Iso muna
Iso muna on Lapinlahden Lintujen yhdestoista studioalbumi. Se ilmestyi vuonna 1999 yhtyeen oman Kestoviihde-yhtiön julkaisuna, jota Ilkka Vainion Audiovox jakeli.
| Iso muna Lapinlahden Linnut | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1999 | |
| Studio | Seawolf, Helsinki | |
| Julkaistu | toukokuu 1999 | |
| Formaatti | CD, C-kasetti | |
| Tuottaja(t) | Hannu Leiden | |
| Tyylilaji | huumorirock, bluesrock | |
| Kesto | 43.11 | |
| Levy-yhtiö | Kestoviihde | |
| Listasijoitukset | ||
|
Suomi: 16. (3 viikkoa) | ||
| Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit | ||
| Kansandances 1997 |
Iso muna 1999 |
Kolmas jalka haudassa 2003 |
Diskovaikutteisen Kansandances-albumin jälkeen Lapinlahden Linnut palasi Isolla munalla perinteiseen rockmusiikkiin. Albumilla on vaikutteita myös 1970- ja 1980-lukujen brittiläisestä ja yhdysvaltalaisesta bluesrockista. Se äänitettiin Suomenlinnassa Seawolf-studiolla, jonka omistaja Hannu Leidén vastasi myös tuotannosta. Sävellystyö jakautui kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin ja kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardtin kesken. Sanoituksia kirjoittivat ahkerimmin perustajajäsenet Timo Eränkö ja Heikki ”Hiski” Salomaa.
Iso muna nousi Suomen viralliselle listalle ja sitä myytiin runsaat 10 000 kappaletta, mutta menestys jäi selvästi yhtyeen parhaita vuosia heikommaksi. Albumin kappaleista ”Kesäapina” ja ”Voisinko olla minä” julkaistiin singlet, ja niiden lisäksi ”Vollotetaan”-kappaleesta tehtiin musiikkivideo. Kritiikki albumia kohtaan oli pääosin kielteistä, ja sen sanoituksia pidettiin latteina ja mauttomina.
Albumin vaiheet
muokkaaTausta
muokkaaLapinlahden Lintujen suosio kääntyi 1990-luvun jälkipuoliskolla laskuun. Yhtye ei yrityksistä huolimatta enää päässyt tekemään televisio-ohjelmia, eivätkä singlet saaneet merkittävää radiosoittoa. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä myös konserttien yleisöt pienenivät. Konsertteja oli vuosittain noin 80–90.[1]
Pitkäaikainen rumpali Hannu Lemola jätti yhtyeen kesällä 1997. Hän oli turhautunut laskevaan suosioon ja pitkiin kiertueisiin. Hänen korvaajansa Harri ”Hate” Kinnunen oli osallistunut Lapinlahden Lintujen toimintaan satunnaisesti jo aiemminkin ja tunsi yhtyeen jäsenet hyvin. Kinnunen soitti rumpuja äänekkäästi ja improvisoiden, siinä missä Lemola oli ollut tarkka ja hillitty soittaja. Uuden jäsenen into toi koko yhtyeeseen uutta tarmoa, ja vuosina 1997–2002 toimineesta kokoonpanosta muodostui yhtyeen siihen mennessä pitkäikäisin.[2]
Äänitykset
muokkaaIson munan tuotantokustannuksista vastasivat Lapinlahden Lintujen oma yhtiö Kestoviihde ja Ilkka Vainion Audiovox. Albumi äänitettiin vuoden 1999 alussa Suomenlinnassa Seawolf-studiolla, joka sijaitsi Lapinlahden Lintujen edellisen Kansandances-albumin äänityksissä käytetyn Digital Factoryn naapurissa. Yhtyeen jäsenet olivat Kansandancesin äänityksissä tutustuneet Seawolf-studion omistajiin Hannu Leidéniin ja Petri Majuriin. Leidén tarjosi Seawolf-studiota yhtyeen käyttöön ja ehdotti perinteisen rockalbumin levyttämistä, mihin diskoteemaisen Kansandancesin heikon kaupallisen menestyksen jälkeen yhtyeen jäsenet suostuivat.[3]
