Kanadan liikenne
Kanadan liikenne muodostuu pääasiallisesti suurista maantie- ja rautatiejärjestelmistä, jotka yhdistävät maan suuret kaupungit itä-länsisuunnassa. Maan arktisten alueiden liikennejärjestelmä on näiltä osin merkittävästi kehittymättömämpi, minkä vuoksi lentoliikenne onkin näille alueille hyvin tärkeässä osassa.
Rautatieliikenne muokkaa
Rautatieliikenne oli merkittävässä osassa Kanadaa muodostettaessa, mutta sen merkitys on vähentynyt 2000-luvulla pääosin moottoriajoneuvojen suosion vuoksi.[1][2] Kanadassa oli vuonna 2018 yhteensä 45 199 kilometriä rautateitä.[3] Verkon pituus henkeä kohti onkin yksi maailman suurimmista, mutta varsinainen provinssien välinen rataverkko sijoittuu lähinnä maan eteläosiin. Maan itäosissa se ulottuu pohjoisimpaan, mutta sielläkään ei silti Albertan Edmontonia ja Brittiläisen Kolumbian Prince Rupertia pohjoisemmaksi. Pohjoiseen johtaa kuitenkin paikallislinjoja, jotka ulottuvat Manitobassa Churchilliin, Ontariossa Moosoneehen ja Quebecissa Scheffervilleen.[1] Kanadassa käytetään standardiraideleveyttä lukuun ottamatta Pohjois-Amerikan rautatiejärjestelmästä eristäytyneillä, pienillä, esimerkiksi kaivos- ja metsäteollisuuden käyttämillä, rautateillä.
Maassa toimii kaksi suurta yleistä tavaraliikennettä hoitavaa yksityistä rautatieyhtiötä, Canadian Pacific Kansas City ja Canadian National Railway, joka oli alun perin liittovaltion omistama. Näiden yhtiöiden vähentyneet tulot saivat Ottawan luomaan yhdistetyn matkustajaverkon, VIA Railin, vuonna 1977. Matkustajatulot eivät kuitenkaan kattaneet palvelun kuluja, joten vuonna 1990 puolet VIA Railin reiteistä suljettiin.[2] Valtion nykyään omistama VIA Rail hoitaa matkustajaliikennettä koko maan alueella. VIA Railia käytti vuonna 2018 noin 4,7 miljoonaa matkustajaa.[4] Erityisesti turisteja varten järjestetään maisemamatkoja junilla, joiden suuret panoraamaikkunat tarjoavat avaran näkymän ympäröivään luontoon. Hallituksen täytyy järjestää matkustajaliikennettä Länsi-Kanadassa, koska se oli yksi Brittiläisen Kolumbian liittymisehdoista, kun se vuonna 1871 liittyi liittovaltioon.[2] Lisäksi lukuisat pienet yritykset hoitavat tavaraliikennettä alueellisesti. Myös rahtipalveluiden tuottavuus on laskenut, muttei yhtä ankarasti kuin matkustajaliikenteen. Rahtiliikenteen ongelmat johtuvat suurelta osin Ottawan säätämistä erityisistä verorakenteista.[2]
Ontarion provinssin hallinnoima GO Transit alkoi 1967 liikennöidä paikallisliikennettä Toronton alueella. Tämän jälkeen vastaavia lähijunia on syntynyt Montrealin ja Vancouverin alueille.[1] Maanalaista metroliikennettä Kanadassa on vain Torontossa ja Montrealissa. Vancouverissa on sen sijaan maanpäällinen monorail. Lisäksi Calgaryssä, Edmontonissa ja Ottawassa on toimiva pikaraitiotiejärjestelmä.[5]
Tieliikenne muokkaa
Tieliikenne on sekä henkilö- että rahtiliikenteen merkittävin liikennemuoto.[6] Suuri valtatiejärjestelmä, Trans-Canada Highway, yhdistää kaikki kymmenen provinssia toisiinsa itä-länsisuunnassa. Siihen kuuluva Yellowhead Highway on suuri järjestelmään kuuluva valtaväylä, joka yhdistää Brittiläisen Kolumbian, Albertan, Saskatchewanin ja Manitoban. Kanadassa ei kuitenkaan ole kattavaa kansallistä valtatiejärjestelmää, koska päätökset teiden rakentamisesta kuuluvat provinsseille. Vuosina 2000 ja 2001 hallitus harkitsi rahoittavansa koko Trans-Canada Highwayn muuttamisen moottoritieksi. Vaikka rahoitus mahdollistettiin joillekin provinsseille joidenkin järjestelmän teiden osalta, hallitus lopulta päätti olla jatkamatta sitä. Rahoitusta vastustettiin joidenkin tiejärjestelmän osuuksien vähäisen liikenteen vuoksi.
