Kansainliiton neuvosto

Kansainliiton neuvosto oli asioita valmisteleva Kansainliiton elin, jolla oli valtuudet käsitellä mitä tahansa asiaa, joka koski maailmanrauhaa.

Neuvostossa oli aluksi kahdeksan jäsentä, joista neljä pysyvää: Britannia, Ranska, Italia ja Japani, sekä neljä vaihtuvaa jäsentä, jotka yleiskokous valitsi kolmivuotiskaudeksi. Uudeksi pysyväksi jäseneksi tuli Saksa sen liityttyä Kansainliittoon 1926 ja Neuvostoliitto 1934.^[1]

Ensimmäiset vaihtuvat jäsenet olivat Belgia, Brasilia, Kreikka ja Espanja. Yhdysvalloista oli tarkoitus tulla neuvoston viides pysyvä jäsen, mutta se ei liittynyt maailmanjärjestöön senaatin kieltäydyttyä ratifioimasta Versailles’n rauhansopimusta 19. maaliskuuta 1920.

22. syyskuuta 1922 neuvoston vaihtuvien jäsenten määrä lisättiin kuuteen ja 8. syyskuuta 1926 yhdeksään.

Neuvoston jäsenmäärä kasvoi 1930-luvun lopulla viiteentoista. Neuvostoliitto erotettiin, kun se hyökkäsi 1939 Suomeen.^[1] Japanin ja Saksan erottua Kansainliitosta niiden paikalle valittiin uudet, vaihtuvat jäsenet, joten neuvoston jäsenmäärä ei pienentynyt.

Neuvosto kokoontui keskimäärin viisi kertaa vuodessa. Lisäksi pidettiin tarvittaessa lisäkokouksia. Kansainliiton neuvosto kokoontui vuosina 1920–1946 kaiken kaikkiaan 107 kertaa.

Suomen kannalta tärkeä päätös oli, kun Kansainliiton neuvosto päätti 24.6.1921 tunnustaa Suomelle suvereenisuuden Ahvenanmaahan.^[2]

Jäsenvaltiot

Pysyvät jäsenvaltiot

Kausi	Pysyvät jäsenet
1920–1926	Britannia
	Ranska
	Italia
	Japani
1926–1933	Britannia
	Ranska
	Italia
	Japani
	Saksa
1933–1934	Britannia
	Ranska
	Italia
1934–1937	Britannia
	Ranska
	Italia
	Neuvostoliitto
1937–1939	Britannia
	Ranska
	Neuvostoliitto
1939–1946	Britannia
1939–1946	Ranska

Ei-pysyvät jäsenvaltiot

Vuosi	Jäsenvaltio
1920	Belgia Brasilia Kreikka Persia Puola Espanja Ruotsi
1921	Belgia Brasilia Kiinan tasavalta Espanja
1922	Belgia Brasilia Kiinan tasavalta Espanja
1923	Belgia Brasilia Kiinan tasavalta Espanja Ruotsi Uruguay
1924	Belgia Brasilia Tšekkoslovakia Espanja Ruotsi Uruguay
1925	Belgia Brasilia Tšekkoslovakia Espanja Ruotsi Uruguay
1926	Belgia Brasilia Chile Kiinan tasavalta Kolumbia Tšekkoslovakia El Salvador Alankomaat Puola Romania Espanja Ruotsi Uruguay
1927	Belgia Chile Kiinan tasavalta Kolumbia Tšekkoslovakia El Salvador Alankomaat Puola Romania
1928	Kanada Chile Kiinan tasavalta Kolumbia Kuuba Suomi Alankomaat Persia Puola Romania Espanja Venezuela

Vuosi	Jäsenvaltio
1933–1936	Argentiina
1933–1936	Australia
1920–1926, 1937–1939	Belgia
1936–1939	Bolivia
1920–1926	Brasilia
1927–1930	Kanada
1926–1929, 1934–1937	Chile
1920–1923, 1926–1928, 1931–1934, 1936	Kiinan tasavalta
1926–1928	Kolumbia
1927–1930	Kuuba
1923–1926, 1932–1935	Tšekkoslovakia
1933–1936	Tanska
1938–1939	Dominikaaninen tasavalta
1935–1938	Ecuador
1939	Egypti
1926	El Salvador
1927–1930	Suomi
1920, 1938–1939	Kreikka
1930–1933	Guatemala
1928–1931, 1937–1939	Iran
1930–1933	Irlannin vapaavaltio
1936–1939	Latvia
1932–1935	Meksiko
1926–1928	Alankomaat
1936–1939	Uusi-Seelanti
1930–1933	Norja
1931–1934	Panama
1929–1932, 1937–1939	Peru
1926–1939	Puola
1933–1936	Portugali
1926–1929, 1935–1938	Romania
1939	Etelä-Afrikan unioni
1920–1926, 1928–1937	Espanja
1923–1926, 1936–1939	Ruotsi
1934–1937	Turkki
1923–1926	Uruguay
1928–1931	Venezuela
1929–1932, 1938–1939	Jugoslavia

Lähteet

↑ ^a ^b Facta2001, osa 7, palsta 608, hakusana Kansainliitto.
↑ Perustuslakivaliokunnalle, Ahvenanmaan kansainvälinen asema, Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 4. joulukuuta 1990. Lausunto n:o 2

Aiheesta muualla

Jouko Lindholm, Vähemmistöjen suojelujärjestelmä Kansainliitossa vuoteen 1925, Laudaturtutkielma, Turun yliopisto 1987

[facta2001-1] Facta2001, osa 7, palsta 608, hakusana Kansainliitto.

[2] Perustuslakivaliokunnalle, Ahvenanmaan kansainvälinen asema, Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 4. joulukuuta 1990. Lausunto n:o 2

[1]

[2]