Jukka Haavisto

Juhani ”Jukka” Haavisto (s. 5. kesäkuuta 1930 Alajärvi) on suomalainen muusikko ja musiikkineuvos ja mainosalan yrittäjä. Hän on toiminut lauluntekijänä ja vaikuttanut useissa kokoonpanoissa vibrafonisti-hanuristina. Haavisto on muusikonuransa lisäksi toiminut mainosalalla vuodesta 1959 aina 1990-luvulle, jolloin jäi eläkkeelle.[1]

Jukka Haavisto
Jukka Haavisto marraskuussa 2014 Tavastia-klubilla poikiensa Fifty-Sixty –konsertissa.
Jukka Haavisto marraskuussa 2014 Tavastia-klubilla poikiensa Fifty-Sixty –konsertissa.
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1930 (ikä 90)
Ammatti muusikko, mainosalan yrittäjä
Muusikko
Taiteilijanimi Jukka Haavisto
Aktiivisena 1959–2020
Tyylilajit jazz, swing, kevyt musiikki
Soittimet harmonikka, vibrafoni

ElämänvaiheitaMuokkaa

Jukka Haavisto suoritti ylioppilastutkinnon Kauhavalla 1948 ja valmistui opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1956. Hän työskenteli mainostoimisto SEKissä 1959–1968, viimeksi yhteysjohtajana, sitten Artifex-mainostoimistossa varatoimitusjohtajana vuoteen 1978. Oman mainostoimistonsa PRAXin toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1975 vuoteen 1990.[2][3]

Muusikon uraMuokkaa

Haavisto esiintyi muusikkona ensi kerran julkisesti noin kymmenvuotiaana, soittamalla Yleisradion lähetyksessä ystävänsä kanssa huuliharppua. He soittivat kaksi suomalaista laulua. Huuliharpun Haavisto oli saanut edellisenä jouluna joululahjaksi, samana päivänä, jolloin hänen luutnantti-isänsä kuoli talvisodassa Taipaleenjoella. Haaviston omimmaksi musiikinlajiksi tuli swing, jota hän soitti haitarilla ja vibrafonilla:[3]

»Se swingin rytmiikka tuntui heti ensikuulemalta omalta ja sytytti kiinnostuksen, joka ei ole hiipunut. […] Minä olen sydämeltäni vain tällainen jazzia rakastava pelimanni.»

Haaviston keskeisimpiä yhtyeitä ovat olleet Happy Swing Band, Jukka Haavisto Band ja Haavisto Swingers.[3]

Haavisto esiintyi viimeisen kerran muusikkona 27.2.2020. Hän on kärsinyt borrelioosista, jonka vuoksi kädet eivät enää kunnolla tottele aivoista tulevia käskyjä. Hän oli jo aikaisemmin tehnyt lopetuspäätöksen, mutta kuunnellessaan Happy Swing Bandin konserttia hänen oli taas pakko päästä ystäviensä joukkoon. Hän soitti vibrafonisoolon, joka meni “olosuhteisiin suhteutettuna kohtuullisesti. Mutta lupaus kohtuullisuudesta ei riitä uuteen alkuun. […] Päättelin, että ehkä on parempi lopettaa vapaaehtoisesti ajoissa kuin myöhään vasta pakon edessä, yleisön pyynnöstä.”[3]

Haavistoa ilahduttaa suomalaisen jazzin uusien sukupolvien kyvyt: “Minua ilahduttavat paljon nämä uudet polvet, jotka ovat nostaneet jazzin aivan toiselle kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. Suomalainen jazz ei perustu enää matkimiseen, ei edes esikuvien jäljittelyyn.”[3]

Yhteiskunnallinen toimintaMuokkaa

Jukka Haavisto toimi Suomen Jazz-arkiston ja Suomen Jazz & Pop Arkiston (nykyinen Musiikkiarkisto) johtajana vuosina 1991–1997. Hän sanoo olevansa “yllytyshullu, sellainen haasteiden etsijä, joka on helppo suostutella uusiin hankkeisiin”.[3]

Haavisto perusti Suomen Kevyen Musiikin Museon Kannatusyhdistyksen vuonna 1994. Hän toimi museon toiminnanjohtajana vuoteen 2004 saakka. Museo avasi verkkomuseon nimeltä Populaarimusiikin museo internetiin joulukuussa 2004.[1]

Haavisto on toiminut myös kirjailijana. Hänen teoksensä Puuvillapelloilta kaskimaille (1991) on edelleen tuorein yleisesitys suomalaisesta jazzista. Hän on ihmetellyt, että kukaan ei ole kirjoittanut jatkoa tälle teokselle. Hänen teoksensa on nelisataasivuinen, soittajia siinä mainitaan puolitoista tuhatta kappaletta.[3]

PalkinnotMuokkaa

Jukka Haavistolle on myönnetty ansioistaan suomalaisen jazzin ja kevyen musiikin hyväksi seuraavat palkinnot:[1]

  • 1995 Suomen Jazzliiton Andania-palkinto
  • 1995 Classic Jazz ry:n Louis Armstrong -palkinto
  • 2000 Elvis ry:n Prix ELVIS
  • 2007 musiikkineuvoksen arvonimi
  • 2010 Vuoden arkistoteko -palkinto uraauurtavasta toiminnasta jazz- ja populaarimusiikin kulttuuriperinnön hyväksi

PerheMuokkaa

Haaviston pojat Janne (muun muassa yhtyeissä J. Karjalainen ja Mustat Lasit ja Laika & The Cosmonauts) ja Olli (muun muassa J. Karjalainen, Mikko Kuustonen, Freud, Marx, Engels & Jung ja Tuomari Nurmio) ovat kumpikin menestyneitä muusikoita. Tytär Susanna Haavisto on näyttelijä-laulaja.

Yhtyeet[1]Muokkaa

  • Carmen (1945–1949)
  • JH-kvintetti (1950–1951)
  • Martti Nummen sekstetti (1952)
  • Pihlajamaan Pelimannit (1952–1953)
  • LL-kvintetti (1954–1955)
  • Jorma Weneskosken orkesteri (1956–1962)
  • Happy Swing Band (1978–)
  • Jukka Haavisto Band
  • Haavisto Swingers (1990–)
  • Western Swingers (1998–)

TeoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Juha Henriksson: Jukka Haavisto pomus.net. Populaarimusiikin museo Pomus. Viitattu 29.11.2014.
  2. Haavisto, Jukka: Oikoteitä on, mutta muutaman oikaisun jälkeen olet varsinaisen reitin kulkijoita jäljessä, s. 37. Teoksessa: Creator Oy (toim.) Sanan voimalla. Helsinki: A-lehdet Oy, 1982. ISBN 951-99425-4-8.
  3. a b c d e f g Harri Uusitorppa: Svengi, johon ei kyllästy koskaan. Musiikkineuvos Jukka Haavisto on saanut todistaa melkein kaikki suomalaisen jazzin vaiheet. Helsingin Sanomat, 4.6.2020, s. B 15. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.6.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.