Kaarina Valoaalto
Kaarina Valoaalto (oik. Kaarina Aalto) (25. toukokuuta 1948 Västerås – 26. maaliskuuta 2021 Joutsa[1][2][3]) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi omintakeisesta, lokeroita kaihtavasta kirjoitustyylistään, jossa yhdistyivät proosa ja runous.[3][4]
Elämä
muokkaaValoaalto varttui nelilapsisessa perheessä Helsingin Töölössä.[1] Hän julkaisi esikoisrunoteoksensa Ei muuta kuin hiukset päässä vuonna 1980. Valoaalto viihtyi kaupunkia enemmän luonnon rauhassa, joten hän muutti 1990-luvun vaihteessa Toivakkaan joen rannalla sijaitsevalle syrjäiselle maatilalle. Maatilallaan hänellä oli mm. kanoja, ankkoja, hanhia ja kissoja.[3][4][5][6]
Ahkeran kirjoittamisen lisäksi Kaarina Valoaallon kiinnostuksenkohteisiin kuuluivat maalaaminen ja eläintenhoito. Taiteellisen uran lisäksi Valoaalto työskenteli Emmaus-liikkeessä vieraillen eri puolilla Etelä-Amerikkaa.[5]
Kaarina Valoaalto eli kuolemaansa saakka rekisteröidyssä parisuhteessa meksikolaisen Mercedes Alban kanssa. Heidän tuttavuutensa alkoi kirjeenvaihdolla vuonna 1987, jolloin Alba oli 17-vuotias. Valoaalto ja Alba tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 2006 ja samana vuonna Alba muutti asumaan Valoaallon luokse Suomeen.[5]
Kuolema
muokkaaValoaalto sairastui rintasyöpään vuonna 2017 ja kuoli sairauden uuvuttamana 26.3.2021.[5]
Teokset
muokkaaKaunokirjallinen tuotanto
muokkaa- Runoteokset
- Ei muuta kuin hiukset päässä: runoja (Otava, 1980)
- Poloneesi keskeneräisestä Bagdadista: runoja (Otava, 1981)
- Suomalainen selluliittipolvi Andeilla: runoja (Otava, 1982)
- Minä pieni krysoliitti: runoja (Otava, 1983)
- Kaikki suuret naiset olette jättäneet minut (Arthouse, 1988)
- Aivojen heliotrooppinen kirkkaus (Kirjayhtymä, 1993)
- Sirkus Swedenborg: runoja (Kirjayhtymä, 1995)
- Patsastuma matriarkaatin jalustassa (ntamo, 2010)
- Banana Split (Poesia, 2020)
- Äimän käki (Poesia, 2021)
- Proosateokset
- Kapteeni: katkotahtista lyhytproosaa (Otava, 1982)
- Huono iho (Otava, 1986)
- Mystikko (Arthouse, 1988)
- Sisilisko ja minä: Eva Blitzin tarina (Kirjayhtymä, 1991)
- Räppiä saarnaspöntöstä ja muita asetelmia (Kirjayhtymä, 1997)
- Pannunmyssy (Kopijyvä, 2000)
- Einen keittiö, Eines kök : kaunokirjallisia tunnelmapaloja (Tammi, 2002 )
- Nooakan parkki (Tammi, 2005)
- Avantgarderob ja muuta irtaimistoa (Tammi, 2008)
- Kuunnelmakäsikirjoitus
- Sisiliskotarinoita: kuunnelma; Erja Manto ja Radioteatteri Kaarina Valoaallon romaanin pohjalta. (Yleisradio, 1991)
Muu tuotanto
muokkaa- Ramirez, Miriam Soledad, Valoaalto, Kaarina & Streng, Anne: Vapaan kanan käsikirja (M. S. Ramirez, 1992)
- Valoaalto, Kaarina, Krivulin, Viktor, Tihmeneva, Tatjana, Laitinen, Markku & Peuranen, Erkki: S vetki sryvaetsâ zvuk : antologiâ pisatelej central'noj Finlândii (Pietari-säätiö & Keski-Suomen läänin taidetoimikunta, 1994)
- Ramirez, Miriam Soledad, Valoaalto, Kaarina & Streng, Anne: Veden aateliset : kesyjen vesilintujemme hoito-opas (Art House, 1996)
- Fanerinen matkarasia – tutkielma arkkitehti Wivi Lönnistä (näytelmäkäsikirjoitus, Jyväskylän Huoneteatteri, 1997)[7]
Lähteet
muokkaa- Esittely (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Mörö, Mari: Kaarina Valoaalto 1948–2021 11.4.2021. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.4.2021.
- ↑ Kirjailija Kaarina Valoaalto on kuollut 28.3.2021. Poesia. Viitattu 2.4.2021.
- ↑ a b c Airola, Laura: Kirjailija Kaarina Valoaalto on kuollut Helsingin Sanomat. 28.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
- ↑ a b Mäkeläinen, Niina: “Hän oli kuriton ja lokeroihin sopimaton tekijä” – Kaarina Valoaalto yhdisti runoissaan rujon ja ylevän Yle. 30.6.2021. Viitattu 21.5.2024.
- ↑ a b c d Janhonen, Ulla: Suomalainen Kaarina rakastui meksikolaiseen Mercedekseen 20 kirjeenvaihtovuoden jälkeen – nyt rakkaustarinasta on jäljellä enää kaksi linnunpönttöä Kotiliesi. 20.8.2022. Viitattu 21.5.2024.
- ↑ Toivakka, Sari: Kirjailija Kaarina Valoaalto on kuollut Keskisuomalainen. 28.3.2021. Viitattu 21.5.2024.
- ↑ Jyväskylän Huoneteatteri - Fanerinen matkarasia (kantaesitys) www.huoneteatteri.fi. Viitattu 28.3.2021.