Käyräsara
Käyräsara (Carex maritima) on pohjoisilla merenrannikoilla sekä vuoristoalueilla tavattava pienikokoinen sarakasvi. Suomesta käyräsara on hävinnyt.[3]
| Käyräsara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Hävinnyt |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Alaheimo: | Cyperoideae |
| Tribus: | Cariceae[1] |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | maritima |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Käyräsara kasvaa korkeintaan 10 cm korkeaksi. Kaarevasti taipuneet harmaanvihreät varret nousevat ylöspäin pitkästä, suikertavasta juurakosta. Rihmamaiset lehdet kohoavat jäykkinä kimppuina ja ovat kouruisia tai sisäänpäin kiertyneitä. Palleromainen kukinto muodostuu parista lähekkäisestä ja rakenteeltaan samanlaisesta tähkästä. Tähkässä on 4–6 kukkaa. Hedekukat ovat tähkän kärjessä. Tähkäsuomut ovat 3–4 mm pitkiä, punaruskeita, leveänsoikeita, tylppiä ja kalvolaitaisia. Hieman pidemmät pullakot ovat kellan- tai tummanruskeita, yläosastaan tumma- ja selväsuonisia. Pullakoiden suuota on lyhyt, hieman vino ja hammaslaitainen. Käyräsara kukkii kesä-heinäkuussa.[4][5]
Käyräsara on helposti tunnistettava, joskin kukkimattomana se muistuttaa jossain määrin somersaraa (C. glareosa).[4] Huippuvuorilla tavataan harvinaisena käyräsaran ja soukkasaran (C. parallela) risteymää.[5]
Levinneisyys muokkaa
Käyräsaraa tavataan Euroopassa Alpeilta, Islannista, Huippuvuorilta, Skotlannista, Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista sekä Venäjältä Jäämeren rannikkovyöhykkeeltä. Levinneisyysalue jatkuu Jäämeren rannikkoa pitkin itään Alaskaan ja Pohjois-Kanadaan sekä Grönlantiin asti. Lajia tavataan myös vuoristoseuduilta Kaukasukselta, Keski-Aasiasta, Argentiinasta ja Chilestä.[6] Suomesta käyräsara on löydetty vain kerran, 1860-luvulla Oulun Nuottasaaresta. Näyte toimitettiin aikanaan Helsingin kasvimuseoon, mutta näyte on sittemmin kadonnut. Uusia löytöjä lajista ei ole tehty. Käyräsara lienee samantapainen jääkauden jälkeinen jäänne Perämeren rannikolla kuin muutama muukin Jäämeren rannikolta kotoisin oleva laji, kuten Suomesta hävinnyt jäämerentähtimö (Stellaria humifusa) ja uhanalainen rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes). On myös mahdollista, että käyräsara oli levinnyt Suomeen muuttolintujen matkassa.[4]
Elinympäristö muokkaa
Käyräsara kasvaa rannikoilla soraisilla ja hiekkaisilla merenrannoilla hieman normaalivesirajan yläpuolella. Sisämaassa sitä tavataan tuntureilla ja vuoristoissa jokien sorarannoilla, tienvarsilla ja lapinvuokkonummilla.[4][6]
Lähteet muokkaa
- Laine, Unto: Käyräsara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 102.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Carex maritima Gunnerus Plants of the World online. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Hävinneet ja uhanalaiset putkilokasvit Viitattu 16.9.2010.
- ↑ a b c d Laine 1997, s. 102.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 789.
- ↑ a b Den virtuella floran: Bågstarr (ruots.) Viitattu 16.9.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laji.fi: Käyräsara (Carex maritima)
- ITIS: Carex maritima (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Carex maritima (englanniksi)