Kalliorikko

putkilokasvilaji

Kalliorikko (Saxifraga adscendens) on pienikokoinen rikkokasveihin kuuluva vuoristojen ja kallioiden kasvi. Suomessa kalliorikko on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[2] Se on rauhoitettu ja sisällytetty luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltaviin lajeihin.[3]

Kalliorikko
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Alaheimo: Saxifragoideae[1]
Suku: Lehtirikot Saxifraga
Laji: adscendens
Kaksiosainen nimi

Saxifraga adscendens
L.

Katso myös

  Kalliorikko Wikispeciesissä
  Kalliorikko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Kalliorikko.

Kalliorikko on kaksivuotinen kasvi. Sen varsi on pysty, vähähaarainen ja kasvi kasvaa 10–25 cm korkeaksi. Maanpinnan tyvessä olevat, pitkään säilyvät aluslehdet sekä varsilehdet ovat 3–7-hampaisia. Kaksineuvoiset kukat ovat valkoiset ja kukkaperiä pitempiä. Kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Terälehdet ovat 7–10 mm pitkiä ja lanttokärkisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, ja emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa kalliorikko kukkii kesä-heinäkuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen ja pitkäpyöreä kota. Kotaperät ovat kotansa pituisia.[4]

Kalliorikon runsaus vaihtelee rajusti vuosittain. Sen siemenet säilyttävät maassa pitkään itävyytensä, joten siemenpankki on lajin säilyvyyden kannalta tärkeä.[5]

Levinneisyys muokkaa

Maailman mittakaavassa kalliorikko on vuoristojen kasvi. Sitä tavataan Alpeilla, Pyreneillä, Karpaateilla, Turkin vuoristoissa Kaukasuksella sekä Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Lajin toista rotua tavataan läntisessä Pohjois-Amerikassa. Itämeren piirissä kalliorikko on sopeutunut kasvamaan myös lämpimissä oloissa. Siellä sitä esiintyy Ruotsissa, Suomessa, Karjalassa ja Virossa.[6] Suomessa kalliorikkoa on tavattu Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta ja Hämeestä.[7] Ahvenanmaalta tunnetaan muutama epävarma esiintymä.[8] Lajin tärkeimmät esiintymät ovat Lohjalla, Karjalohjalla, Kemiönsaarella, Kemiössä ja Särkisalossa.[5].

Elinympäristö muokkaa

Kalliorikko on kalkinvaatija. Se esiintyy avoimilla kalkkikallioilla ja -jyrkänteillä. Luonnonkulot ja karjanlaidunnus suosivat kasvia pitämällä sen elinympäristöä avoimena. Suomessa lajia uhkaavat kalkin louhinta ja kesämökkirakentaminen.[5]

Lähteet muokkaa

  • Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti: Retkeilykasvio, s. 226, 228. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo , 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  • Ulvinen, Tauno & Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen: ”Pykälä, Juha: Kalliorikko”, Uhanalaiset kasvimme, s. 238. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997. ISBN 951-26-4256-5.
  • Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva: Ålands flora. Ekenäs: Ekenäs Tryckeri, 2010. ISBN 978-952-92-7850-3.

Viitteet muokkaa

  1. Stevens, P. F.: Saxifragaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  2. Kalliorikko – Saxifraga adscendens Laji.fi. Viitattu 29.3.2021.
  3. ”Liite 3(a), Koko maassa rauhoitetut kasvilajit”, Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997), s. 5. Helsinki : Ymparisto.fi. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2019).
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 226, 228.
  5. a b c Pykälä 1997, s. 238.
  6. Klippbräcka (Saxifraga adscendens L.) Den virtuella floran, Naturhistoriska riksmuseet. 20.10.1999. Viitattu 16.10.2019.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kalliorikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.1.2012.
  8. Ålands flora 2010, s. 209.

Aiheesta muualla muokkaa