Kanadassa on 1 042 300 kilometriä maanteitä, joista 415 600 kilometriä (35 %) on kestopäällysteistä, ja 17 000 kilometriä (1,2 %) moottoriteitä.[7] Vuonna 2003 jokaista 1 000 kanadalaista kohden oli 561 rekisteröityä matkustaja-ajoneuvoa.[2]
Kanadan tiheimmin asutuilla alueilla on myös tiheä tieverkko, mutta suurimmalla osalla harvaan asutuista alueista on vain muutamia teitä. Monet syrjäseuduille johtavat tiet on rakennettu metsä- ja kaivosteollisuuden tarpeisiin, eivätkä ne ole välttämättä avoinna julkiselle liikenteelle.[1] Kanadan maantiejärjestelmä on yksi maailman parhaista. Hyvät tiet ovatkin tärkeitä Kanadalle sen hajanaisen asutuksen ja laajuuden vuoksi. Teiden lisääntynyt käyttö ja hallituksen teiden ylläpitoon antaman rahamäärän väheneminen ovat kuitenkin huonontaneet teiden laatua.[2]
Kanadan valtatiejärjestelmä liittyy suoraan Yhdysvaltoihin useilla kohtaa rajaa. Kanadan ja Yhdysvaltain välillä on 22 virallista rajanylityspaikkaa. Greyhoundilla ja sen kanadalaisella vastineella Greyhound Canadalla on laaja linja-autoverkko, joka yhdistää monet Kanadan kaupungit Yhdysvaltain kaupunkeihin.[8]
Pyöräily on Kanadan maanteillä helppoa, ja monissa suurissa kaupungeissa on omia pyöräreittejään. Pyöräilykypärän käyttö on pakollista Brittiläisessä Kolumbiassa, New Brunswickissä, Prinssi Edwardin saarella ja Nova Scotiassa.[9]
Lentoliikenne muokkaa
Kanadan kansalliseen lentoasemajärjestelmään kuului vuonna 2018 yhteensä 152 lentoasemaa. Vuonna 2016 Kanadassa oli kaikkiaan 1 594 lentoliikenteelle tarkoitettua paikkaa, hieman yli tuhat lentokenttää ja 370 helikopterikenttää sekä joitakin vesilentoliikenteelle tarkoitettua paikkaa.[3] Maan selvästi suurin lentoasema on Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema.[10] Se oli 2017 nousujen ja laskujen perusteella maailman 14. vilkkain lentoasema.[11] Sen kautta kulki vuonna 2018 noin 47,9 miljoonaa matkustajaa. Seuraavaksi suurimmat lentoasemat olivat 24,9 miljoonan matkustajan Vancouverin kansainvälinen lentoasema ja 18,8 miljoonan matkustajan Montreal-Pierre Elliott Trudeaun kansainvälinen lentoasema.[12] Kanadan päälentoyhtiö on yhtenä turvallisimmista lentoyhtiöistä pidetty Air Canada.[10]
Lentokoneliikenne on tärkeää erityisesti arktisten alueiden asukkaille, koska alueen hajannaisia asutuksia ei yhdistä maantie- tai rautatieverkko, ja vesireittienkin käyttö on mahdollista ainoastaan lyhyen kesän aikana.[2] Maassa onkin noin 75 maan sisällä lentävää lentoyhtiötä.
