Kaavinkosken kanava

Kaavinkosken kanava on Kaavin ja Tuusniemen rajalla sijaitseva kanava. 1915 alussa rakennettu kanava yhdistää Rikkaveden ja Kaavinjärven.[1] Se kuuluu Vuoksen vesistön Juojärven reittiin. Kaavinkosken kanava valmistui samoihin aikoihin Varistaipaleen ja Taivallahden kanavien kanssa. Näin rakentui laivareitti Saimaalta Kaaville saakka.[2]

Kaavinkosken kanava

Kaavinkosken kanava on pituudeltaan 400 metriä. Sen leveys on 7,1 metriä, syväys 1,5 metriä ja mastonkorkeus 5,5 metriä.

Nykyinen Kaavinkosken silta on rakennettu vuonna 1972.[2]

Kanava-alueen historiaa muokkaa

Kanava-alueen rakentaminen muokkaa

Kaavinkosken kanava-alueen on suunnitellut komissionimaanmittari Sigrud Rosenberg. Vuonna 1912 laadittujen suunnitelmien jälkeen aloitettiin kosken perkaaminen laivaväyläksi. Työ lienee aloitettu vuoden 1913 aikana. Väylää ruopattiin pääosin konevoimin. Työtä sanottiin "mutraamiseksi". Käytössä oli höyryvoimakäyttöinen ruoppaaja, jota paikalliset kutsuivat "mutruukoneeksi". Kanavatyömaalla oli töissä miesjoukko työvälineinään rautakankeja ja kiviporia. Kiviä nostettiin virran uomasta nostoraa'alla, jota pyöritettiin miesvoimin.[2]

Kääntösilta

Kanavan rakennuksen yhteydessä kymmenisen vuotta vanha Kaavinkosken silta purettiin ja sen tilalle rakennettiin teräksinen kääntösilta. Teräsosat oli maalattu valkoisiksi. Siltarakenteisiin kuuluivat graniitista tehdyt jykevät silta-arkut. Keskimmäinen silta-arkku rakennettiin pitkien junttapaalujen päälle. Hirsistä tehdyt ohjaimet estivät laivoja törmäämästä keskimmäiseen silta-arkkuun. Silta oli 22 m pitkä ja 2,7 m leveä. Sillan molemmissa päissä oli kieltotaulu, jossa luki: "Kahdenkymmenen päiväsakon uhalla kielletään juosten ajo sillalla".[2]

Siltavahti

Kanava-aluetta ympäröi punavalkoiseksi maalattu aita. Siltavahdille oli rakennettu virka-asunto kanavan läntiselle rannalle. Kanavaan saapuessaan laivalta annettiin siltavahdille merkkivihellys, jotta kanavan ylittävä silta käännettäisiin edestä pois. Ensin siltavahti sulki maantieliikenteen asettamalla puomit noin 10–15 m:n päähän molemmin puolin siltaa. Sen jälkeen siltavahti haki ns. avaimen, jonka avulla silta avattiin. Avain oli yli metrin mittainen rautakampi, joka pantiin sillan keskellä olevan rautatolpan päähän. Siltavahti käänsi kampea ja samalla silta kääntyi virran suuntaiseksi. Laivan ohitettua kanava-alueen, siltavahti käänsi sillan takaisin maantieliikenteen käyttöön.

Kanavan alkuvuosina Kaavinkoskella oli vain yksi siltavahti. Myöhemmin uusien työaikalakien vuoksi palkattuja siltavahteja tuli olla kolme.

Laivaliikenne Rikkaveden ja Kaavinjärven välillä oli vilkkaimmillaan kanavan valmistumisesta 1950-luvulle saakka. Laivoja liikkui kesäisin ympäri vuorokauden. Sotien jälkeen laivaliikenne loppui lähes kokonaan. Autoistuminen oli yksi laivaliikennettä vähentävä tekijä.[2]

Matkustajaliikenne

Kaavinkoskella liikennöivät 1920-luvulla mm. matkustajalaivat Heinävesi III, Heinävesi IV ja Tapio.

Kaavinkosken kautta ihmiset liikkuivat Rikkaveden rantakylistä Kaavin kirkonkylälle Kaavinjärven pohjoispäähän. 1900-luvun alkupuolella Kaaviin kuuluivat mm. nykyisin Outokumpuun kuuluvat Rikkarannan ja Varislahden kylät. Erityisesti paljon väkeä liikkui Kaaville mikkelinpäivän markkinoille ja kirkkoon.[2]

Rahtiliikenne

Kaavinkosken kanavan valmistuttua laivaväylällä liikkui paljon tavaraliikennettä. Kanavan kautta laivattiin mm. tavaroita alueen kauppohin. Merkittävä osa laivaliikenteestä oli puutavaran (polttopuuta ja rakennuspuuta) kuljettamista. Vilkkaita puutavaran lajittelu- ja niputuspaikkoja oli Kaavinjärven rannalla mm. Tuusniemen Rantolahdessa ja Saunalahdessa sekä Kaavin Retusessa olevassa Ronkalanlahdessa.

1900-luvulla Kaavinkosken läheisyyteen uitettiin polttopuuksi sopivaa puutavaraa Vaikkojoelta saakka. Kaavinkoskella puut sahattiin, halottiin ja pinottiin. Vuoden kuivuttuaan halot kärrättiin laivoihin. Polttopuut jatkoivat matkaansa vesiteitse laivoilla Kaavinkoskelta eteenpäin.[2]

Täyssinän rauhan raja muokkaa

Täyssinän rauhan (1595) raja on kulkenut Kaavinkosken kautta. Rantakallioon hakattu rajamerkki on hävinnyt sillan rakentamisen yhteydessä.[2] Lähimmät Täyssinän rauhan rajakivet löytyvät Ohtaansalmelta Tuusniemeltä ja Kaavinjärven pohjoispäästä.

Lähteet muokkaa

  1. Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 401
  2. a b c d e f g h Mustonen, Eino: Elettiinpä ennenkin, s. 59-61. Joensuu: Luikonlahden perinnepiiri, 1991. ISBN 952-90-3045-2.

Aiheesta muualla muokkaa