Avaa päävalikko
Enontekiö baskinkielisessä kartassa.
Valtatie 21 (osa Eurooppatietä E8) kulkee Suomen ja Ruotsin rajan tuntumassa Käsivarren läpi. Taustalla Saana.

Käsivarsi eli Käsivarren Lappi on Suomen alueen kapea, ”Suomi-neidonkäsivartta muistuttava ulkonema Luoteis-Lapissa, Ruotsin ja Norjan välissä. Käsivarsi kuuluu Enontekiön kuntaan ja siellä on vuodesta 1991 lähtien sijainnut Käsivarren erämaa-alue.

Käsivarren pohjoisimmasta osasta käytetään toisinaan nimitystä Yliperä, paikallisten keskuudessa usein Yläperä[1]. Termiä ei ole tarkkaan määritelty, mutta nykyään sillä tarkoitetaan yleensä suurtuntureiden aluetta Käsivarren pohjoisimmassa nurkkauksessa. Aiemmin termi miellettiin ehkä laajemmin koko Käsivartta kattavaksi.[2] Kai-Veikko Vuoristo kuvaa Yliperää seuraavasti: ”Yliperäksi kutsuttu alue on arktista seutua, missä talven valta on pitkä, kesä lyhyt. Yliperässä, kaukana metsänrajan pohjoispuolella, vallitsevat tunturit ja paljakat. – – Koko vuoristo huipentuu joukkoon yli tuhatmetrisiä tuntureita, jotka jäävät vain niukasti ikuisen lumen vyöhykkeen alapuolelle.”[3]

Vuosina 1920–1944 Suomeen kuulunutta Petsamoa nimitetään joskus Suomen itäiseksi käsivarreksi.

Suomen korkein tunturi Halti ja kaikki yli tuhat metriä korkeat tunturit sijaitsevat Käsivarressa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Yläperä-muodossa termi esiintyy puheessa ja löytyy monista paikallisista ilmoituksista, katso esim. http://www.e-julkaisu.fi/yllas/kesa2011/pdf/Yllas_kesa2011_netti.pdf#page=8, viitattu 25.6.2012 (yläperä tarkoittaa myös linnun pyrstön ja selän välistä osaa).
  2. Järvinen, Anteri & Lahti, Seppo (toim.): Suurtuntureiden luonto: Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja, s. 7, 189. Helsinki: Palmenia, 2004. ISBN 952-10-1142-4. Katso myös: Kaikusalo, Asko ja Metsälä, Yrjö: Tarujen tunturit, s. 7–13 (luku Yliperän vuosi). Porvoo: WSOY, 1979 (2. painos, ensimmäinen vuonna 1974). ISBN 951-0-06594-3. Laajempi merkitys, katso: Oinonen, Väinö J.: Lapin yliperällä. Porvoo: WSOY, 1964 (2. painos).
  3. Vuoristo, Kai-Veikko: Hankien kimallus, s. 187. Keuruu: Otava, 1984. ISBN 951-1-07646-9.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.