Kansandances
Kansandances on Lapinlahden Lintujen kymmenes studioalbumi. Albumin julkaisi vuonna 1997 yhtyeen oma Kestoviihde-yhtiö, ja sen jakelusta vastasi Ilkka Vainion Audiovox.
| Kansandances Lapinlahden Linnut | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1997 | |
| Studio | Digital Factory, Helsinki | |
| Julkaistu | huhtikuu 1997 | |
| Formaatti | CD-levy, C-kasetti | |
| Tuottaja(t) | Lapinlahden Linnut | |
| Tyylilaji | disko, elektroninen tanssimusiikki, huumori | |
| Kesto | 46.11 | |
| Levy-yhtiö | Kestoviihde | |
| Listasijoitukset | ||
|
22. (3 viikkoa)[1] | ||
| Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit | ||
| Tyttö huutaa Hii! 1995 |
Kansandances 1997 |
Iso muna 1999 |
Lapinlahden Lintujen aiemmista albumeista poiketen Kansandances ei edusta pop- eikä rockmusiikkia vaan diskoa ja dancea. Tyylimuutoksen taustalla oli 1990-luvun puolivälissä suosiotaan kasvattanut eurodance, mutta yhtyeen jäsenet ovat myöhemmin pitäneet valittua tyylisuuntaa virheenä. Albumi oli Lapinlahden Lintujen ensimmäinen digitaalisesti äänitetty, ja kustannusten säästämiseksi albumilla hyödynnettiin laajasti rumpukonetta ja syntetisaattoreita.
Sävellystyöstä vastasi pääasiassa kosketinsoittaja Pekka Hedkrok ja sanoituksista Timo Eränkö, joka oli ottanut aiempaa suremman roolin yhtyeen johtohahmona. Sanoituksissaan Eränkö alkoi käsitellä seksiä suorasukaisin ja karkein sanavalinnoin, mikä sai kritiikkiä lehtiarvosteluissa. Kitaraa albumilla soittaa Pekka Rechardt, joka liittyi yhtyeeseen Veli-Pekka ”Puka” Oinosen lähdettyä. Pitkäaikainen rumpali Hannu Lemola jätti yhtyeen pian Kansandancesin julkaisun jälkeen.
Kansandances menestyi yhtyeen aiempia albumeja heikommin. Sen myyntiluvut jäivät noin 12 000 kappaleeseen, ja se putosi Suomen viralliselta listalta kolmen viikon jälkeen. Singlejulkaisu ”Mun puutarhassa” nousi singlelistan sijalle 37.
Albumin vaiheet
muokkaaTausta
muokkaaRockmusiikkia ja teatteria yhdistellyt ryhmä Lapinlahden Linnut[2] nautti 1990-luvun alkupuoliskolla suurta suosiota.[3] Yhtyeen ilmapiiri oli kuitenkin tulehtunut ja kokoonpanot vaihtelivat usein.[4] Vuonna 1995 ilmestynyt studioalbumi Tyttö huutaa Hii! menestyi vielä hyvin. Televisiosarjan Lapinlahden Linnut! suosio sen sijaan jäi parhaita vuosia heikommaksi.[5]
Pitkäaikainen kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinonen jätti yhtyeen vuoden 1995 lopulla. Ennen lähtöään hän opetti yhtyeen kappaleet korvaajalleen Pekka ”Rekku” Rechardtille. Rechardtin liittyminen herätti hämmennystä sekä Lapinlahden Lintujen että hänen aiemman Wigwam-yhtyeensä ihailijoissa, sillä hänet tunnettiin paremmin progressiivisen rockin esittäjänä.[6] Rechardt tunsi osan yhtyeen jäsenistä kuitenkin jo Ylioppilasteatterin ajoilta, ja sessiomuusikkona hän oli soittanut Lapinlahden Linnuissa ja sen edeltäjässä Teatteriseurue Maailmanpyörässä 1970- ja 1980-luvuilla.[7] Liittyminen houkutteli Rechardtia myös siksi, ettei hänellä Wigwamin hajottua 1993 ollut ollut vakituista kiinnitystä mihinkään yhtyeeseen ja aktiivisesti konsertoinut Lapinlahden Linnut tarjosi säännöllisen toimeentulon. Konserteissa Rechardtin mukanaolo heijastui aiempaa melodisempaan ja kokeellisempaan kitaransoittoon.[6]