Albumin kappaleet ovat kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin ja kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardtin sävellyksiä.[4] Hedkrok sävelsi albumin 14 kappaleesta kahdeksan ja Rechardt kuusi. Sanoituksia kirjoittivat ahkerimmin perustajajäsenet Timo Eränkö ja Heikki ”Hiski” Salomaa. Myös Matti Jaaranen ja Ari Wahlsten sanoittivat yksittäisiä kappaleita.[5] Vainio oli lisäksi mukana sanoittamassa kappaletta ”Kesäapina”.[6] Tuottajana toimi Leidén ja äänittäjänä Majuri.[5] Äänityksissä vierailivat Ismo Alanko ja Heikki Savolainen, jotka laulavat kappaleen ”Vollotetaan” taustakuorossa.[4] Albumilla soittaa myös puhallinyhtye Kallio Horns, joka oli esiintynyt Lapinlahden Lintujen levytyksillä aiemminkin.[3]
Ison munan äänityksiä vaikeutti Erängön alkoholiongelma. Leidénin mukaan Eränkö oli jatkuvasti juovuksissa ja nukkui suuren osan ajasta. Herättyään Eränkö saattoi huutaa muille ja syyttää näitä kappaleidensa pilaamisesta. Wahlstenin mukaan Eränkö häiritsi ja keskeytteli muiden työskentelyä, mutta kun olisi ollut aika äänittää Erängön omat osuudet, tämä ei ollutkaan työkykyinen. Salomaa ärsyyntyi lopulta Erängön toiminnasta niin, että heitti hänet ulos pakkaseen ja lukitsi studion oven. Leidén joutui kahdesti soittamaan paikalle Medi-Helin, jolla Eränkö vietiin Meilahden sairaalaan: ”Molemmilla kerroilla hän tuli seuraavana päivänä takaisin uuden kossupullon kanssa.”[3] Myös Hedkrokilla oli ongelmia alkoholinkäytön kanssa.[4]
Leidénin mukaan ongelmia aiheutti myös Lapinlahden Lintujen demokraattinen ideologia. Yhtyeellä ei ollut varsinaista johtajaa: Eränkö kirjoitti sanoituksia ja vastasi liiketoiminnasta, Hedkrok sävelsi musiikin, Jaaranen piirsi kansitaiteen ja Wahlsten huolehti yhtyeen taloudesta. Leidénin mukaan lähes kaikki olivat kuitenkin vahvoja persoonia, ja hän muistaa varsinkin Erängön ja Hedkrokin riidelleen paljon.[3] Hedkrokin mukaan ”studiossa tuhraantui liikaa aikaa. Ehkä siinä olisi pitänyt olla varsinainen tuottaja. – – Studiossa oli mukavaa, mutta tuli kalliiksi, koska itse sen kustansimme ja tuotimme.”[4]
Myös Ison munan viimeistelyyn kului tavallista enemmän aikaa. Salomaan mukaan sitä ”miksailtiin hartaasti uudestaan ja uudestaan”. Lapinlahden Lintujen perinteisen tavan mukaisesti albumin kappaleluettelo päätettiin kirjoittamalla kappaleiden nimet paperilapuille, joiden järjestystä jäsenet kävivät äänitysten aikana muuttelemassa. Sekin aiheutti riitoja ennen kuin lopullinen ratkaisu saatiin tehtyä.[4] Leidénin tiukan järjestyksenpidon ansiosta äänitykset saatiin kaikesta huolimatta aikataulussa valmiiksi. Hän on myöhemmin muistellut Ison munan äänityksiä pitkän tuottajanuransa ”pahimpana sekoilusessiona”.[3]
Julkaisu
muokkaaIso muna ilmestyi toukokuussa 1999. Se oli Kestoviihteen omakustanne, jota Vainion AXR jakeli.[3] Albumi julkaistiin CD-levynä ja C-kasettina.[7] Singlenä julkaistiin albumiraidat ”Kesäapina” ja ”Voisinko olla minä”. Niistä sekä myös kappaleesta ”Vollotetaan” tehtiin lisäksi Helsingin seudulla kuvatut musiikkivideot.[8]
Musiikki