Lentoteitse kulkee matkustajien lisäksi sekä kansainvälistä että kotimaista rahtia. Suurimmat rahtilentoasemat ovat Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema, Vancouverin lentoasema ja Hamiltonin lentoasema.[12]
Vesiliikenne muokkaa
Vesiliikenne on ollut Kanadalle tärkeää sen länsimaisen asutuksen alkuajoista lähtien. St. Lawrencen ja Suurten järvien muodostama sisävesijärjestelmä ulottuu Atlantin rannikon St. Lawrencen lahdelta keskelle mannerta, noin 3 800 kilometrin pituisen matkan.[2] Saint Lawrencen vesitietä pitkin lähes kaikki alukset pääsevät Yläjärven pohjukkaan asti, ja vain kaikista suurimmat valtamerialukset ovat liian isoja vesireitille. Vesitien varrella on monia Kanadan merkittävimmistä kanavista. Esimerkiksi Ontariojärven ja Montrealin välillä on seitsemän sulkua, Wellandin kanava ohittaa Niagaran putoukset ja Soon sulut yhdistävät Huronjärven Yläjärveen. Vesitien tärkeimmät hyödykkeet ovat Thunder Baystä Saint Lawrencen lahdelle kuljetettava vehnä ja rautamalmi Kanadan ja Yhdysvaltain terästehtaille.[1]
Itärannikolla kuljetetaan paljon metsäteollisuustuotteita, hiiltä ja raakaöljyä. Vesiliikenne on tärkeää myös Kanadan arktisille alueille, sillä sen avulla syrjäisiin asutuskeskuksiin voidaan viedä hyötytavaroita ja sieltä kuljettaa kaivosteollisuuden tuotteita. Jäämeren lisäksi pohjoisen tärkeä vesireitti on Mackenziejoki.[1]
St. Lawrencen varrella sijaitsee useita tärkeitä satamia, kuten Montreal, Sept-Îles, Port-Cartier, Thunder Bay ja Québec. Muita tärkeitä satamia ovat Tyynenmeren rannikon Vancouver, Atlantin rannikon Halifax ja St. John's[2][7] sekä Pohjoisen jäämeren Churchillin satama[13]. Vancouverin satama oli vuonna 2018 rahtimäärältään Kanadan suurin, ja se käsitteli erityisesti Aasiaan suuntautuvaa ja sieltä tulevaa liikennettä. Sen kautta kulki 147,1 miljoonaa tonnia rahtia. Toiseksi suurin satama oli vuonna 2018 Montrealin satama, joka käsitteli 38,9 miljoonaa tonnia rahtia.[4]
Kanadan kauppalaivasto ei ole kovin suuri, ja suurin osa Kanadan merentakaisesta kaupasta käydäänkin toisten maiden laivoilla.[2] Suurin osa Kanadan kauppa-aluksista liikennöi kotimaan kaupassa, ja vain muutamat alukset tekevät mannerten välisiä matkoja.[1] Vuonna 2011 Kanadalla oli 181 yli tuhannen bruttorekisteritonnin kauppa-alusta. Niistä 63 kuljetti sekä matkustajia että lastia ja 62 oli irtolastialuksia. Peräti 225 oli rekisteröity muihin maihin, 96 Bahamalle ja 77 Hongkongiin.[7]
Lähteet muokkaa
- Canada Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
- Canada The World Factbook. 12.4.2012. Washington: CIA. Arkistoitu 30.4.2019. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
- Transportation in Canada 2018 (PDF) Transport Canada. Viitattu 26.1.2020. (englanniksi)
- Zimmerman, Karla (toim.): Canada. Lonely Planet Publishing, 2011. ISBN 978-1-74714-9234-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Encyclopædia Britannica.
- ↑ a b c d e f g h i j MSN Encarta – Canada (Arkistoitu – Internet Archive) – tiedot haettu 12.6.2006
- ↑ a b The Canadian Transportation System 8.5.2018. Canada Statistics. Viitattu 26.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Transportation in Canada 2018, s. 10.
- ↑ Zimmerman s. 887.
- ↑ Transportation in Canada 2018, s. 9.
- ↑ a b c The World Factbook.
- ↑ Zimmerman, s. 881.
- ↑ Zimmerman, s. 883.
- ↑ a b Zimmerman, s. 880.
- ↑ Aircraft Movements 8.1.2019. ACI. Arkistoitu 27.3.2020. Viitattu 26.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Transportation in Canada 2018, s. 13.
- ↑ Welcome to The Port of Churchill Port of Churchill. Viitattu 3.12.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanadan liikenne Wikimedia Commonsissa
