Käärmekotkat (alaheimo)

Käärmekotkat[3] (Circaetinae) on haukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintujen alaheimo. Siihen kuuluu viisi sukua, joita tavataan vain Vanhassa maailmassa.[2][4]

Käärmekotkat
Harjakotka (Spilornis cheela)
Harjakotka (Spilornis cheela)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Käärmekotkat
Circaetinae
Blyth, 1849[1]
Suvut[2]
Katso myös

  Käärmekotkat (alaheimo) Wikispeciesissä

Useimpien käärmekotkalajien kynnet ovat lyhyet ja vahvat, ja soveltuvat hyvin kiinnipitämiseen sekä nopealiikkeisten, myrkyllistenkin käärmeiden tappamiseen. Käärmekotkat eivät ole immuuneja käärmeenmyrkkyä vastaan, joten käärmeen tappamiseen tarvitaan ketteryyttä, ja myös säärien paksut suomut saattavat suojata lintua jonkin verran.[3] Käärmekotkien koko vaihtelee paljon. Filippiinienkotka on yksi maailman suurimmista kotkalajeista, kun taas pienin laji pikkuharjakotka ei kasva suurta varpushaukkaa kookkaammaksi, ja kuuluu kotkista pienimpiin.[3][5]

Käärmekotkat elävät pääosin Afrikassa ja Aasiassa, mutta käärmekotkaa tavataan myös Euroopassa.[3] Useimmat käärmekotkalajeista suosivat ravinnokseen etenkin käärmeitä ja sammakoita sekä muita matelijoita, sen sijaan nisäkkäitä ja lintuja ne eivät yleensä syö.[3] Poikkeuksena on filippiinienkotka, joka saalistaa muun muassa apinoita ja sarvinokkia.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. Auffenberg, Walter & Austin, Oliver L. Jr.: Catalogue of fossil birds. Part 2: Anseriformes through Galliformes, s. 261. University of Florida, 1964. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.5.2011). (englanniksi)
  2. a b Lerner, Heather R. L. & Mindell, David P.: Phylogeny of eagles, Old World vultures, and other Accipitridae based on nuclear and mitochondrial DNA. Molecular Phylogenetics and Evolution, marraskuu 2005, 37. vsk, nro 2, s. 327–346. PubMed:15925523. doi:10.1016/j.ympev.2005.04.010. ISSN 1055-7903. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 1.3.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b c d e Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 749–751. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
  4. a b Finlayson, Clive: Avian survivors: The History and Biogeography of Palearctic Birds, s. 122. London: Poyser, 2011. ISBN 978-0-7136-8865-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2019). (englanniksi)
  5. Christie, David A. & Ferguson-Lees, James: Raptors of the World, s. 132. London: Christopher Helm, 2001. ISBN 978-0-7136-8026-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2019). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.