Karen Blixen
Paronitar Karen Christence von Blixen-Finecke (o.s. Dinesen; 17. huhtikuuta 1885 – 7. syyskuuta 1962) oli tanskalainen kirjailija, joka kirjoitti teoksia sekä tanskaksi että englanniksi. Erityisesti englanninkielisessä maailmassa hänet tunnetaan hyvin myös kirjailijanimellä Isak Dinesen.
| Karen von Blixen-Finecke | |
|---|---|
 Karen Blixen Kastrupin lentoasemalla 1957. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Karen Christence von Blixen-Finecke |
| Syntynyt |
17. huhtikuuta 1885 Rungsted, Tanska |
| Kuollut |
7. syyskuuta 1962 (77 vuotta) Rungsted, Tanska |
| Kansalaisuus | tanskalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Puoliso | Bror von Blixen-Finecke (1914–1925) |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Isak Dinesen, Pierre Andrézel |
| Äidinkieli | tanska |
| Tuotannon kieli | englanti, tanska |
| Aikakausi | 1905– |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| karenblixen.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: elämänkertatietoja kovin niukasti |
Ennen Afrikkaan lähtöä Blixen opiskeli maalausta Kööpenhaminassa ja Pariisissa.[1] Blixen avioitui vuonna 1914 ruotsalaisen paroni Bror von Blixen-Finecken kanssa ja perusti tämän kanssa kahviplantaasin Brittiläiseen Itä-Afrikkaan (nykyinen Kenia) lähelle Nairobia. Siellä asuessaan hän sai mieheltään kuppataudin, josta ei parantunut koskaan.[1] Blixen erosi miehestään vuonna 1925. Hän asui Afrikassa vuoteen 1931 saakka, jolloin plantaasi jouduttiin myymään taloudellisista syistä ja hän palasi Tanskaan.[1] Hän ei palannut Afrikkaan enää koskaan, vaan asui loppuelämänsä Kööpenhaminassa sukutilalla.[1]
Blixen oli julkaissut novelleja salanimellä Osceola tanskalaisissa aikakauslehdissä jo vuodesta 1905, ja palattuaan Tanskaan hän alkoi kirjoittaa romaaneja. Saadakseen ne varmemmin läpi kustantajalta hän otti käyttöön miehisen salanimen Isak Dinesen. Hän kirjoitti nimellä Isak Dinesen yhdeksän teosta, joista tunnetuin on vuonna 1937 julkaistu Eurooppalaisena Afrikassa.[1]
Blixen tunnetaan erityisesti novellituotannostaan. Hänen loistavat tarinankertojankykynsä käyvät ilmi jo varhaisessa novellikokoelmassa Seitsemän salaperäistä tarinaa (1934). Blixen ei saanut milloinkaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta Ernest Hemingway totesi eräässä haastattelussa oman palkintonsa vuonna 1954 saatuaan, että esimerkiksi Blixen olisi ansainnut sen häntä paremmin[2].
MuseoMuokkaa
Blixenin kahviplantaasin päärakennus on Kenian kansallismuseon omistama museo. Tanskan hallitus osti sen 1950-luvulla ja lahjoitti sen Kenialle maan itsenäistyttyä vuonna 1963.[1] Museona rakennus avattiin sen jälkeen, kun Blixenin muistelmiin perustuva vuoden 1985 elokuva Minun Afrikkani palautti hänen tarinansa ihmisten mieliin.[1] Elokuvan ulkokohtaukset on kuvattu museon puutarhassa, mutta sisäkohtaukset muualla.[1] Museossa on jäljellä vain muutamia alkuperäisiä huonekaluja, koska kirjailija myi ja lahjoitti pois irtaimiston Afrikasta lähtiessään, mutta joitakin muita hänelle kuuluneita esineitä on saatu myöhemmin takaisin.[1] Suurin osa nykyisistä huonekaluista on elokuvan tuottajien lahjoittamia.[1] Museossa vierailee kuukausittain 2000-4000 kävijää.[1] Myös Blixenin koti Tanskassa toimii nykyään museona.[1]
Kirjailijan vaikutus nykyäänMuokkaa
Blixenin tuotantoa on elokuvattu melko vähän, etupäässä televisiolle. Kaksi tunnetuinta laajakangaselokuvaa ovat kumpikin 1980-luvulta. Sydney Pollackin elämäkertaelokuva Minun Afrikkani (1985) perustuu Blixenin muistelmateoksiin ja kirjeenvaihtoon sekä hänestä kirjoitettuihin elämäkertoihin. Se keskittyy kirjailijan Afrikan-vuosiin. Gabriel Axelin elokuva Ranskalainen illallinen (1987) pohjautuu Blixenin vuodelta 1950 peräisin olevaan novelliin ”Babetten pidot”, joka on ilmestynyt kokoelmassa Kohtalotarinoita.
Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Blixenin kuvan yhden Boeing 787-9 -koneen[3] ja yhden Boeing 737-800 -koneen pyrstöön.[4]
Nairobissa on kirjailijan mukaan nimetty kaupunginosa, katuja, ravintoloita ja vuosittainen maratonkilpailu.[1]
Suomennetut teoksetMuokkaa
| Suomennos | Vuosi | Suomentaja | Alkuteos | Vuosi | Lisätietoja |
|---|---|---|---|---|---|
| Eurooppalaisena Afrikassa | 1938 | Werner Anttila | Den afrikanske farm | 1937 | 10. painos 1997 |
| Talvisia tarinoita | 1944 | Juho Tervonen | Vinter-Eventyr | 1942 | Sisältää novellit
|
| Koston tie | 1946 | Lauri Hirvensalo | Gengældelsens Veje | 1944 | romaani salanimellä Pierre Andrézel |
| Seitsemän salaperäistä tarinaa | 1956 | Eija Palsbo | Syv fantastiske fortællinger | 1934 | Sisältää novellit
|
| Viimeiset tarinat | 1957 | Mikko Kilpi | Sidste fortællinger | 1957 | 12 novellia |
| Kohtalotarinoita | 1958 | Mikko Kilpi | Skæbne-Anekdoter | 1958 | Sisältää novellit
|
| Varjoja ruohikolla | 1961 | Mikko Kilpi | Skygger på Græsset | 1960 | muistelma |
| Ehrengard ja muita kertomuksia | 1963 | Mikko Kilpi ja Kyllikki Villa | Ehrengard | 1963 | Sisältää novellit
|
- valikoima Neljä tarinaa (1964) sisältää jo aiemmin suomeksi julkaistut novellit "Laivapojan tarina", "Peter ja Rosa", "Babetten pidot" ja "Kummitushevoset".
- Seitsemän salaperäistä tarinaa on julkaistu 1965 kahtena niteenä:
- Norderneyn tuhotulva ja kolme muuta salaperäistä tarinaa
- Helsingörin perhejuhla ja kaksi muuta salaperäistä tarinaa.
- Suuret tarinat (1985) sisältää yhteisniteenä kokoelmat Seitsemän salaperäistä tarinaa ja Talvisia tarinoita.
- Blixenin novelleja sisältyy useisiin antologioihin. Lyhennelmä teoksesta Eurooppalaisena Afrikassa on ilmestynyt 1991 kokoelmassa Kirjavaliot. Neljä lyhennettyä menestysteosta (suom. Anna-Maija Viitanen).
KirjallisuuttaMuokkaa
- Thurman, Judith: Karen Blixen. Tarinankertojan elämä. Suomentanut Kilpi, Mikko. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-01270-6-X.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Satu-Lotta Peltola: Karen Blixen yhä Kenian tunnetuin skandinaavi YLE 28.3.2010. Viitattu 1.8.2019.
- ↑ Sandison, David: Ernest Hemingway, s. 141–142. Suomentanut Paappanen, Päivi. Helsinki, Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5428-0.
- ↑ LN-LNN Norwegian Long Haul Boeing 787-9 Dreamliner Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
- ↑ LN-DYN Norwegian Air Shuttle Boeing 737-8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Nelli Ruotsalainen: Valkoinen nainen voimaantuu – mutta mikä on hinta? Nuori Voima 19.6.2019.