalainen jazzsaksofonisti Jan Garbarek,[9] suomalainen Primitiivisen musiikin orkesteri Primo,[10] ruotsalainen Nordan-yhtye[11] ja suomalainen Gjallarhorn.[12]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Halmemies, Taina: ”Kuvailulehti”, Kutsu Karjasi Koolle, s. 2. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2019. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 26.7.2022).
  2. ↑ a b c Sommar, Heidi: Karjan kutsumahuudot, teksti ja sivulle linkattu Kauko Vuorensolan tv-ohjelma vuodelta 1968 Yle Elävä arkisto. 13.8.2010. Viitattu 24.7.2022.
  3. ↑ a b Geneid, Ahmed ym.: ”Kulning: A study of the physiological basis for long-distance sound propagation in Swedish cattle calls”, Proceedings of FONETIK 2016, 8-10 June 2016, s. 25–26. Mukana tutkijoita Helsingin, Tampereen ja Linköpingin yliopistoista sekä Karoliinisesta instituutista.. Stockholm: KTH Royal Institute of Technology, 2016. Artikkelin verkkoversio (PDF) (viitattu 26.7.2022). (englanniksi)
  4. ↑ a b Eklund, Robert ym.: ”An acoustic analysis of Swedish cattle calls, ‘kulning’, performed outdoors at three distances”, Proceedings from Fonetik 2019 10-12 June 2019. Proceedings from FONETIK 2019 Stockholm, June 10–12, 2019.. Stockholm: KTH Royal Institute of Technology, 2019. Artikkelin verkkoversio (PDF) (viitattu 26.7.2022). (englanniksi)
  5. ↑ Karjankutsunnan SM-kisat Lapinlahdella Yle Radio Savo. 29.7.1999. Viitattu 24.7.2022.
  6. ↑ Heikkinen, Martti: Karjankutsun SM-kisat kiinnostavat huhuilijoita Helsingin Sanomat (maksullinen). 8.7.1997. Viitattu 24.7.2022.
  7. ↑ Hohteri, Henrik: Hurahtaminen karjankutsuhuutoihin toi Vilma Jäälle näyttävän roolin Kaija Saariahon oopperassa Maaseudun Tulevaisuus. 31.10.2021. Viitattu 24.7.2022.
  8. ↑ Hals, Christine: Calling the Aurora had its world premiere by the Hallé christinehals.com. 2021. Viitattu 26.7.2022.
  9. ↑ Kajaanin big band soi Kuopiossa. Helsingin Sanomat, 11.6.1977, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
  10. ↑ Kotirinta, Pirkko: Muinaissuomalainen ei aina ole tylsää. Helsingin Sanomat, 16.10.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  11. ↑ Kotirinta, Pirkko: Pohjoismainen saundi vahvistuu. Kansanmusiikkijuhlilla raikaa nyt laulu, paimentorvet ja uusi folkrock. Helsingin Sanomat, 15.7.1995, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  12. ↑ Albumi Ranarop, kappale Kulning.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Puurtinen, Aija: ”Äänellisten efektien positio ilmaisussa”, Circulus cantoris : circuitio musicae : taiteellisen prosessin reflektio. Tohtorinväitös. Sibelius-Akatemia, 2010.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karjankutsunta&oldid=22278803”