Jäsenistön uudistuessa perustajajäsen Timo Eränkö alkoi ottaa yhtyeessä johtohahmon asemaa. Samalla hänen roolinsa sanoittajana kasvoi.[8]
Tyylillinen uudistuminen
muokkaaErängön ehdotuksesta Lapinlahden Lintujen seuraava albumi päätettiin julkaista yhtyeen oman Kestoviihde-yhtiön kautta. Jakelusta ja markkinoinnista vastasi Ilkka Vainion Audiovox, joka osallistui myös tuotantokustannuksiin. Järjestelyn toivottiin tuovan yhtyeelle aiempaa suuremman osuuden myyntivoitoista. Siihen sisältyi toisaalta riski, sillä Kestoviihde olisi myös vastuussa mahdollisista tappioista.[8]
Vainion ehdotuksesta yhtye uudisti tyyliään elektroniseen tanssimusiikkiin. Päätökseen vaikutti eurodancen läpimurto 1990-luvun puolivälissä.[8] Vainiolla olikin jo kokemusta genren parissa työskentelystä, sillä hän oli esimerkiksi kirjoittanut sanoituksia Nylon Beatin[9] kultaa myyneelle esikoisalbumille.[a] Vainion mukaan yhtyeen oli jo korkea aika uudistua musiikillisesti. Lapinlahden Lintujen pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok näki konseptissa ”paljon mahdollisuuksia, mutta jossain vaiheessa se alkoi väistämättä tuntua virheeltä. – – Enhän mä mitään diskolevyä osannut tehdä.” Rumpali Hannu Lemola oli samaa mieltä: ”Muistan pitäneeni ensimmäisissä palavereissa ideaa hyvänä siltä pohjalta, että siitähän voisi saada rahaakin.”[8]
Albumin 14:stä kappaleesta 12 oli Hedkrokin säveltämiä. Lemola ja Rechardt sävelsivät lisäksi kumpikin yhden kappaleen.[11] Hedkrokin mukaan Rechardtin panos oli tervetullut ja tämä teki säveltäjänä hyvää työtä.[8] Sanoituksista 11 oli Erängön osin tai kokonaan kirjoittamia.[8] Sanoituksia kirjoittivat myös Heikki Salomaa ja Ari Wahlsten.[11] Lapinlahden Linnuille poikkeuksellisesti myös Vainio oli yhtyeen ulkopuolisena sanoittajana kirjoittamassa kappaletta ”XL-miehiä”.[8]
Äänitykset
muokkaaKansandances äänitettiin Suomenlinnan Digital Factory -studiolla.[8] Äänityksissä pyrittiin kustannustehokkuuteen ja nopeuteen.[12] Erillistä tuottajaa ei hankittu, vaan Lapinlahden Lintujen jäsenet tuottivat albumin itse. Samoin oli menetelty Tyttö huutaa Hiin kohdalla. Digital Factoryn omistaja, Hausmylly-yhtyeen laulaja Jari Karjalainen toimi kuitenkin äänittäjänä ja miksaajana ja auttoi konemusiikkitekniikan käytössä sekä genreen kuuluvan äänimaailman luomisessa.[8] Hedkrokin mukaan Karjalainen käytännössä toimi albumin tuottajana.[12]
Kansandances oli Lapinlahden Lintujen ensimmäinen, joka magneettinauhojen sijaan äänitettiin digitaalisesti. Akustisten rumpujen sijaan albumilla käytettiin rumpukonetta, mutta Hedkrok ja Rechardt soittavat albumilla syntetisaattoria ja kitaraa. Lisäksi albumilla vieraili puhallinyhtye Kallio Horns, johon kuuluivat Heikki Keskinen, Antero Priha, Jukka Tuovinen ja Matti Lappalainen. Soittimet äänitettiin Hedkrokin ja Lemolan ohjelmoimien sekvensseripohjien päälle.[8] Akustisten soitinten vähäinen käyttö oli keino säästää äänityskustannuksissa.[12]
