Jouko Pirhonen
Jouko Kalevi Esaias Pirhonen (13. joulukuuta 1915 Sortavala – 25. maaliskuuta 1996 Espoo[1]) oli vara-amiraali, joka toimi Suomen merivoimien komentajana vuosina 1966–1974. Sotien aikana hän toimi moottoritorpedoveneiden päällikkönä ja palkittiin Mannerheim-ristillä vuonna 1943. Hän oli viimeinen puolustusvoimien palveluksessa ollut Mannerheim-ristin ritari.[2]
| Jouko Pirhonen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. joulukuuta 1915 Sortavala |
| Kuollut | 25. maaliskuuta 1996 (80 vuotta) Espoo |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Komentajuudet | Suomen merivoimien komentaja 1966–1974 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | vara-amiraali |
| Kunniamerkit | Mannerheim-risti |
Moottoritorpedovenelaivueen päällikkö, kapteeniluutnantti Pirhonen nimitettiin 4. kesäkuuta 1943 Mannerheim-ristin ritariksi numero 111. Nimityksen perusteluissa mainitaan hänen johtaneen 63:a vihollisen toiminta-alueille tai tukikohtiin suoritettua laivastotehtävää ilman omia tappioita.
Isku Lavansaareen
muokkaaYksi suoritetuista tehtävistä oli 18. marraskuuta 1942 suoritettu tunkeutuminen kolmella moottoritorpedoveneellä Lavansaaren satamaan, jossa upotettiin torpedoilla 1 700 tonnin neuvostoliittolainen tykkivene Krasnoje Znamja.
Lähestyminen perustui silkkaan röyhkeään hämäykseen: Kielkourin merivartioaseman kysyessä tunnusta vastattiin vasta toisella vaateella antamalla nopea ja epäselvä vastaus vilkkuvalolla. Hämäys toimi eikä hälytystä tehty. Satamaan tunkeutuminen onnistui. Venäläiset havaitsivat hyökkääjät kello 21.13, kun Syöksy pyrähti täyteen vauhtiin torpedojen laukaisua varten. Hätäinen konetykkituli maalina olevalta alukselta meni kuitenkin karkeasti yli. Sataman raskailla pattereilla ja voimakkailla valonheittimillä sen sijaan vain juoksenneltiin edestakaisin ja ihmeteltiin.
Koska ohjaamossa olevasta varsinaisesta torpedotähtäimestä ei erottanut maalia, laivueenkomentaja Pirhonen tähtäsi kylmäverisesti kiikarilla katon yli maaliin, ja kaksi torpedoa lähti suoraan maaliin. Vinha (luutnantti Aarne Vuorensaari) laukaisi kolmannen torpedon ja Vihuri (luutnantti Kaarlo Kajatsalo) neljännen. Torpedoista kolme oli vuodelta 1912 rauhanajan harjoituksissa jo suuresti kulutettuja vain 120 kg:n latauksella varustettuja ja vain noin 20 solmun nopeuteen pystyneitä Whitehead-torpedoja. Vihurin laukaisema neljäs torpedo oli saksalaisten sotasaalisvarastoista ostettu venäläinen 300 kg:n latauksella varustettu ja muita huomattavasti nopeampi.
Torpedon laukaisun jälkeen Vihuri veti savuverhon satamaan poistumisen turvaksi, joten osumia nähtiin varmasti vain kolme ensimmäistä; ulkona odottanut, magneettimiinoitteen Lavansaaren sisääntuloväylälle laskenut saksalaisen miinaveneen KM-27 päällikkö luutnantti Karnarth kertoi kuitenkin nähneensä yökiikarillaan kaikki neljä räjähdystä sekä maalialuksen kaatuvan upoten.
Nyt vasta syttyivät Lavansaaren sataman valtavat valonheittimet ja raskas rannikkotykistö avasi tulen, mutta hyökkääjät olivat jo katoamassa horisonttiin. Osan sotkusta selittää Vihurin tarkoituksella satamaan ja lähestyvien venäläisten vartioveneiden eteen vetämä vahva savuverho. Hyökkäys oli ratkaiseva, kun hänet seuraavana vuonna nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi.
Pirhonen ylennettiin vara-amiraaliksi 5. heinäkuuta 1971.
Teokset
muokkaa- Peuranheimo, Orvo – Pirhonen, Jouko – Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa: Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941–1944. WSOY, 1956.
- Pirhonen, Jouko – Heinonen, Jukka (käsikirj.): Laivasto sodassa 1939–45. Toimittaja Mauri Kalima. Maanpuolustuslehden kustannusosakeyhtiö, 1987. Video.
Lähteet
muokkaa- Brantberg, Robert: Sotaupseerit, s. 241–254. Tampere: Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-08-X
- Hurmerinta, Ilmari – Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. (4. painos) Ajatus Kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0
Viitteet
muokkaa- ↑ Brandtberg 1999, s. 244, 253.
- ↑ Myllyniemi, Urho: ”Pirhonen, Jouko (1915–1996)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 726–727. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- Brantberg, Robert: Vara-amiraali Jouko Pirhonen.
- Pirhonen, Jouko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Video Krasnoje Znamjan upottamisesta: Lavansaari - 18.11.1942