Joonan kirja
Joonan kirja (hepr. ספר יונה, Sefer Yona) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 32. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen neljästoista kirja. Kirja kertoo kertomuksen vastentahtoisesta profeetasta, josta tulee yksi koko Raamatun tehokkaimmista profeetoista. Kirjan kertomusta Joonasta on kautta historian tulkittu hyvin monella eri tavalla, ja se on inspiroinut myös useita lastensatuja.
| Joonan kirja | |
|---|---|
| יונה | |
| Tanak Nevi'im |
|
| Raamattu Vanha testamentti |
|
 Kala nielaisee Joonan. Hortus deliciarum, noin 1180. |
|
| Synty | |
| Kirjoittaja (perint.) | Joona |
| Kirjoituspaikka | Ninive[1] |
| Ajoitus | n. 783–753 eaa.[1] |
| Teksti | |
| Genre | profeetallinen kirja |
| Alkukieli | heprea |
| Lyhenne | Joona |
| Lukuja | 4 |
| Jakeita | 48 |
| Edeltävä: < Ob.Seuraava: Miika > |
|
Juutalaisen kalenterin pyhimpänä päivänä, jom kippurina eli sovituspäivänä Joonan kirja luetaan synagogassa.
Historia muokkaa
Kertomuksen päähenkilö Joona, Amittain poika, eli kuningas Jerobeam II:n aikana (786–746 eaa.). Joona mainitaan muualla vain kaksi kertaa: Toisessa kuninkaiden kirjassa (2 Kun. 14:25) ja Matteuksen evankeliumissa (Matt. 12:39–41).
Historialliselta taustaltaan kirja sijoittuu Joonan aikaan 700–600-luvuille eaa. ja uskonnolliselta ja yhteiskunnalliselta taustaltaan 500–300-luvuille eaa. Näin se rinnastuu Jesajan kirjan viimeisten osien (niin sanotun Deuterojesajan) aikaan, jolloin Israelille annettiin huomattava osa Jahven valtakunnan levittämisessä pakanoiden pariin. Nämä seikat ovat saaneet jotkut tutkijat ajattelemaan, että itse kirja kirjoitettiin todennäköisesti pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana, vuoden 530 eaa. jälkeen, ja että se perustuu suulliseen perimätietoon, joka on peräisin 700-luvulta eaa.
Joona oli kotoisin Gath-hepherin kaupungista, nykyisestä el-Meshedistä, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Nasaretista. Kaupunki sijaitsee siis pakkosiirtolaisuutta edeltäneessä Israelin kuningaskunnassa ja Jeesuksen ajan Galileassa.
Kirjassa esiintyvä Ninive oli muinaisen Assyrian pääkaupunki, jonka Meedia kukisti vuonna 612 eaa. Kirja itse kutsuu Niniveä "suureksi kaupungiksi", mikä viittaa todennäköisesti sen vaurauteen, mutta mahdollisesti myös kokoon. Koska kirja olettaa kaupungin olevan olemassa ja säästyneen tuholta, se saattaa perustua vanhempaan 700–600-luvuilta olevaan traditioon. Assyria oli usein sodassa Israelin kanssa, ja otti israelilaiset vangeiksi 722–721 eaa. Assyrian painostus Israelia vastaan voidaan nähdä hyvin Nahumin kirjan katkerissa profetioissa.
Joonan kirja luetaan pieniin profeetoihin siksi, että se oli alun perin sijoitettu muiden pienten profeetoiden joukkoon samalla kirjakäärölle. Päinvastoin kuin muut profeetalliset kirjat, Joonan kirja ei kuitenkaan ole selonteko profeetan Israelin kansalle julistamista sanoista.
Sisältö muokkaa
Joonan kirja on ennen kaikkea kertomus Jumalan luonteesta. Se voidaan jakaa neljään osaan sen neljän luvun mukaan: 1) Jumalan kaikkivaltius, 2) Jumalan suorittama pelastus, 3) Jumalan armo, ja 4) Jumalan oikeudenmukaisuus. Se voidaan jaotella myös seuraavalla tavalla:
- Jumalan ensimmäinen käsky ja Joonan kapinointi sitä vastaan.
- Jumalan suorittama Joonan pelastaminen ja Joonan kiitosrukous.
- Jumalan toinen käsky ja Joonan tottelevaisuus.
- Jumalan suorittama Niniven pelastaminen ja Joonan valitus kiittämättömyydestä
Juoni muokkaa
Kirjan juoni on melko suoraviivainen, vaikkakin ironian käyttö muuttaa tapahtumien suuntaa odottamattomasti. Kertomus keskittyy Joonan ja Jumalan väliseen konfliktiin. Jumala kutsuu Joonan julistamaan tuomiota Niniven kaupungille kaupungin pahojen tekojen vuoksi. Joona vastustelee ja yrittää paeta Tarsikseen laivalla. Jumala nostattaa suuren myrskyn. Merimiehet pelästyvät ja huutavat avuksi jumaliaan. He heittävät arpaa saadakseen selville, kenen syytä myrsky on. Arpa lankeaa Joonalle, ja hänet heitetään mereen hänen omasta kehotuksestaan.
Seurauksena myrsky tyyntyy, mutta suuri kala nielaisee Joonan Jumalan lähettämänä. Joona on kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Joona rukoilee ja kiittää Jumalaa. Kala oksentaa Joonan maihin. Hän saa uuden käskyn saarnata Ninivessä, että kaupunki hävitetään neljänkymmenen päivän päästä. Niniveläiset uskovat Joonaa, aloittavat paaston ja pukeutuvat säkkeihin. Jumala armahtaa kaupungin.
