Avaa päävalikko

Jukka Jalmari Pajula (28. tammikuuta 1921 Taivassalo29. huhtikuuta 1991 Hämeenlinna)[1] oli suomalainen kenraaliluutnantti.

Pajula kävi Kadettikoulun sodan aikana 1943 sekä Sotakorkeakoulun 1952 ja valtakunnallisen maanpuolustuskurssin 1963 (ye-upseeri 1963). Jatkosodassa Pajula toimi JR 1:ssä joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. 1944–1945 hän työskenteli opetusupseerina RUK:ssa. Pääesikunnan komento-osaston toimistoupseerina hän oli 1945–1948. Komppanianpäällikönä hän oli JR 5:ssä 1949. Sotakorkeakoulussa Pajula toimi adjutantti 1949–1950. Etelä-Uudenmaan sotilaspiirin esikunnassa hän oli toimistoupseerina 1953 ja toimistopäällikkönä 1958–1959. Pääesikunnan järjestelyosaston toimistoesiupseerina hän toimi 1954–1958 sekä 1959–1962. Sotakorkeakoulussa Pajula opetti strategiaa 1962–1964. Savon prikaatissa hän toimi esikuntapäällikkönä ja pataljoonan komentajana 1964–1967. Uudenmaan jääkäripataljoonaa hän komensi 1967–1968. Pääesikunnan jalkaväkitoimiston toimistopäällikkönä hän oli 1968–1970. Jalkaväen tarkastajana hän toimi 1974–1976. Etelä-Suomen sotilaslääniä hän komensi vuosina 1976–1981, kunnes jäi eläkkeelle.

Pajula herätti huomiota 1980-luvun alussa kutsuessaan siviilipalvelusmiehiä ”rintamakarkureiksi” ja ”yhteiskunnan siivelläeläjiksi”.[1]

Ylennykset: vänrikki 1941, luutnantti 1942, kapteeni 1947, majuri 1958, everstiluutnantti 1964, eversti 1971, kenraalimajuri 1973, kenraaliluutnantti 1977.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Katri Himma: Kuolleita: Kenraaliluutnantti Jukka Pajula (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 9.5.1991. Viitattu 19.5.2018.
  2. http://runeberg.org/kuka/1978/0688.html