muokkaaIso muna vei Lapinlahden Lintujen musiikkia bluesrockin suuntaan, ja sävellyksissä on vaikutteita 1970- ja 1980-lukujen yhdysvaltalaisesta ja brittiläisestä rockmusiikista. Elämäkerturi Timo Rossi vertaa kappaletta ”Mua ei komenna kukaan” David Lee Rothin aikaiseen Van Haleniin. ”Suu ja se elin” tuo hänen mieleensä The Rolling Stonesin ja ”Tuplakossu vissyllä” Jimi Hendrixin ”Hey Joen”. Sävellysvastuu jakautui melko tasaisesti Hedkrokin ja Rechardtin kesken. Rechardtin panos säveltäjänä kasvoi huomattavasti aiemmasta, mikä heijastui bluespohjaiseen tyyliin.[3] Sanoituksia kirjoitti tuotteliaimmin Eränkö. 1990-luvun jälkipuoliskolla hänen teksteissään alkoivat korostua seksin ja juopottelun suorasukainen kuvaus.[9] Albumilla laulavat lähinnä Salomaa ja Hedkrok. Yhtyeen varhaistuotannolle ominaisia yhteislauluja edustaa vain lyhyt humoristinen ralli ”Vahingonlaukaus”.[3]
Vastaanotto
muokkaaIso muna nousi Suomen viralliselle listalle kolmen viikon ajaksi. Parhaimmillaan se oli 16. sijalla.[10] Myyntiluvut ylittivät 10 000 kappaletta mutta jäivät selvästi yhtyeen parhaita vuosia heikommiksi. Vainion mukaan albumi tuotti kaikesta huolimatta ”melko hyvin”.[3]
Kriitikoilta Iso muna sai kielteisiä arvosteluja, ja sanoituksia kuvailtiin ilottomiksi ja latteiksi. Ilta-Sanomien Jyrki Lehtola julkaisi 12. kesäkuuta 1999 kolumnin, jossa pilkalliseen sävyyn kuvaili Lapinlahden Lintujen ”täsmäsuuntaavan” huumoriaan ”kansalle, jolla on ongelmia seksin ja viinan kanssa”. Lehtola piikitteli myös sukupuolielämästä ja -elimistä käytettyjä ”mahdollisimman selkeitä vertauskuvia” sekä yhtyeen promootiokuvia, joissa jäsenet esiintyivät alastomina.[3]
Hedkrokin mielestä albumilta irrotettu ensisingle ”Kesäapina” oli virhe. Eränkö toivoi kappaleesta kesähittiä, mutta Hedkrok on muistellut koko kappaletta hävettävänä epäonnistumisena: ”Timo ei enää kirjoittanut hittitekstejä, mutta jos kirjoitti, minä en osannut säveltää niitä hiteiksi. Näihin aikoihin radioilla alkoi olla soittolistoja ja niille päästäkseen olisi pitänyt tarjota jotain mukavampaa kappaletta.”[3] ”Voisinko olla minä” olisi Hedkrokin mielestä ollut paljon parempi single.[4] Eränkö puolestaan inhosi Hedkrokin säveltämää ja sanoittamaa ”Bakteerijenkkaa” ja olisi halunnut jättää sen koko albumilta pois.[3]
Jukka Lyytinen (2003) kehuu albumin ”verevää” aloituskappaletta ”Mua ei komenna kukaan”. Muita kohokohtia ovat ”Voisinko olla minä”, ”Kadut Loviisan” ja ”Rumat miehet”.[4]
Timo Rossi kirjoittaa vuoden 2023 elämäkertakirjassaan Miksei asioista puhuta, että ”Voisinko olla minä” on ”melodisessa herkkyydessään albumin ehdotonta kärkeä. Rechardtin sävellys on suorastaan valioyksilö, ja Erängön ja Salomaan omana itsenään hyväksytyksi tulemista käsittelevä teksti osuu napakymppiin.” Myös ”Rumat miehet”, ”Tuplakossu vissyllä” ja ”Bakteerijenkka” ovat Rossia miellyttäviä kappaleita. Kokonaisuutta hän pitää kuitenkin keskinkertaisena. ”Suu ja se elin”, ”Kaljasta kaljaan” ja ”Vollotetaan” ovat sanoituksina ”sisällötöntä täytettä”, ja Jaarasen sanoittama ”Apinan raivolla” kärsii väkinäisestä riimittelystä.[3]
Julkaisun jälkeen