Lopussa Joona syyttää Jumalaa ja selittää paenneensa siksi, että tiesi Jumalan kuitenkin olevan armahtavainen. Lopussa Jumala opettaa Joonaa armahtavaisuudesta esittämällä vertauksen.
Kirjoittajan ironia näkyy muun muassa siinä, että Joonasta tulee kaikkein menestyksekkäin profeetta. Yleensä kukaan profeetoista, edes suurista ja kuuluisista, ei saanut kansaa kääntymään. Joona, joka yritti ensin paeta, saa melko helposti 120 000 ihmistä katumaan ja kääntymään Jumalan puoleen.
Tulkintoja muokkaa
Millainen merieläin olisi voinut nielaista Joonan? muokkaa
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. |
Raamattu ei kerro, mikä eläin nielaisi Joonan. Kaskelotti, jonka valtavan suuri, kulmikas pää muodostaa noin kolmanneksen sen ruumiin pituudesta, pystyy aivan hyvin nielaisemaan ihmisen kokonaisena[2]. Joppesta (nyk. Jaffa), 55 km Jerusalemista länsiluoteeseen, on löydetty valaanpyytäjien keskuspaikka, mikä osoittaa että Välimeressä on ollut valaita. On myös mahdollista, että Joonan nielaissut kala oli valkohai. Vuonna 1939 pyydystettiin yksilö, jolla oli kaksi kokonaista, parimetristä haita mahassaan – kumpikin niistä oli suurin piirtein ihmisen kokoinen. Valkohait ovat uiskennelleet kaikissa merissä, myös Välimeressä[3].
National Geographic -lehdessä esitettiin vielä yksi mahdollisuus – valashai. Se on suurin tunnettu hai ja voi kasvaa 13 metrin pituiseksi ja painaa yli 20 tonnia. Valashain poikkeuksellinen ruoansulatuselimistö sopii kertomukseen Joonasta. Hain kita on suunnaton, ja pienemmänkin valashain luolamaiseen kitaan mahtuisi vaivattomasti kaksi ihmistä. Valashai käyttää ravintonaan pääasiassa planktonia ja pieniä krilliäyriäisiä. Ne huuhtoutuvat ruokatorven läpi joustavaan mahansuuhun. Jos valashai nielee jotain suurta, jota sen on vaikea sulattaa, se tyhjentää mahansuunsa hitaasti kääntämällä sen sisuksen nurin ja työntämällä sen kitansa kautta ulos. Hain mahasta voi liukua ulos liman peittämällä matolla[4].
Voi kuitenkin olettaa, ettei ihminen selviä kolmea vuorokautta minkään merieläimen ruoansulatuselimistössä.
Miksi Joona pakeni? muokkaa
Raamatussa profeetta Nahum kuvaili Assyrian pääkaupunkia Niniveä verentahrimaksi murhakaupungiksi[5]. Arkeologia on osoittanut tämän Nahumin toteamuksen oikeaksi. Assyrialaiset olivat tunnettuja sotavankiensa säälimättömästä kohtelusta. He myös tallensivat nämä asiat huolellisesti muistiin. Reliefeissä kuvataan, miten vankeja kuljetetaan köysillä, jotka on kiinnitetty nenän tai huulien läpi työnnettyyn koukkuun, ja vankien silmien puhkaisua keihäänkärjellä. Monia vankeja nyljettiin tai muurattiin rakennusten sisään. Heitä myös poltettiin tulella tai annettiin menehtyä janoon aavikolla. Joiltakuilta leikattiin raajoja pois. Joonan tehtävänä oli kertoa näille ihmisille, että Ninive tuhottaisiin neljänkymmenen päivän kuluttua. Tehtävä oli vaativa, ja tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi Joona ei ollut kovin innokas varoittamaan niniveläisiä tulevasta tuhosta[6].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 12.12.2016.
- ↑ Walker: Mammals of the World, tark. R. Nowak ja J. Paradiso, 1983, II osa, s. 901
- ↑ Whitley, G. P.: Australian Zoological Handbook, The Fishes of Australia, Sydney 1940, 1. osa – The Sharks, s. 125; Backus, R. H. & Lineaweaver, T. H., III: The Natural History of Sharks, 1970, s. 111, 113.
- ↑ National Geographic, joulukuu 1992.
- ↑ Na 3:1
- ↑ Luckenbill, D. D.: Ancient Records of Assyria and Babylonia, 1926, I osa, s. 145, 147, 153, 162.
Kirjallisuutta muokkaa
- Allen, Leslie C.: The Books of Joel, Obadiah, Jonah, and Micah. The New International Commentary on the Old Testament. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1976. ISBN 0802825311.
- Peltola, Olavi: ”Joonan kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joonan kirja Wikimedia Commonsissa
Teksti muokkaa
- Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
- Joonan kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
- Joonan kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1933)
- Joonan kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
Muuta muokkaa
- Driscoll, James F.: Jonah Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- Hirsch, Emil G. & Budde, Karl: Book of Jonah. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
Joosuan kirja · Tuomarien kirja · Samuelin kirjat · Kuninkaiden kirjat · Jesajan kirja · Jeremian kirja · Hesekielin kirja · Kaksitoista profeettaa (Hoosean kirja · Joelin kirja · Aamoksen kirja · Obadjan kirja · Joonan kirja · Miikan kirja · Nahumin kirja · Habakukin kirja · Sefanjan kirja · Haggain kirja · Sakarjan kirja · Malakian kirja)