Tietokoneiden käyttö mahdollisti laulu- ja soitinraitojen entistä vapaamman muokkaamisen.[8] Yhtyeen kokemattomuus digitaalisen äänitystekniikan kanssa aiheutti toisaalta myös vaikeuksia. Kappale ”Hiljaa kaislikossa” meni pitkään sävelaskeleen liian matalalta, sillä Hedkrok oli tehnyt kappaletta pelkästään tietokoneella ilman oikeita soittimia. Kappaleeseen ehdittiin jo äänittää lauluraitoja, ennen kuin Rechardt huomasi ongelman.[12] Hankaluuksia aiheutti myös alkoholinkäyttö. Wahlstenin mukaan äänityksissä sattui ”valitettavia tapauksia, sillä Peku [Hedkrok] saattoi innostua jurrissa lisäilemään kappaleisiin lisämausteita mutta ihmetteli seuraavana päivänä, mitä paskaa tämä on, ja käski poistaa kaiken.”[13]
Julkaisu
muokkaaKansandances ilmestyi huhtikuussa 1997. Se oli Kestoviihteen omakustanne, jota AXR (Audiovox Records) jakeli.[8] Albumi julkaistiin CD-levynä ja C-kasettina.[14] CD:stä oli saatavilla kahta versiota: toisessa levyn etikettiin on painettu sponsorien nimet[15] ja toisessa kappaleluettelo. CD-painos sisälsi myös kahdeksansivuisen sanoitusvihkosen.[16] Singlejä julkaistiin kolme: ”XL-miehiä”, ”Pekka ja Justiina” sekä ”Mun puutarhassa”.[17] ”Pekasta ja Justiinasta” tehtiin Pekka ja Pätkä -elokuvien tyyliä mukaileva mustavalkoinen musiikkivideo, jossa Salomaa näyttelee Pekkaa, Hedkrok Pätkää ja muut yhtyeen jäsenet kaulinta heiluttavaa Justiinaa.[18]
Musiikki
muokkaaLapinlahden Lintujen muusta tuotannosta poiketen Kansandances edustaa elektronista pop- ja dancemusiikkia. Se oli Lapinlahden Lintujen ensimmäinen digitaalisesti tuotettu albumi, mikä kuuluu albumin tanakassa konemusiikkipohjaisessa äänimaailmassa.[8]
Kappaleet ovat lähinnä Timo Erängön sanoittamia. Teksteissään Eränkö käsittelee varsinkin seksiä ja naisia. Aiheet olivat yhtyeelle tyypillisiä jo ensimmäisillä levytyksillä, mutta aiemmasta poiketen Eränkö käsitteli niitä hyvin suorasukaisesti ja karkein sanankääntein. Aihe on esillä esimerkiksi kappaleissa ”Sihistään hississä” ja ”Feminum Nymfomanum”. Avausraita ”Sihistään hississä” oli Hedkrokin mielestä ”kamala huti, joka on jostain syystä laitettu levyn keulille vaikka se olisi pitänyt jättää kokonaan pois”.[8]
”XL-miehiä” oli Erängön ja Vainion ensimmäinen yhteissanoitus.[8] Kappaleesta julkaistiin Kansandancesilla kaksi versiota: alkuperäinen kolmiminuuttinen versio ja ”xxxl-remix”. Sanoitus kertoo isokokoisista miehistä, jotka hurmaavat naisia ”hiuksiaan värjäävän” ja ”nahkaansa lävistävän” nuorison jäädessä ilman seuraa.[19]
Heikki Salomaan sanoituksia ovat ”Pekka ja Justiina”, ”Vihaan rantaelämää” ja ”Puoliväliheikki”. Ensin mainitussa kappaleessa kertojahahmo vertaa parisuhdettaan Pekka Puupäähän ja tämän pirttihirmuvaimoon. ”Vihaan rantaelämää” on Lemolan säveltämä ja laulama humoristinen kappale, jonka kertojahahmo viettää kesäpäivää Hietarannassa todistaen nuorenparin kuhertelua, lasinsiruun astumista ja rantaheinikkoon ulostamista.[8] Sävellykseen sisältyy lyhyt katkelma Gioachino Rossinin oopperan Guillaume Tell alkusoitosta.[20] ”Puoliväliheikki” on omaelämäkerrallinen tarina asioita aloittavasta ja kesken jättävästä renttumiehestä.[8]
Ari Wahlsten esittää ainoan albumille sanoittamansa kappaleen ”Aina ei voi saada” rap-tyylisellä puhelaululla.[8]
Erängön sanoittama ja Hedkrokin säveltämä ”Suuronnettomuustutkija” kertoo Onnettomuustutkintakeskuksen johtajasta Kari Lehtolasta, joka albumin työstämisen aikoihin esiintyi usein julkisuudessa.[12]