muokkaaLapinlahden Lintujen ja Ilkka Vainion yhteistyö päättyi Ison munan julkaisun jälkeen. Vuonna 2000 Vainio oli vielä tekemässä kokoelma-albumia Höyhenet pöllyää!, mutta uusien studioalbumien julkaisusta ei syntynyt sopimusta. Vainion mukaan ongelmana ei niinkään ollut Kansandancesin ja Ison munan kaupallinen menestys vaan yhtyeen heikentynyt työkyky ja ilmapiiri. Yhtye koetti saada levytyssopimusta muualta ja suunnitteli myös uutta TV-sarjaa, mutta kiinnostunutta julkaisijaa ei löytynyt. Lopulta yhtye sai levytyssopimuksen halpoihin kokoelmalevyihin erikoistuneelta Poptorilta, joka julkaisi kokoelmalevyn Kaikkien aikojen parhaat (2002) ja studioalbumin Kolmas jalka haudassa.[11]
Pekka Rechardtin vanha yhtye Wigwam teki vuosituhannen taitteessa paluun. Satunnaisena alkanut toiminta aktivoitui vähitellen, ja alkuvuodesta 2002 Rechardt siirtyi kokopäiväisesti Wigwamiin. Lapinlahden Lintujen uudeksi kitaristiksi värvättiin Rechardtin sijainen Pekka ”Devil” Virtanen. Hänen ensimmäinen levytyksensä Lapinlahden Lintujen jäsenenä oli Kaikkien aikojen parhaat, joka sisälsi yhtyeen vanhoja kappaleita uudelleen äänitettyinä versioina. Samalla päättyi yhtyeen siihen mennessä pisin levytystauko.[12]
Kappaleet
muokkaa- Mua ei komenna kukaan – 3.09 (säv. Pekka Hedkrok, san. Heikki Salomaa, Timo Eränkö, sov. Hedkrok)
- Kesäapina – 3.20 (säv. Hedkrok, san. Ilkka Vainio, Eränkö, sov. Hedkrok, Eränkö)
- Vahingonlaukaus – 1.49 (säv. Pekka Rechardt, san. Salomaa, Eränkö, sov. Harri Kinnunen, Rechardt)
- Voisinko olla minä – 3.12 (säv. Rechardt, san. Salomaa, Eränkö, sov. Rechardt)
- Tse-tse-nainen – 3.01 (säv. Hedkrok, san. Eränkö, sov. Hedkrok)
- Tuplakossu vissyllä – 2.54 (säv. Rechardt, san. Eränkö, sov. Rechardt)
- Vollotetaan – 3.20 (säv. Hedkrok, san. Eränkö, sov. Hedkrok)
- Suu ja se elin – 3.20 (säv. Rechardt, san. Eränkö, sov. Kinnunen, Rechardt)
- Kadut Loviisan – 2.43 (säv. Hedkrok, san. Salomaa, Hedkrok, sov. Hedkrok)
- Apinan raivolla – 3.13 (säv. Hedkrok, san. Matti Jaaranen, sov. Hedkrok)
- Bakteerijenkka – 2.36 (säv. Hedkrok, san. Hedkrok, sov. Hedkrok)
- Rumat miehet – 3.49 (säv. Rechardt, san. Salomaa, sov. Rechardt)
- Baarituoli – 3.09 (säv. Hedkrok, san. Ari Wahlsten, sov. Hedkrok)
- Kaljasta kaljaan – 3.36 (säv. Rechardt, san. Eränkö, sov. Rechardt)
Kokoonpano
muokkaa- Timo Eränkö – laulu ja saksofoni
- Pekka Hedkrok – laulu ja kosketinsoittimet
- Matti Jaaranen – laulu ja trumpetti
- Hate Kinnunen – laulu ja rummut
- Rekku Rechardt – laulu ja kitarat
- Heikki Salomaa – laulu ja banjo
- Ari Wahlsten – laulu
Lähteet
muokkaa- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
- Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
Viitteet
muokkaa- ↑ Rossi 2023, s. 278.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 97–100; Rossi 2023, s. 266–271.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Rossi 2023, s. 279–283.
- ↑ a b c d e f g Lyytinen 2003, s. 125.
- ↑ a b Iso muna. Lapinlahden Linnut, Kestoviihde, 1999 .
- ↑ ”Kesäapina” (Iso muna). Lapinlahden Linnut, Kestoviihde, 1999 .
- ↑ Iso muna Discogs. Viitattu 25.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Rossi 2023, s. 384.
- ↑ Rossi 2023, s. 244, 265, 281, 283.
- ↑ Pennanen, Timo: Suomen Listalevyt: LAP-LAU Suomen Listalevyt. 2019. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Rossi 2023, s. 282, 284–287, 294–295.
- ↑ Rossi 2023, s. 291–295.
