Käsivarsi (Suomi)
Käsivarsi eli Käsivarren Lappi on Suomen alueen kapea, ”Suomi-neidon” käsivartta muistuttava ulkonema Luoteis-Lapissa, Ruotsin ja Norjan välissä. Käsivarsi kuuluu Enontekiön kuntaan ja siellä on vuodesta 1991 lähtien sijainnut Käsivarren erämaa-alue. Suomen korkein tunturi Halti ja kaikki yli tuhat metriä korkeat tunturit sijaitsevat Käsivarressa.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/51/Enonteki%C3%B6_eu.png/250px-Enonteki%C3%B6_eu.png)
Käsivarren itärajana Norjaa vastaan on vuoden 1751 Strömstadin sopimuksen raja. Länsiraja Ruotsia vastaan syntyi Haminan rauhassa 1809, ja näiden rajojen väliin jäi kapea kaistale.[1] Käsivarren nimitys syntyi 1900-luvulla karttamuodon perusteella.[2] Se esiintyy ainakin jo Samuli Paulaharjun Lapin muisteluksissa (1922): ”Palojoen tienoille laskeutuvat korkeasta tunturimaastaan myöskin »Käsivarren» lappalaiset Poro- ja Kilpisjärven ympäristöiltä.”[3] Saamen kieleen nimitys on lainautunut käännöksenä Giehtaruohtas.[2]
Käsivarren pohjoisimmasta osasta käytetään toisinaan nimitystä Yliperä, paikallisten keskuudessa usein Yläperä[4]. Termiä ei ole tarkkaan määritelty, mutta nykyään sillä tarkoitetaan yleensä suurtuntureiden aluetta Käsivarren pohjoisimmassa nurkkauksessa. Aiemmin termi miellettiin ehkä laajemmin koko Käsivartta kattavaksi.[5] Kai-Veikko Vuoristo kuvaa Yliperää seuraavasti: ”Yliperäksi kutsuttu alue on arktista seutua, missä talven valta on pitkä, kesä lyhyt. Yliperässä, kaukana metsänrajan pohjoispuolella, vallitsevat tunturit ja paljakat. – – Koko vuoristo huipentuu joukkoon yli tuhatmetrisiä tuntureita, jotka jäävät vain niukasti ikuisen lumen vyöhykkeen alapuolelle.”[6]
Vuosina 1920–1944 Suomeen kuulunutta Petsamoa nimitetään joskus Suomen itäiseksi käsivarreksi.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Tommila, Päiviö: Kuinka Suomi-neidon muotoinen kartta-Suomi syntyi? Maankäyttö, 2009, nro 1, s. 8. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.9.2020.
- ↑ a b c Suomalainen paikannimikirja, PDF-näköisjulkaisu, s. 211. Kotimaisten kielten keskus ja Karttakeskus, 2007. ISBN 978-952-5446-96-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 25.9.2020).
- ↑ a b Paulaharju, Samuli: Lapin muisteluksia, s. 109. Helsinki: Kirja, 1922. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.9.2020).
- ↑ Yläperä-muodossa termi esiintyy puheessa ja löytyy monista paikallisista ilmoituksista, katso esim. http://www.e-julkaisu.fi/yllas/kesa2011/pdf/Yllas_kesa2011_netti.pdf#page=8, viitattu 25.6.2012 (yläperä tarkoittaa myös linnun pyrstön ja selän välistä osaa).
- ↑ Järvinen, Anteri & Lahti, Seppo (toim.): Suurtuntureiden luonto: Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja, s. 7, 189. Helsinki: Palmenia, 2004. ISBN 952-10-1142-4. Katso myös: Kaikusalo, Asko ja Metsälä, Yrjö: Tarujen tunturit, s. 7–13 (luku Yliperän vuosi). Porvoo: WSOY, 1979 (2. painos, ensimmäinen vuonna 1974). ISBN 951-0-06594-3. Laajempi merkitys, katso: Oinonen, Väinö J.: Lapin yliperällä. Porvoo: WSOY, 1964 (2. painos).
- ↑ Vuoristo, Kai-Veikko: Hankien kimallus, s. 187. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07646-9.