Seesteinen ”Mun puutarhassa” oli Rechardtin ensimmäinen Lapinlahden Linnuille säveltämä kappale. Erängön sanoitus listaa asioita, joita kertojahahmo ei puutarhaansa halua – rukoilevia presidenttejä, slummeja, markkinavoimia ja muovituoppeja. Ainoa puutarhaan kutsuttu asia on ”sinä”, mikä kääntää luettelomaisen tekstin rakkauslauluksi.[8]
Vastaanotto
muokkaaKansandances menestyi selvästi yhtyeen aiempia studioalbumeja huonommin. Kokonaismyynti jäi 12 000 kappaleeseen, mikä oli noin puolet Tyttö huutaa Hiin ja vain noin neljänneksen vuonna 1994 ilmestyneen Köyhän taivaan myynnistä.[8] Suomen virallisella listalla albumin paras sijoitus oli 22, eikä se pysynyt listalla kuin kolme viikkoa. ”Mun puutarhassa” nousi singlelistan sijalle 37 ja oli viimeinen listoille noussut Lapinlahden Lintujen kappale.[1] Varsinaisia hittikappaleita albumilta ei enää noussut.[8] Vainion mukaan Kansandances tuotti kaikesta huolimatta ”melko hyvin”.[21]
Juho Juntunen moitti Soundin arvostelussa seksuaalissävytteisiksi muuttuneita sanoituksia.[8] Helsingin Sanomien kriitikko Auli Räsänen mainitsi konserttiarvostelun yhteydessä, että albumin kappaleet sisältävät ”aivan liikaa herraporukan viina & vittu -aineistoa”, joskin välillä musiikin ja tekstin toisto viehättää.[22]
Hedkrok on jälkeenpäin ollut Kansandancesiin tyytymätön[8] ja kuvaillut sitä välityöksi, johon valittiin diskoteema ”vähän vitsinäkin”.[12] Hedkrokin mukaan oli naurettava ajatus, että Lapinlahden Linnut olisi voinut uskottavasti uudistua diskoyhtyeeksi. ”Onneksi albumille tuli kuitenkin ihan kelpo biisejä”[8] ja ”paljon hyviä sanoituksia”.[12]
Jukka Lyytinen kirjoittaa vuonna 2003 julkaistussa elämäkertakirjassa Lapinlahden Linnut, että Kansandancesilla on muutamien huippukappaleiden joukossa useita keskinkertaisia esityksiä. Albumin parhaaksi kappaleeksi Lyytinen mainitsee ”Mun puutarhassa” ja kiittää erityisesti Erängön sanoitusta.[12] Timo Rossi pohdiskelee vuonna 2023 ilmestyneessä elämäkertakirjassa Miksei asioista puhuta, ”miltä levyn onnistuneimmat hetket olisivat kuulostaneet ilman pakotettuja konesoundeja”. Rossin mukaan albumin yleislinja on epäonnistunut, mutta konesovitukset on toteutettu suhteellisen tyylikkäästi ja sanoitukset ja sävellykset ovat parhaimmillaan varsin hyviä.[8]
Julkaisun jälkeen
muokkaaLapinlahden Linnut järjesti huhtikuussa 1997 Tavastia-klubilla Kansandancesin diskoteemaa mukailleen konsertin. Aira Samulin esiintyi tapahtumassa vierailijana opettaen yhtyeen jäsenille ja yleisölle humoristisia diskotanssin alkeita.[23]
Kansandancesin heikko menestys vaikutti Lapinlahden Lintujen ilmapiiriin. Kesällä 1997 Hannu Lemola ilmoitti eroavansa yhtyeestä. Hän oli soittanut kokoonpanossa yli kymmenen vuotta ja väsynyt pitkiin kiertueisiin. Motivaation heikkenemiseen vaikuttivat myös yhtyeen laskeva suosio sekä Erängön ja Hedkrokin alkoholinkäyttö, jonka vuoksi konsertit saattoivat välillä epäonnistua. Uudeksi rumpaliksi liittyi Harri ”Hate” Kinnunen, joka oli lyhyesti soittanut yhtyeessä jo 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa joko juhlavieraana tai Lemolan sijaisena.[24]
Kappaleet
muokkaaKaikki kappaleet on merkitty Timo Erängön sanoittamiksi ja Pekka Hedkrokin säveltämiksi, ellei toisin mainita. Sovittajaksi on merkitty Jari Karjalainen ja Lapinlahden Linnut.
- Sihistään hississä – 3.31
- Kumarran ja pyllistän – 3.09
- XL-miehiä – 3.17 (san. Ilkka Vainio, Timo Eränkö)
- Pekka ja Justiina – 3.30 (san. Heikki Salomaa, Timo Eränkö)
- Aina ei voi saada – 2.53 (san. Ari Wahlsten)
- Suuronnettomuustutkija – 3.16
- Otathan minut varovasti – 2.53
- Puoliväliheikki – 2.39 (san. Salomaa)
- Vihaan rantaelämää – 3.30 (säv. Hannu Lemola, san. Heikki Salomaa)
- Hiljaa kaislikossa – 2.31
- Mun puutarhassa – 3.43 (säv. Pekka Rechardt)
- Minä murhaan sarjassa – 3.37
- Feminum Nymfomanum – 4.24 (san. Salomaa, Timo Eränkö)
- Xl-miehiä (xxxl-remix) – 4.18 (san. Ilkka Vainio, Timo Eränkö)
Kokoonpano
muokkaaLapinlahden Linnut
muokkaa- Timo Eränkö – laulu ja saksofoni
- Pekka Hedkrok – laulu ja kosketinsoittimet
- Matti Jaaranen – laulu ja trumpetti
- Hannu Lemola – laulu ja rummut
- Rekku Rechardt – laulu ja kitarat
- Heikki Salomaa – laulu ja banjo
- Ari Wahlsten – laulu
Kallio Horns
muokkaaHuomautukset
muokkaaLähteet
muokkaa- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
- Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Pennanen, Timo: Suomen Listalevyt: LAP-LAU Suomen Listalevyt. 2019. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Jokiranta, Jarmo: Lapinlahden tylsät Linnut. Helsingin Sanomat, 25.1.1987, s. 107. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Rossi 2023, s. 153–241.
- ↑ Rossi 2023, s. 238–241.
- ↑ Rossi 2023, s. 254–257.
- ↑ a b Rossi 2023, s. 257–261.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 15; Rossi 2023, s. 34, 110–111, 143, 258.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Rossi 2023, s. 261–266.
- ↑ Rossi 2023, s. 233, 262.
- ↑ Tilastot: Nylon Beat Musiikkituottajat. Arkistoitu 10.5.2019. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Kansandances. Lapinlahden Linnut, Kestoviihde, 1997 .
- ↑ a b c d e f g h Lyytinen 2003, s. 124–125.
- ↑ Rossi 2023, s. 280.
- ↑ Lapinlahden Linnut – Kansandances Discogs. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Lapinlahden Linnut – Kansandances Discogs. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Lapinlahden Linnut – Kansandances Discogs. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Rossi 2023, s. 385.
- ↑ Lapinlahden Linnut - Pekka ja Justiina YouTube. 1997. Viitattu 31.3.2025.
- ↑ ”XL-miehiä” ja ”Xl-miehiä (xxxl-remix)” (Kansandances). Lapinlahden Linnut, Kestoviihde, 1997 .
- ↑ Äänitteen tiedot: Kansandances Fono.fi-äänitetietokanta. 2007–2022. Viitattu 7.4.2025.
- ↑ Rossi 2023, s. 282.
- ↑ Räsänen, Auli: Hytinää teltassa, tytinää heltassa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 12.6.1998. Viitattu 8.4.2025.
- ↑ Rossi 2023, s. 273.
- ↑ Rossi 2023, s. 266–271.
